Yrittäjältä yrittäjälle: Prafit Oy

Yrittäjältä yrittäjälle: Prafit Oy

1. Kuka olet ja mikä on yrityksesi?

Olen Pesosen Kati, Prafit Oy:n toimitusjohtaja. Prafit suunnittelee, myy ja valmistaa erikoiskalusteita sekä toimii alumiinitukkurina Turun Urusvuoressa 13 henkilön voimin.

2. Mikä sai sinut alun perin ryhtymään yrittäjäksi? Epäilitkö asiaa missään vaiheessa?

Prafit Oy toimii jo toista sukupolvea. Isäni ja tätini mies perustivat yrityksen vuonna 1975. Vuoden 2010 sukupolven vaihdoksen jälkeen minä, sisareni ja serkkumme jatkoivat yrityksen toiminnassa.

Päätös ei missään tapauksessa ollut helppo, eivätkä ensimmäiset vuodetkaan vakuuttaneet siitä, että päätös olisi ollut oikea. Mutta hiljalleen, vuosien saatossa olemme kukin löytäneet paikkamme ja roolimme yrityksen toiminnassa. Tällä hetkellä olen tyytyväinen valintaani.

3. Kuinka usein joudut motivoimaan itseäsi yrittämisessä? Minkälaisia tilanteet ovat?

Alkuvuosina jouduin motivoimaan itseäni lähes päivittäin. Taantuman myötä jouduimme ensitöiksemme irtisanomaan ja lomauttamaan henkilökuntaamme. Se oli raskasta. Jouduin hokemaan itselleni päivittäin: ”Minun työtäni on ajatella yrityksen parasta.” Asiakaskuntamme rakenne muuttui myös taantuman ja sukupolven vaihdoksen myötä ja uskoni yrityksen tulevaisuuteen oli välillä lujilla. Isäni ja muut pitkänlinjan yrittäjät kuitenkin tukivat ja muistuttivat, että vuosikymmenten aikana on aiemminkin oltu hankalissa tilanteissa ja niistä on selvitty. Vähitellen aloin luottaa siihen, että oikeilla päätöksillä, joustavalla toiminnalla ja kovalla työllä tulemme pärjäämään.

4. Mitkä ovat kolme parasta asiaa omassa työssäsi?

Vapaus, päätösten tekeminen ja yhtiökumppanini & muut kollegat ja työyhteisömme (huonokin) huumori!

5. … entä mitkä huonoimmat?

Ajoittain vastuu tuntuu raskaalta kantaa ja toisinaan myös se, kuinka kiinni yrityksessä on.

6. Kuinka huolehdit työ- ja vapaa-ajan erottamisesta ja onko se vaikeaa?

Lasten syntymien myötä työ- ja vapaa-ajan erottamisesta on tullut helpompaa. Pyrin nykyään saapumaan kotiin kohtalaiseen aikaan niin, että joka päivä ehdin olla lasten kanssa ennen iltapuuhia. Lapset auttavat unohtamaan työhön liittyvät murheet ja laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Toki haastavissa ja stressaavissa tilanteissa asiat nousevat iltaisin pintaan ja tulevat uniin. Mutta stressaavien asioiden kynnys on noussut – ihan pienillä työasioilla en enää nykyään iltaisin päätäni vaivaa.

7. … entä omasta hyvinvoinnistasi?

Oma itse jää valitettavasti liian vähälle tällä hetkellä. Mutta pyrin tapaamaan ystäviä, sekä ulkoilemaan ja liikkumaan viikoittain riittävästi. Uni on tärkeää. Yöunien on pysyttävä riittävän pitkinä.

8. Minkälaisia vinkkejä antaisit yrittäjän uraa pohtivalle ja mistä häntä varoittaisit?

Aloittelevalla yrittäjällä tärkeimmät asiat ovat mielestäni innokkuus, kiinnostus ja intohimo. Pitää olla paloa tehdä sitä työtä millä uransa aikoo luoda. Tämän lisäksi tärkeitä ovat verkostoituminen ja tukiverkosto, sekä suunnitelmat hyvän ja pahan päivän varalle. Lisäksi on vielä otettava huomioon mahdollisuus selvitä alkuaika vain välttämättömällä. Käteen jäävä raha saattaa olla riittämätön alkukuukausina. Opettele sietämään epävarmuutta. Varoittaisin kaikenlaisista kuopista, joihin on mahdollista kompastua. Niihin liittyen: keskustele asioista verkostosi kanssa ja nuku aina yön yli ennen lopullista päätösten tekemistä.

9. Mitä sanoisit parikymppiselle itsellesi?

Helpommallakin olisit päässyt, mutta vähemmän oppinut.

10. Mitä sanoisit viruspandemian seurausten ääressä kamppailevalle kollegallesi?

Tämä on ohimenevää. Ole asiakaslähtöinen, ole kiinnostunut sidosryhmistäsi, opettele reagoimaan nopeasti ja koita nähdä muutos positiivisena sysäyksenä jollekin uudelle. Sisulla!

Pyhä Henki – mikä oikein olet?

Pyhä Henki – mikä oikein olet?

Kristityt elävät juuri nyt erityistä odotuksen aikaa. Adventtinakin odotetaan, mutta se on erilaista odotusta. Nyt odotetaan nimittäin Pyhää Henkeä ja sen vuodattamista, mikä tapahtuu kirkkovuodessa helluntaina eli tarkalleen ottaen tulevana sunnuntaina. Silloin juhlitaan myös seurakunnan syntymistä.

Jeesus lupasi taivaaseen astuessaan opetuslapsilleen ja kaikille omilleen Pyhän Hengen. Sen on täytynyt olla jännittävää ja se on sitä edelleen. Sen lisäksi, että mestari taas kerran otti ja hävisi, hän lupasi jotakin seuraajiensa vahvistukseksi, opastajaksi, puolustajaksi ja lohduttajaksi. Mutta minkälainen Pyhä Henki olisi olemukseltaan? Miltä sen saaminen tuntuisi? Entä mitä se meille tekee ja kuinka se meissä toimii?

Näitä asioita eivät opetuslapset vielä tienneet, mutta mielikuvia niistä tuli varmaankin luotua ja toiveita ladattua. Jeesuksen puheiden perusteella ajatuksissa saattoi olla haave omasta henkilökohtaisesta, vieläpä ilmaisesta asianajajasta, joka voimaannuttaisi vastavirroissa ja puolustaisi lakkaamatta sivaltavinkin sanankääntein. Sellainen Pyhä Henki oikeastaan onkin. Puolestapuhuja, joka kapuaa kovaäänisesti korokkeelle aina silloin, kun oma äänemme on maailman tuulissa liian heikko ja voimaton.

Johanneksen evankeliumin seitsemännessä luvussa Jeesus sanoo: “Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat.” Sen selkeämpää käskyä ei oikein voi enää antaa. Siinä Jeesus sekä kutsuu että lupaa. Hän pyytää luokseen, sillä hänen luonaan lähtee jano. Ihmisen sisimmästä kumpuavilla elävän vesien virroilla hän tarkoittaa juuri Pyhää Henkeä, jonka kaikki häneen uskovat tulisivat saamaan. Siltä Pyhän Hengen vaikutuksen ihmiskehossa pitäisi parhaimmillaan tuntuakin: aivan kuin jotakin kristallinkirkasta vettä virtailisi päästä jalkoihin ja puhdistaisi kaiken mennen tullen. Vettä, joka sammuttaa hengellisen janon – ja myös nälän – ikuisiksi ajoiksi. Pyhä Henki on virta, joka voimaannuttaa, uudistaa ja eheyttää. Se on lämpö, joka tuntuu sielussa ja sydämessä asti.

Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta me kristityt myös taitamme täällä matkaamme. Saman Hengen avulla voimme johdattaa muitakin janoisia lähteelle ja huolehtia siitä, että heidänkin janonsa sammuu. Pyhä Henki varustaa meidät arkeen ja juhlaan, kaikkeen siihen mitä teemme ja puhumme, kuinka kohtaamme muita ihmisiä ja suhtaudumme heihin. Se antaa voiman työhön ja työttömyyteen, ja auttaa meitä käsittelemään keskeneräisyyttämme. Tämä puolustaja on kanssamme silloin, kun viha puskee läpi tai olemme ahdistuneita ja alakuloisia. Se syöksyy kuvioihin, kun teemme hätäisiä ratkaisuja tai virheellisiä valintoja. Se on luonamme myös silloin, kun ei tunnu miltään. Ja erityisesti silloin, kun ei tunnu miltään, Pyhä Henki puhuu ja toimii puolestamme. Pitää kiinni ja rukoilee. Ottaa yhteyden Isään Kaikkivaltiaaseen ja sanoo, että tämän ihmislapsen vierellä vartioidaankin nyt silmät selällään. Puolustajamme Pyhä Henki on läsnä kaikissa elämämme kivuissa ja murtumissa. Se ei hellitä meistä otettaan.

Pääsiäisen polkua ei ole vielä kuljettu loppuun. Lupaus Pyhästä Hengestä on merkittävä, ja tieto siitä pitää myös viedä eteenpäin. Siitä tehtävästä me kaikki olemme osalliset, ja siihen meidät kaikki on velvoitettu. Tehtävän toteuttamiseen ei tarvita ylemmällä taholla hyväksyttyjä viestintälinjauksia tai huippuunsa koulutettua puhetaitoa ja verbaalista ilmaisukykyä. Riittää, että kerrot lupauksesta yksinkertaisen konstailemattomasti: Pyhä Henki on luvattu meille kaikille. Me kaikki voimme sen saada. Kristuksen lupauksella ei ole viimeistä lunastuspäivää, mutta siihen kannattaa silti tarttua niin pian kuin mahdollista!

Pyhä Henki – mikä oikein olet?

Te kaikki olette valon ja päivän lapsia

Raamatun ensimmäisissä jakeissa kerrotaan siitä, kuinka Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio, tyhjä ja pimeä, kunnes Jumala sanoi: “Tulkoon valo!” Ja koska valo oli “hyvä”, hän erotti valon pimeydestä ja nimitti sen päiväksi. Pimeys taas sai luvan olla yö. Oikeastaan näillä erotuksilla mennään tänäkin päivänä, eikä kukaan kyseenalaista sitä onko yöllä pimeää ja päivällä valoisaa – paitsi korkeintaan joku pohjoisen pallonpuoliskon skandinaavi keskikesän juhlissaan.

Valo ja pimeys ovat aina herättäneet käsitteinä vahvoja tunteita. Niihin on liitetty monenlaisia mielikuvia ja ne ovat olleet voimakkaasti latautuneita. Se on täysin ymmärrettävää erityisesti juuri omalla leveyspiirillämme, missä talven pimeys väsyttää ja kesän valo voimaannuttaa enemmän kuin kenties missään muualla. Kaikki eivät kuitenkaan koe kevään lisääntyvää valoa yksinomaan positiivisena asiana, vaan katselevat sen kaiken paljastavaa puolta suorastaan pelonsekaisin tuntein. Sekin on ymmärrettävää juuri siksi, että valon ja pimeyden vaihtelu neljän eri vuodenajan välillä on meillä niin voimakasta. Väittävät, että suomalainen geeniperimä on myös melankoliaan taipuvainen.

Useimmat meistä saavat valosta kuitenkin iloa, puhtia ja lisäenergiaa. Se näkyy erityisen hyvin tällaisena koronakeväänä. Pahin alakulo ja huoli tulevaisuudesta astuvat ainakin askeleen taaksepäin valon lisääntyessä. Itse kiitän Jumalaani siitä, ettei pandemia saanut alkuaan vaikkapa lokakuun harmaudessa, jolloin edessä olisi ollut kotikaranteenin lisäksi monen kuukauden pimeä ja kylmä ajanjakso. Viruksen lopullinen kulku, kurvit ja kohtalo ovat vielä hämärän peitossa, mutta mikäli tilanteesta ei olla vielä ensi lokakuuhun mennessä päästy ulos, ovat käytettävissä olevat selviytymiskeinomme todennäköisesti kuitenkin paremmat mitä ensimmäisen aallon aikana. Ehkä silloin pystymme luomaan itsekin tarvittavaa valoa elinympäristöömme, jos ei muuten niin pakon edessä?

“Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.” (1. Tess. 5:4-5) Piditpä sitten omassa arjessasi valosta tai pimeydestä, on hyvä muistaa, että maailman valo on Jeesus ja hänessä pimeys väistyy. Se valo vie syntisen ihmisen kirkkauden maailmaan ja sen valokeilan alle on hyvä asettaa itsensä viimeistään tänään.

Pyhä Henki – mikä oikein olet?

Pettymyksestä polvilleen – ja armosta aurinkoon!

Milloin viimeksi petyit? Sanalla sanoen harmistuit siitä, ettei jokin asia mennyt niin kuin olit odottanut tai sinua ei vaikkapa kohdeltu hyvin? Petyitkö ehkä toiseen ihmiseen? Siihen, mitä hän teki tai jätti tekemättä? Pettymys on tunne, joka seuraa siitä, ettei jokin asia, esine, tilanne tai ihminen vastannutkaan odotuksia. Syitä pettymykseen voi olla monia, mutta sen aiheuttamalta turhautumiselta, pahalta mieleltä ja joskus jopa vihalta on usein vaikea välttyä.

Itse petyin viimeksi pienimuotoisesti siihen, että jouduimme Liikemiesten Lähetysliitossa siirtämään kauan suunnitteilla olleita 100-vuotisjuhliamme koronakevään takia kokonaisella vuodella eteenpäin. Juhlahumun oli tarkoitus kestää toukokuussa – itse asiassa juuri nyt – ainakin viikon ja siihen oli sisällytetty kutsuvierasjuhlien lisäksi niin historiikin julkistamista, televisioitavaa juhlajumalanpalvelusta kuin erityistä Muistojen iltaakin. Tavallaan lähestyin ongelmaa pragmaattisesti ja ajattelin, että juhlien siirtäminen vuodella eteenpäin aiheuttaa vain vähän lisätyötä, mutten voinut kuitenkaan välttyä Jumalaakin kohtaan tuntemaltani pieneltä kiukunpoikaselta ja nyrkin puimiselta. Mieleeni nousi aina uusia tiedotteita ja uutisia kirjoittaessani kysymys: Miksi Jumala ajatteli, ettei meidän olisi mitenkään välttämätöntä kokoontua ilakoimaan juuri nyt, kun sata vuotta tulee oikeasti täyteen? Miksi Hän ylipäänsä salli koko rasittavan pandemian syntyä ja johtaa jopa niin monen ihmisen kuolemaan? Sitähän me kaikki nyt kysymme ja ihmettelemme. Sitä ovat ihmetelleet sulassa sovussa niin kristityt kuin ateistitkin: Kuka tällaisen sallii?

Kyllä, tiedän että keskikokoisen suomalaisen kristillisen järjestön 100-vuotisen historian juhlimistarpeet ovat tyydytettävissä myöhemminkin ja että juhlien ajankohdan muuttaminen on joka tapauksessa globaalisti tarkastellen pienemmän mittaluokan ongelma. Itse asiassa hävettää kutsua sitä ongelmaksi ollenkaan. Samalla kuitenkin muistutan itseäni siitä, että tällaisiä me ihmiset vain olemme; alttiita pettymyksille ja nopeita syyttämään ensimmäisenä Jumalaa vääränlaisesta toiminnasta ja virheellisistä ajattelumalleista. Todellista ihmisviisautta: Syyttää Jumalaa vääränlaisesta toiminnasta!

Pettymysten käsittely ottaa aikaa, mutta tunne sinänsä on täysin yleisinhimillinen. Me saamme pettyä – sinä ja minä. Myös Raamatusta löytyy lukuisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat joutuneet tavalla tai toisella pettymään joskus karvaastikin. Mietitäänpä vaikkapa sitä pettymyksen määrää, jonka Jeesuksen opetuslapset joutuivat kokemaan Mestarinsa tullessa ristiinnaulituksi. Jobista puhumattakaan, joka hurskaudestaan huolimatta menetti elämässään lähes kaiken; lapsensa, omaisuutensa ja terveytensä. Paavalikaan tuskin riemuitsi elämänsä loppumetrien tapahtumista ja siitä, että lähimpänsäkin hylkäsivät hänet.

Lupaan, että sinunkin pettymystesi pesään paistaa lopulta kuitenkin Jumalan armo ja aurinko, joiden avulla turhautumisen ja puhtaita vihankin tunteita on mahdollista hoitaa. Pettymykset eivät tule maailmasta tai elämästäsi loppumaan, mutta voit aina vaikuttaa siihen tapaan, jolla niihin suhtaudut. Jeesus on antanut mahdollisuuden tarttua Hänen käteensä ja tutkailla siitä maailmaa. Hänen lähellään pettymykset saavat perspektiiviä!

“Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.” Kol. 2:6-7.

Yrittäjältä yrittäjälle: Prafit Oy

Yrittäjältä yrittäjälle: Relaxion Oy

1. Kuka olet ja mikä on yrityksesi?

Petra Kaukoranta, KTM ja fysioterapeutti. Yrityksemme on fysioterapia-, hieronta- ja työhyvinvointipalveluja tuottava Relaxion Oy.

2. Mikä sai sinut alun perin ryhtymään yrittäjäksi? Epäilitkö asiaa missään vaiheessa?

Yrittäjyys on tullut varmaan veressä. Äitini on yrittäjä ja työskentelin ensin hänen fysioterapiayrityksessään pääkaupunkiseudulla. Kun muutimme mieheni kanssa Kaarinaan, oli luontevaa aloittaa yrittäjänä täällä yhdessä. Asiasta ei ole ollut missään vaiheessa epäilyä.

3. Kuinka usein joudut motivoimaan itseäsi yrittämisessä? Minkälaisia tilanteet ovat?

Motivointiongelmia ei ole oikeastaan ollut. Nousen joka aamu innokkaana uuteen päivään ja uusiin positiivisiin haasteisiin.

4. Mitkä ovat kolme parasta asiaa omassa työssäsi?

Saan työskennellä ihmisten kanssa ja tehdä työtä, josta saa hyviä tuloksia, hyvän mielen ja jossa voi auttaa muita. Pidän myös vapaudesta saada valita koska työni teen.

5. Kuinka huolehdit työ- ja vapaa-ajan erottamisesta ja onko se vaikeaa?

Pidän tästä tiukasti kiinni. Vapaa-ajalla en tee töitä, ellei ole kriisitilannetta niin kuin nyt, kun pitää suunnitella tulevaa. Minulle se ei siis ole vaikeaa.

6. … entä omasta hyvinvoinnistasi?

Liikun joka päivä vähintään 45-90 min luonnossa ja 3-4 kertaa viikossa käyn jumpassa tai kuntosalilla. Lisäksi hyvinvointini takeena on terveellinen ruokavalio.

7. Minkälaisia vinkkejä antaisit yrittäjän uraa pohtivalle?

Kaikki kannattaa suunnitella hyvin yritysidean pohjalta. Alussa pitää myös olla malttia odottaa sitä, että yritys alkaa niin sanotusti pyöriä. Siinä menee noin vuosi.

8. Mitä sanoisit parikymppiselle itsellesi?

Elämä on matka, muista nauttia ja ottaa aikaa itsellesi, elät vain kerran. Muista rakastaa itseäsi ja lähimmäisiäsi joka päivä, sillä huomisesta ei ole tietoa.

9. … entä koronapandemiatilanteen kanssa painivalle kollegallesi?

Kaikki järjestyy, luota itseesi ja siihen, että elämä kantaa. Olet arvokas. Kevät on täällä ja se antaa toivoa tulevaan aikaan koronan jälkeen. Tsemppiä kaikille yrittäjille, me nostamme Suomen jaloilleen!