Hengellinen aikuisuus

Suomen ekumeenisen neuvoston syyskokous 2018, Jyväskylän kristillisten seurakuntien yhteistyötoimikunnan (JYKSY) järjestämä illanvietto 12.11.2018

– Iltahartaus pastori Ansku Jaakkola, Jyväskylän adventtiseurakunta

Pitkän päivän päätteeksi haluaisin vielä jakaa joitain ajatuksia hengellisestä aikuisuudesta ja kypsyydestä. Olen viime aikoina pohtinut kristinuskoa Kohlbergin moraalikehityksen teorian kautta. Psykiatri Timothy Jennings on sen pohjalta hahmotellut hengellisen kasvun erilaisia vaiheita. Ne ovat avanneet mielenkiintoisen ikkunan, josta tarkastella hengellisyyttä.

Vaihe 1: Rangaistus ja palkkio
Moraalikehityksen ensimmäinen vaihe on rangaistus ja palkkio. Se on alkeellisin taso ymmärtää oikeaa ja väärää. Oppiminen alkaa tästä vaiheesta. Tällä tasolla ollessa auktoriteetti perustuu voimannäyttöön ja vihollisille kostamiseen. Kuningas hallitsee uhkaamalla rangaistuksilla ja tarjoamalla palkkioita tottelemisesta. Tämä vaihe ei vaadi juurikaan ajattelua. Eläimet, kasvit ja bakteerit välttävät kipua ja
kasvavat kohti palkkiota.

Vaihe 2: Reilu vaihtokauppa
Seuraavassa vaiheessa tavoitellaan omaa etua diilejä tekemällä. Lapsi ei voi pakottaa toisia voiman avulla tekemään mitä hän tahtoo, joten on hyvä, että hän oppii neuvottelemaan diileistä. Aikuiselle ei ole kuitenkaan tervettä jäädä tälle tasolle. Tässä vaiheessa toimitaan silmä silmästä –periaatteella ja henkilökohtainen kosto on suorastaan velvollisuus.

Vaihe 3: Yleinen mielipide ja käytäntö
Oikea ja väärä perustuu siihen mitä mieltä muut ovat. Jos muutkin tekevät niin, on se oikein. Henkilökohtainen kosto ei ole enään niin hyväksyttävää, mutta yhteisön antamaa rangaistusta ja paheksuntaa pidetään tarpeellisena.

Vaihe 4: Laki ja järjestys
Laki ja säännöt kertovat mikä on oikein ja väärin. Niitä pitää totella, jotta järjestys säilyy. Tarvitaan puolueettomia tuomareita ja etukäteen määritellyt rangaistukset rikkomuksista. Hengellisessä elämässä nämä neljä vaihetta ovat lapsellista hengellisyyttä. Siihen miten elän ja miksi teen jotain tai jätän tekemättä jotain muuta vaikuttavat ulkoapäin annetut asiat. Motivaationi on hyvin itsekeskeinen ja lapsellinen. Tämä on ulkoapäin tulevaa uskontoa, jonka on todettu olevan mielenterveydelle haitallista ja lyhentävän elinikää. Sen sijaan sisäistetty, itse valittu uskonto tukee mielenterveyttä ja pidentää elinikää.

Vaihe 5: Lähimmäisen rakkaus
Oikeaa on se mikä on toiselle hyväksi, koska ihminen on itsessään arvokas säännöistä riippumatta. Väärää on se mikä vahingoittaa toista. Olosuhteet vaikuttavat siihen mikä on hyväksi tälle ihmiselle, mikä toiselle. Oikeaa ei määrittele vain lista sääntöjä, vaan se mistä on aidosti hyötyä ja apua. Jokaisella on ihmisoikeudet ja valinnanvapaus. Rakkaus motivoi puolustamaan, parantamaan ja ajamaan toisen asiaa. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, sanoi Jeesus.

Vaihe 6: Periaatteista kumpuava aikuinen elämä
Tässä vaiheessa ymmärretään elämän suunnitteluprotokollaa eli miten Jumalan suunnittelema maailma toimii, mitkä ovat sen luonnonlait ja hengelliset luonnonlait ja valitaan omasta tahdosta elää sopusoinnussa niiden kanssa. Ei tehdä jotain siksi, että säännöt sanovat niin, vaan koska ymmärretään, että näinhän tämä toimii. Jos Jumala sanoo jonkun asian olevan oikein, niin hän sanoo sen koska asia on niin eikä vain siksi että sattuu nyt määräämään näin. Jeesus eli sopusoinnussa Jumalan luomien elämän luonnonlakien kanssa. Hän siis elämällään osoitti
millainen Jumala oikeasti on. Helluntain jälkeen opetuslapset elivät sopusoinnussa Jumalan periaatteiden kanssa, koska heitä motivoi rakkaus Jumalaan ja toisiin ihmisiin enemmän kuin oman edun tavoittelu.

Vaihe 7: Ymmärtävä Jumalan ystävä
Jennings lisää vielä seitsemännen vaiheen, jossa ihminen rakastaa Jumalaa ja toisia ihmisiä ja valitsee olla Jumalan pyrkimyksissä mukana – Jumalan tavalla, ei ihmisten keksimillä tavoilla. Hengellinen kypsyys on syvää yhteisymmärrystä Jumalan kanssa: maailmaa katsotaan yhä enemmän Jumalan silmin ja ajattelukykyä käytetään Pyhän Hengen ohjauksessa.

Jeesus sanoi: ”En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut… Tämän käskyn minä teille annan: rakastaa toisianne.”Jeesus toimi täysin tällä tasolla. Hän kutsuu meitäkin kasvamaan hengellisesti tähän suuntaan. Se ei tarkoita synnittömyyttä, erehtymättömyyttä, ei keskittymistä siihen, etten tekisi mitään virheitä. Vaan se tarkoittaa elämää, jota eletään Jumalan rakkauden valtakunnan edistämiseksi. Sitä voidaan tehdä vain Jumalan menetelmin: rakkaudella, totuudella ja vapaudella.

Jos elämme rangaistus ja palkkio -vaiheessa ja haluamme hypätä suoraan seitsemänteen vaiheeseen, sekoitamme helposti omat ajatukset, arvot ja ennakkoluulot Jumalan tahdoksi. Silloin käy niin, että ihmisiä poltetaan roviolla, tehdään väkivaltaa Jumalan nimissä, tuomitaan toisia, ryhdytään moraalipoliiseiksi tai terroristeiksi päätyen toimimaan Jumalaa vastaan. Suuret päämäärät ilman lähimmäisen rakkautta ja Jumalan periaatteita johtavat tuhoon. Jumala kohtaa ihmiset sillä tasolla, millä he ovat, sillä hän rakastaa kaikissa niin moraalisen kuin hengellisen kypsyyden vaiheessa olevia. Iso osa Raamattua on puhetta hyvin epäkypsille ihmisille, jotka ajattelivat lapsellisella tasolla. Jeesus aloitti uuden vaiheen opettaen katsomaan syvemmälle kuin ulkoisiin tekoihin. ”Oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus, jota ei saa aikaan laki, vaan Henki.”

Olen pohtinut näitä heprealaiskirjeen jakeita hengellisen kypsyyden vaiheiden ikkunan läpi: ”Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.”

Monet kristityt ovat hengellisesti pikkulapsivaiheessa eivätkä kirkkokuntammekaan aina toimi hengellisesti kypsällä tavalla. Kun nyt on paikalla vaikutusvaltaista väkeä haluaisin haastaa meidät miettimään miten omissa traditioissamme voisimme antaa niin hyvää ja puhdasta Jumalan sanan maitoa, että seurakuntiemme jäsenet, itseni mukaan lukien, eivät jäisi hengellisiksi pikkulapsiksi vaan kasvaisivat kohti
yhä syvempää hengellistä kypsyyttä. ”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, joka on pää.”

← Takaisin uutisiin ja blogeihin