Lätkätreenit, jotka eivät lopu koskaan

Erkki Haarala jäällä (2)

Lähipiiristä tuttavia on kuollut viime aikoina monia.
Jotenkin tuntuu, että ihmisiä kuolee nyt harvinaisen paljon. Kysymys on vain siitä, että minua edeltävä sukupolvi on siinä iässä, jossa elämänkaari on väistämättä kääntynyt siihen, että pelimiehiä kutsutaan viimeiseen vaihtoon.

Sukupolvien väliksi lasketaan tavallisesti noin 30 vuotta eli saman perheen lapset mahtuvat yleensä tähän aikaväliin. Näin se on vain niin, että vaihtojen määrä vähenee väistämättä. Tiedän luopumisen tuskan, kun kroppa ei enään anna mahdollisuutta luistella vaihdosta jäälle.

Tiedän tunteen, kun vuosien merkittävästä harrastuksesta on luovuttava. Voin aavistaa miten vahvaa tunnetta ja kaipausta sisältää presidentin pelikaverin Jaakko Estolan, 98, lauseeseen: ”Ykköspelaajamme on nyt kutsuttu viimeiseen vaihtoon”.

Olen nähnyt unta, että hyppään vaihtoaitiosta jäälle ja kroppa toimii moitteettomasti, pelikaverin syöttö lapaan, laukaus uppoaa byyriin ja pelikaverit taputtavat vaihtoaitiossa selkään.

Viimeinen vaihto ja pelikenttä vaihtuu.
Pietari taivaan portilla toivottaa tervetulleeksi ja antaa käteen manuaalin (lainaus Seppo Niemeläinen), selaan manuaalia ja huomaan, että jäähalliin kutsutaan pelimiehiä lätkätreeneihin, jotka eivät lopu koskaan.

Erkki Haarala
Toiminnanjohtaja
Suomen Liikemiesten Lähetysliitto

← Takaisin blogeihin ja kirjoituksiin