Milloin viimeksi petyit? Sanalla sanoen harmistuit siitä, ettei jokin asia mennyt niin kuin olit odottanut tai sinua ei vaikkapa kohdeltu hyvin? Petyitkö ehkä toiseen ihmiseen? Siihen, mitä hän teki tai jätti tekemättä? Pettymys on tunne, joka seuraa siitä, ettei jokin asia, esine, tilanne tai ihminen vastannutkaan odotuksia. Syitä pettymykseen voi olla monia, mutta sen aiheuttamalta turhautumiselta, pahalta mieleltä ja joskus jopa vihalta on usein vaikea välttyä.
Itse petyin viimeksi pienimuotoisesti siihen, että jouduimme Liikemiesten Lähetysliitossa siirtämään kauan suunnitteilla olleita 100-vuotisjuhliamme koronakevään takia kokonaisella vuodella eteenpäin. Juhlahumun oli tarkoitus kestää toukokuussa – itse asiassa juuri nyt – ainakin viikon ja siihen oli sisällytetty kutsuvierasjuhlien lisäksi niin historiikin julkistamista, televisioitavaa juhlajumalanpalvelusta kuin erityistä Muistojen iltaakin. Tavallaan lähestyin ongelmaa pragmaattisesti ja ajattelin, että juhlien siirtäminen vuodella eteenpäin aiheuttaa vain vähän lisätyötä, mutten voinut kuitenkaan välttyä Jumalaakin kohtaan tuntemaltani pieneltä kiukunpoikaselta ja nyrkin puimiselta. Mieleeni nousi aina uusia tiedotteita ja uutisia kirjoittaessani kysymys: Miksi Jumala ajatteli, ettei meidän olisi mitenkään välttämätöntä kokoontua ilakoimaan juuri nyt, kun sata vuotta tulee oikeasti täyteen? Miksi Hän ylipäänsä salli koko rasittavan pandemian syntyä ja johtaa jopa niin monen ihmisen kuolemaan? Sitähän me kaikki nyt kysymme ja ihmettelemme. Sitä ovat ihmetelleet sulassa sovussa niin kristityt kuin ateistitkin: Kuka tällaisen sallii?
Kyllä, tiedän että keskikokoisen suomalaisen kristillisen järjestön 100-vuotisen historian juhlimistarpeet ovat tyydytettävissä myöhemminkin ja että juhlien ajankohdan muuttaminen on joka tapauksessa globaalisti tarkastellen pienemmän mittaluokan ongelma. Itse asiassa hävettää kutsua sitä ongelmaksi ollenkaan. Samalla kuitenkin muistutan itseäni siitä, että tällaisiä me ihmiset vain olemme; alttiita pettymyksille ja nopeita syyttämään ensimmäisenä Jumalaa vääränlaisesta toiminnasta ja virheellisistä ajattelumalleista. Todellista ihmisviisautta: Syyttää Jumalaa vääränlaisesta toiminnasta!
Pettymysten käsittely ottaa aikaa, mutta tunne sinänsä on täysin yleisinhimillinen. Me saamme pettyä – sinä ja minä. Myös Raamatusta löytyy lukuisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat joutuneet tavalla tai toisella pettymään joskus karvaastikin. Mietitäänpä vaikkapa sitä pettymyksen määrää, jonka Jeesuksen opetuslapset joutuivat kokemaan Mestarinsa tullessa ristiinnaulituksi. Jobista puhumattakaan, joka hurskaudestaan huolimatta menetti elämässään lähes kaiken; lapsensa, omaisuutensa ja terveytensä. Paavalikaan tuskin riemuitsi elämänsä loppumetrien tapahtumista ja siitä, että lähimpänsäkin hylkäsivät hänet.
Lupaan, että sinunkin pettymystesi pesään paistaa lopulta kuitenkin Jumalan armo ja aurinko, joiden avulla turhautumisen ja puhtaita vihankin tunteita on mahdollista hoitaa. Pettymykset eivät tule maailmasta tai elämästäsi loppumaan, mutta voit aina vaikuttaa siihen tapaan, jolla niihin suhtaudut. Jeesus on antanut mahdollisuuden tarttua Hänen käteensä ja tutkailla siitä maailmaa. Hänen lähellään pettymykset saavat perspektiiviä!
“Kun kerran olette ottaneet omaksenne Herran Kristuksen Jeesuksen, eläkää hänen yhteydessään. Juurtukaa häneen, rakentakaa elämänne hänen varaansa ja vahvistukaa uskossa sen mukaan kuin teille on opetettu. Kaikukoon kiitoksenne runsaana.” Kol. 2:6-7.