Siitäkin huolimatta, että hallitus ottaa nyt käyttöönsä toimia, joilla hillitään vääjäämättä edessä olevaa erityisesti pienyritysten konkurssiaaltoa, on meneillään oleva koronavirusepidemia aiheuttanut monille yrittäjille unettomia öitä. Vaikka kaikki mahdollinen tehtäisiin talouden haittojen minimoimiseksi ja yritysten rahoituksen turvaamiseksi, ei jyviä voi edessä olevaksi talouden takatalveksi riittää mitenkään kaikille pikkulinnuille. Se on tosiasia, jonka me kaikki tiedämme ja jolta emme voi sulkea silmiämme.
Olemme tulleet tilanteeseen, jossa päivän sana ei ole enää Wuhan vaan planeetta nimeltä Maa. Hengitysoireista, kuumeesta ja kuivasta yskästä ei kärsi enää kaukainen kiinalainen tehdastyöläinen, vaan yhä useammin oma naapuri, ehkä jopa perheenjäsen. Siinä eivät vessapaperimeemit tai somepostaukset lähikaupan tyhjistä säilykehyllyistä jaksa monia enää naurattaa.
Liikemiesten Lähetysliitossa olemme jo ilmaisseet tukemme seistä kaikkien yrittäjien takana tässä epätavallisessa tilanteessa, poikkeusolopainajaisessa, ja huolehtia omalta osaltamme heidän jaksamisestaan. Meille on sanomattakin selvää, minkälaisessa ahdingossa monet yrittäjät juuri nyt elävät. Olemme käytettävissä ja otamme myös vastaan ideoita siitä, kuinka voisimme juuri sinun mielestäsi olla parhaiten käytettävissä. Tapahtumamme ja tilaisuutemme on peruttu, mutta onneksi elämme digivallankumouksen jälkeistä aikaa: itse asiassa olemme sinua nyt lähempänä kuin koskaan!
Karulta näyttävän huomispäivän edessä on kuitenkin hyvä muistaa, että paremmat ajat koittavat joka tapauksessa. Ne ovat koittaneet 1930-luvun suuren laman, vuoden 1973 öljykriisin, 1990-luvun alun laman ja maailmanlaajuisen vuosiin 2007–2009 ajoittuneen finanssikriisin jälkeen, vain joitakin lähihistoriaan kuuluvia poimintoja tehdäksemme. Niistä on selvitty, niiden jälkeen on noustu jaloilleen ja päästy lopultakin elämään aikaa, jolloin kauhun vuodet ovat olleet muisto vain. Toisin sanoen osa historiankirjoitusta, ei enempää eikä vähempää.
Johanneksen evankeliumin neljännessätoista luvussa Jeesus lupaa jättää meidän sieluumme rauhan: “Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Kokemus tällaisesta rauhasta voidaan helpoimmin saavuttaa asettumalla tietoisesti Jumalan eteen, ottamalla lähikontaktia rukouksessa ja tuomalla kaikki omaa mieltä painavat asiat Hänen tarkasteltavakseen. Jeesus tietää mitä kaikkea maailmassa voi tapahtua ja tapahtuu. Sinulle ja minulle. Hän osasi lukea oman aikansa ennusmerkkejä ja Hän tietää, minkä keskellä elämme tänään. Juuri tässä tilanteessa ja hetkessä Raamatunkohdan loppukaneetti jäköön soimaan kaikkien meidän mieliimme: “Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”