PÄIVÄN SANAT Maaliskuu

PÄIVÄN SANAT Maaliskuu

Tässä kuussa Marja Kalajoki jakaa kanssasi Raamatun löytöjä Jumalan lapsen matkasta ja repusta.

1. VIIKKO: Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä. Jes. 38:14 Etkö ole jo oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen, ja antaa heikolle voimaa. Jes. 40: 28-29

Eikö tämä jo lopu? Tuleeko enää tavallista elämää? Tavallisen suomalaisen ja suuren osan ihmiskuntaa tsemppivarastot hupenevat. Meille näytetään nyt pienuutemme ja avuttomuutemme näkymättömän viruksen kautta. Herra, armahda meitä luotujasi. Armahda minua, että kuulisin, mitä Sanassasi puhut avuttomille ja heikoille! Anna minun elää lupauksiesi varassa ja sinun voimastasi ammentaa toivoa ja rakkautta yksinäiseen, ankeaan tai työn raskauttamaan arkeeni. Anna lupaamasi ilo, ja joku, jonka kanssa jakaa sitä. Suo, että olemme tässä ajassa sinun suuruutesi pieniä todistajia, yhdessä muiden Jeesuksen omien kanssa!

2. VIIKKO: Illan tullessa vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli yksin maissa. Hän näki, että opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen. Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. Kaikki he näkivät hänet ja säikähtivät. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille:” Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Mark. 6:47-50.

Ei ole vaikea ymmärtää opetuslasten reaktiota. Huutoa, pelkoa käsittämättömän kohdatessa!
Tänäänkin ihmisen elämässä yhden päivän aikana voi kaikki mullistua. Sairaus, onnettomuus, järkyttävän todellisuuden paljastuminen, työn menetys, hometalo. Eikö ihminen huutaisi? Mutta ratkaisevaa on yhä se, että Jeesus sanoo: ” Pysykää rauhallisina, minä tässä ole. Älkää pelätkö.” Se tarkoittaa sitä, että synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan voittanut Herra on kanssamme. Harvoin saamme kaipaamiamme vastauksia kysymyksiimme nopeasti, tai näemme reittiä kauas eteenpäin. ”Uskokaa minuun. Älkää pelätkö. Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät.” Se riittää. Sen varassa askel kerrallaan.

3. VIIKKO: Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1.Tim. 2:3-4

Kun mietimme, miten ja mitä rukoilla, oman elämämme tarpeiden lisäksi, tässä se on! Kun rukoilemme oman maamme ja yhteiskuntamme päättäjien puolesta, se on oikein ja mieluista Jumalalle. Yhdessä lauseessa luemme, millainen Kaikkivaltiaan Jumalamme sydän on. Hänen tahtonsa on, että Jeesuksen pelastusteko kirkastuisi kaikille ihmisille ja me saamme olla rukoustemme kautta avaamassa tietä ihmisten sydämiin ja vaikuttamassa Jumalan totuuden kirkastumista tämän maailman keskellä. Läheisemme, meille annetut ja ”suuret nimet”, yhtä lailla sisältyvät tähän lupaukseen. Älkäämme väsykö, jos vastaus viipyy. Se tulee, kun Jumalan aika on. Ehkä saamme olla todistamassa sitä suurella riemulla jo täällä, tai sitten perillä taivaan ilossa! Hän, Iankaikkinen Jumalamme, pitää sanansa.

4. VIIKKO: Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut pakottaakseen heidät tahtoonsa. 2.Tim. 2:23:26.

Herra, sinä tunnet omasi ja meidän vajavuutemme. Mutta tiedät myös, kuinka paljon saamme kuulla ja nähdä väitteitä, jotka eivät ole totta. Kuulemme syytöksiä ja mielipiteitä, joissa Sanaasi vääristellään ja pilkataan ja sinun omiasi ivataan ja syytellään elämän ja hyvän vihollisiksi. Tiedät, kuinka joskus tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin. Herra, varjele meitä omiasi siitä. Jos joudun keskusteluun vastustajan kanssa, anna viisautta ymmärtää, kannattaako se. Anna sinun katseesi ja sydämesi rakkaus näihin kohtaamisiin. Kiitos, että Sinä voit vaikuttaa mielenmuutoksen, ei minun väittelytaitoni. Sitä samaa pyydän eri asioita painottavien siskojen ja veljien kanssa. Ja varjele turhilta uskovien nettikiistoilta. Nimessäsi, aamen.

PÄIVÄN SANAT Maaliskuu

PÄIVÄN SANAT Helmikuu

USKO & KUULIAISUUS

VIIKKO 1: ”Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan.” Ps. 119:67

Kuuliaisuus kuulostaa vanhentuneelta sanalta. Tässä ajassa on usein tärkeämpää, että muut ovat kuuliaisia meidän tarpeillemme ja oikeuksillemme, kuin että itse nöyrtyisimme olemaan kuuliaisia. Aiemmin ajattelin, että kuuliaisuus on jotain, mitä Jumala vaatii kristityltä, jotain mikä on haastavaa ja epämukavaa. Myöhemmin ymmärsin, että usko ja kuuliaisuus kuuluvat yhteen: uskon minua täydellisesti rakastavaan Jumalaan, joka lupaa antaa tulevaisuuden ja toivon. Kuuliaisuus on luottamista uskossa siihen, mitä Hän lupaa. Kuuliaisuus onkin siten jotain, mikä auttaa minua elämään onnellista elämää, seuraanhan Hänen ohjeitaan, joka näkee tulevaisuuden ja jolla on parhaat suunnitelmat elämäämme ja iankaikkisuuttamme varten.

VIIKKO 2: Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille vahvempi usko!” Luuk. 17:5

Jeesus oli juuri opettanut ystävilleen, että heidän tulisi antaa anteeksi niille, jotka rikkovat heitä vastaan. Tämä kirvoitti apostolit pyytämään vahvempaa uskoa. Anteeksi antaminen on ihmiselle niin vaikeaa, varsinkin jos pitää antaa anteeksi uudelleen ja uudelleen. Usein se ei ole edes yhdellä kerralla selvä, vaan monta kertaa pitää tehdä päätös siitä, että olen antanut anteeksi enkä ota asiaa enää esille. Kyllä siinä uskoa tarvitaan. Apostolit olivat oikeassa pyytäessään uskoa Jeesukselta. Omassa voimassa anteeksi antaminen ja vapaaksi pääseminen, siis todella asian unohtaminen, ei onnistu ainakaan minulta. Mutta usko antaa toisenlaiset silmät. Näen, miten Jeesus antaa minulle anteeksi, aina uudelleen ja uudelleen, eikä muista syntejäni. Siksi Hän on paras lähde uskon, anteeksiantamuksen ja rakkauden vahvistumiseen elämässämme.

VIIKKO 3: Jeesus sanoi heille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Mark. 4:40

Olen huomannut erikoisen asian elämässä. Pelkään asioita tai tilanteita, joita olen tottunut pelkäämään lapsesta asti, niin sanottua opittua pelkoa. Usein pelkäämme myös asioita, joita ei järjellisesti edes kannattaisi pelätä. Mutta silloin, kun elämässä on tullut todellisia vaarallisia tilanteita, jopa hengenvaarallisia, niin usko on näyttänyt voimansa ja antanut rauhan. Ulkoiset olosuhteet eivät ole voineet riistää sisäistä uskon tuomaa rauhaa. Tästä olen päätellyt, että koska usko on lahjaa, sitä annetaan sen mukaan kuin kulloinkin tarvitsemme. Miksi siis pelkäisimme?

VIIKKO 4: Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Room. 10:14

Olen katsonut Vikings – sarjaa, joka on historiallinen draama viikinkien ajoista Skandinaviassa. Sitä katsoessa on useamman kerran noussut kiitollisuus siitä, että kristinusko on tavoittanut myös meidän pohjoiset rantamme. Onhan se ihmeellistä, että aikanaan kaukana Lähi-Idässä tietyt ihmiset vakuuttuivat niin voimallisesti siitä, kuka Jeesus on, että Hänestä oli pakko lähteä kertomaan oman henkensäkin uhalla. Ja että sanoma Raamatun Jumalasta levisi niin nopeasti, muuttaen ihmissydämiä ja kokonaisia maanosia. Missä vaiheessa olemme unohtaneet, mitä hyvää kristinusko on meille antanut, niin ajalliseen kuin iankaikkiseen elämään? Jos minulle ei olisi lapsena kerrottu Jeesuksesta, mistä olisin saanut avun, kun aikuisena tuli hätä siitä, mihin olen matkalla? En halua unohtaa, kuka ainoana antoi sieluuni rauhan. Hänestä haluan kertoa muillekin!

PÄIVÄN SANAT VKO 52

PÄIVÄN SANAT VKO 52

Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Open Doors -järjestön johtaja Miika Auvinen.

MAANANTAI:Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.” (Fil. 2:5-7)

Jouluevankeliumi Paavalin mukaan löytyy” Filippiläiskirjeen 2. luvusta. Siinä ilmenee Jumalan rakkaus meitä kohtaan – uhrautuva rakkaus. Se on luopumista omastaan toisen takia. Jouluna annamme lahjoja muistutuksena saamastamme suuresta lahjasta.

TIISTAI: ”Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa.” (Fil 2:7)

Jeesus on tullut rinnalla kulkijaksi meille. Hän on ihmisenä läpikäynyt kaikki ihmiselämän ilot ja surut. Korona-joulun lähestyessä, yksinäisyydenkin keskellä Jeesus on vierellä.

KESKIVIIKKO: ”Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:8)

Eläinten syöttökaukaloon syntynyt maailman hallitsija koki julmimman mahdollisen teloituksen. Miksi? Sinun ja minun tähden, jotta saamme syntimme anteeksi. Niin suurta on Jumalan rakkaus.

TORSTAI: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet, yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil 2:9)

Hetkellinen alennustila ei ole ikuinen päämäärä. Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa seurannut ylösnousemus avasi tien taivaaseen ja antaa meille tänäänkin toivon. Hyvä voittaa.

PERJANTAI: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra”. (Fil 2:10-11)

Kerran jokainen ihminen näkee joulunlapsen kunniassaan. Uskossa me saamme jo nyt tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi Jeesuksen kuninkuutta ja herruutta. Uskossa saamme rohkeasti kulkea uuteen vuoteen tietoisena, että Jeesuksella on kaikki valta maailman epävarmuuden keskellä.

PÄIVÄN SANAT VKO 52

PÄIVÄN SANA VKO 51

MAANANTAI: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” (Luuk.1:38)

Maria synnyttää lapsen ei luonnollisin tavoin, vaan Pyhän Hengen toimesta, ja lapsi on Jumalan Poika.'(Luuk.1:26-31) Siinä olikin Marialla paljon nieltävää lyhyen keskustelun jälkeen enkeli Gabrielin kanssa! Marian vastauksessa (’Fiat’) on mielenkiintoista se, että kreikan sana tässä jakeessa ’tapahtukoon minulle’ ei ilmaise passiivista hyväksymistä, vaan Marian taholta iloista tahtomista. Ja juuri sen vuoksi monet tutkijat niin protestantit kuin katoliset pitävät Mariaa ensimmäisenä kristillisenä opetuslapsena ja Jeesuksen malliseuraajana. Ja Jeesus sanookin Luukkaan evankeliumissa kuinka ne, jotka kuulevat Jumalan sanat ja pitävät ne, kuuluvat hänen opetuslapsi-perheeseensä (8:21). Mitä Marian sanat: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”.(j38) kertovat meille? Nämä sanat kirkastavat kuinka Maria iloisesti etsii palvellakseen Herraa. Hän ei katso Herran palvelua työläänä velvollisuutena. Ei, Maria ei palvele Herraa pelkästään velvollisuudesta. Hänet motivoi rakkaus.

Maria on mallina meille siitä kuinka meidän kristittyinä pitäisi Kristusta tänään seurata. Niin kuin Marian, meidänkin tulisi vastata Jumalan sanaan iloisesti, täydestä sydämestä., ei yksinkertaisesti passiivisesti hyväksyen, vaan aktiivilla hyväksynnällä ja ’nälällä’ tehdä Jumalan tahto. Ja me? Täyttämällä Jumalan tahdon, myös meitä seuraa hänen siunauksensa.

TIISTAI: ”Siunattu naisten joukossa.” (Luuk.1:39-42)

Kuultuaan tämän uutisen, Maria lähtee välittömästi sukulaisensa luo. Hänelle oli kerrottu Elisabetin tilasta (j.36) ja nyt hän lähtee nähdäkseen Jumalan merkin. Jotkut väittävät, että Maria lähti estääkseen nasaretilaisia huomaamasta hänen raskauttaan. Jos näin olisikin ollut, hän ei olisi voinut palata kolmen kuukauden kuluttua, jolloin raskaus olisi kyllä paljastunut. Marian lähtö kertoo nopeasta vastauksesta Jumalan johtamiseen. Missä tämä Juudean vuoriseudun kaupunki sitten oli, on mysteeri. Marian tervehdys saa aikaan lapsen ’hypähdyksen’ Elisabetin kohdussa. Ja se voidaan nähdä Johanneksen profetaalisena ja ensimmäisenä merkkinä siitä, kun hän valmistaa tietä Jeesukselle.

Kuinka Elisabet tietää lapsesta, jota Maria kantaa? Ehkä Marian tervehdys sisälsi enemmän kuin vain ’hallo’. Tai Maria sanoi jotain, mikä viittasi hänen kantavan erityistä palvelijaa, Herran erityisen arvokasta. Eikä Maria kuitenkaan ole enempää siunattu kuin kukaan nainen koskaan. Mutta Elisabet tietää yhden tärkeän asian, nimittäin, että Maria on armollisesti valittu kantamaan Pelastajaa. Ja Luukas (11:27-28) tuo esille asian, jonka vain hän kertoo, ettei liika painoa laiteta Marian statukseen, koska vain se merkitsee, että on kuuliainen Jumalalle.

KESKIVIIKKO: ”…,että Herrani äiti tulee minun luokseni.” (Luuk. 1:43-45)

Elisabet pitää merkityksellisenä sitä, kun hän saa olla osallisena näissä tapahtumissa. Hänen kysymyksensä.” Kuinka minä saan sen kunnian..”. (j43) ilmaisee hänen vaatimattomuutensa. Kuinka hän on arvoinen jakamaan nämä tapahtumat? Jumalan Hengen työ ei vaan rajoitu ikään, sukupuoleen tai sosioekonomiseen statukseen. Ei! Jumala siunaa äitiyden ja lapset ja heidän kauttaan koko ihmiskunnan.

Elisabet näkee lapsen ylempiarvoisena ja niinpä hän puhuu ” minun Herrani”. Elisabetin fokus ei ole Mariassa, vaan lapsessa. Eikä ole tarvetta olettaa Marian esittelyä ’kuningatar äitinä’. Sellaista esittelyä ei ole missään Luukkaalla. Elisabet ihmettelee että Messias vierailee hänen luonaan, ja että hänen sukulaisensa kantaa tätä arvokasta lasta. Hän ei todellakaan pidä Herran vierailua joka päiväisenä, arkisena asiana. Elisabetin puhuttelu Marialle, siunattuna, onnellisena ja autuaana, onkin Evankeliumin ensimmäinen autuaaksijulistus.

Kaksi teemaa hallitsee tätä jaksoa; Ensimmäinen korostaa uskoa Jumalan lupaukseen ja sanaan, ja toinen on tuon siunauksen toteutuminen, mitkä perustuivat Jumalan tuomien lupauksien täyttymiseen.

TORSTAI: MAGNIFICAT (Luuk.1:46-48)

Ensimmäinen sana latinankielisessä Raamatun käännöksessä,Vulgatassa, on Marian laulusta (Luuk.46-55) hänen Elisabet serkkunsa tervehdyksessä, joka sanoo, että Maria on Messiaan äiti. Maria ylistää Herraa pelastajanaan. Viittaus Jumalaan puhuttelee Jumalaa Maailman hallitsijana. Puhuttelu osoittaa myös sen, että Marian lähestyminen Jumalaan kertoo hänen tietävän oman vaatimattoman asemansa (j.48).

Magnificat on yksi kolmesta hymnistä Luukkaalla (1.-2.) . Toinen on ”Benedictus” (1:68-79) ja kolmas ”Nunc Dimittis” (2:29-32). Magnificat kuljettaa kaikuja Psalmi 103 sisällöstä ja muodosta, ’Minun sieluni iloitsee’. Marian koko olemus on kuin sidottu ylistykseen Jumalalle. Maria itse ei ole vapaa synnistä, vaan tarvitsee Pelastajaa. Niin myös me. Ja Pelastajamme on Herra Jeesus Kristus. Hän meitä rakastaa ja kuulee. Hän meidän elämämme ja toivomme. ’Tänään, ei väliä sillä mitkä huolet, vaivat käyvät kimppuusi, Luota Jumalaan, Vapahtajaan. Jätä kaikki huolesi hänelle rukouksessa.’ Aamen

PERJANTAI: JUMALA MUISTAA (Luuk.1.46-52)

” Silloin Maria sanoi: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” (Luuk.1.46-48). Magnificat hymnin ensimmäisessä puolikkaassa kuva kohdistuu Mariaan. Maria voi ylistää Jumalaa pelastajanaan, koska hän kunnioittaa Mariaa, tämän matalaa asemaa ja antoi rakkaudessa Marian kantaa Messiasta. Se mitä Jumala teki Marialle, on samaa mitä hän tekee toisillekin samassa tilanteessa (1:52).

Maria on esimerkki Jumalan armoittamasta, esimerkki uskosta. Ja Elisabetin siunaus Luukkaan 1:45:ssä on ensimmäinen monista siunauksista, jotka Maria ottaa vastaan palvelijana, jota armo on koskettanut Ilmaus ’tästedes’ on tärkeä Luukkaan ilmaus. Se osoittaa, että tärkeä muutos on tapahtunut Jumalan suunnitelmassa, asiat ovat ’tästedes’ erilaisia. (Luuk. 5:10; 12:52; 22:18,69; Ap.t 18:6). Mariaa on koskettanut Jumalan armollinen teko. Maria on suuri ihme ja kertomus Jumalan suunnitelmasta. Kuinka tutkimattomat ovat hänen tiensä, koskevat ne sitten Mariaa tai meitä.

Siunattua Adventin, Kristuksen tulemisen aikaa!

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu Arto Kaarma

PÄIVÄN SANAT VKO 52

PÄIVÄN SANAT VKO 50

VIIKKO 50: Tämän viikon Päivän Sanat on tuottanut Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) aluepäälikkö Arja Savuoja.

”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Matt.11:28-30

MAANANTAI: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.”

Miksi minä niin usein hädässäni ja kaipauksessani vastaan ”kyllä” moniin muihin kutsuihin, mutta en tähän tärkeimpään?

TIISTAI: ”Minä annan teille levon”

Epävarmuuden, kiireen ja vaatimusten keskellä en kaipaa mitään niin paljon kuin lepoa. Lupaus levosta kutsuu pysähtymään, kuuntelemaan ja vastaanottamaan.

KESKIVIIKKO: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.

Maailmakaikkeuden Valtias – Vapahtaja Jeesus – lupaa asettua rinnallemme kantamaan taakkojamme. ”Katsokaa minua” ei ole paljon pyydetty.

TORSTAI: ”Näin teidän sielunne löytää levon.”

Lempeyden ja nöyryyden läsnäolossa kiire katoaa, armo avartuu. Levollisuus asettuu meihin, kun suostumme yhteyteen itseä suuremman kanssa.

PERJANTAI: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.

Suuri valhe on, että Jeesuksen seuraaminen olisi raskasta. Ei aina helppoa, mutta Jeesus itse ei lisää meidän taakkojamme.

PÄIVÄN SANAT VKO 52

PÄIVÄN SANA VKO 48

VIIKKO 48: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Pekka Havupalo Turun Helluntaiseurakunnasta ja ne on julkaistu aiemmin Turun Sanomissa 2/2019.

MAANANTAI: ”Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.” Joh. 2:1-2

Nuori pari oli kutsunut Jeesuksen häihinsä. He saivat huomata, että Jeesus tulee sinne, minne hän on tervetullut. Hän tulee juhlaan ja arkeen, työhön ja lepoon. Hän tulee ihmisen sisimpään, jos hänet sinne kutsutaan. Joku oli tehnyt pahan laskuvirheen ja siksi tarjoilu loppui kesken. Ilojuhlasta oli tulossa lähtölaukaus elinikäiseen häpeään. Silloin Jeesus teki ihmeen, muutti veden viiniksi ja puhalsi häpeän pilvet pois nuoren parin yltä.

Meidän virheemme ovat pahempia kuin laskuvirheet. Ne ovat lähtölaukauksia iankaikkiseen häpeään. Siksi Jeesus kannattaa kutsua paikalle. Hän muuttaa häpeän iloksi, toivottomuuden toivoksi ja syntisen armahdetuksi. Mikään virhe ei leimaa lopullisesti, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.

TIISTAI: ”Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.” Joh. 4:47

Kuninkaan virkamiehen poika oli vakavasti sairas. Kukaan ei kyennyt auttamaan häntä. Ei isä, ei läheiset, eikä lääkärit. Siksi mies hakeutui lopulta Jeesuksen luo, kauas kodistaan. Hädissään isä kertoi kaiken Jeesukselle ja kutsui tämän kotiinsa parantamaan lapsensa. Silloin Jeesus teki ihmeen, loi sanoillaan uskoa ja paransi kaukana olevan pojan. Jeesus yllätti kaikki ja näytti, että välimatka ei vähennä hänen valtaansa ja voimaansa.

Meillä on ongelmia, joita emme pysty ratkaisemaan. Meillä on tuttavia, joita emme kykene auttamaan. Viimeistään silloin on viisautta nöyrtyä ja kertoa kaikki Jeesukselle. Hän voi tehdä ihmeen myös niille, jotka ovat kaukana meistä ja rukouksistamme. Mikään ongelma ei ole ratkaisematon, kun se kerrotaan Jeesukselle.

KESKIVIIKKO: ”Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.” Joh. 5:8-9

Jeesus tuli vähäosaisten luokse kutsumatta, omasta aloitteestaan. Heidän joukossaan oli mies, jolla oli ollut vakava ongelma lähes neljäkymmentä vuotta. Hänen aivonsa kykenivät antamaan käskyjä, mutta hänen kehonsa ei totellut niitä. Miehen ongelmasta oli tullut astinlauta yksinäisyyteen. Silloin Jeesus teki ihmeen, nosti miehen vuodemattonsa vankilasta ja avasi oven vapauden maailmaan.

Jeesus tietää, mikä meitä sitoo ja mitä hyvää emme kykene toteuttamaan. Hän näkee yksinäisyyden muurin ympärillämme. Kun Jeesus tulee paikalle, hänet kannattaa ottaa vastaan. Jeesus muuttaa siteet vapaudeksi, yksinäisyyden ystävyydeksi ja mahdottoman mahdolliseksi. Mikään side ei ole ikuinen, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.

TORSTAI: ”Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat.” Joh. 6:11

Ihmiset olivat kiinnostuneet Jeesuksesta hänen ihmeittensä tähden. Siksi he tulivat sinne, missä Jeesus oli. Heitä oli tuhansia ja heillä oli nälkä. Ruokaa taas oli vähän, vain viisi leipää ja kaksi kalaa, nekin pienen pojan eväitä. Silloin Jeesus kiitti Jumalaa siitä, mitä oli käytettävissä. Kiitollisuus oli avain ihmeeseen. Se toi mukanaan yliluonnollisen siunauksen. Vähästä riitti jaettavaa kaikille.

Jeesus tietää, että elämän eväämme ovat niukat. Hän kutsuu meitä olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä on ja tuomaan sen hänen siunattavakseen. Jeesuksen siunaamat eväät riittävät yllättävän monelle. Mitkään eväät eivät ole liian pienet, kun ne annetaan Jeesuksen käsiin.

PERJANTAI: ”Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: »Mene Siloan altaalle ja peseydy.» – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.” Joh. 9:6-7

Mies oli syntynyt sokeana. Se haastoi niiden maailmankuvaa, joiden mielestä kärsimys oli synnin ja menestys pyhyyden seuraus. Siksi he kysyivät Jeesukselta: ”Kuka teki syntiä, niin että hän syntyi sokeana?” Kysymys paljasti vinoutuneen ajattelumallin. Kukaan ei ollut syyllinen. Vakuudeksi siitä Jeesus teki ihmeen, paransi sokean ja vapautti tämän ihmisten tuomion alta.

Me kaikki olemme omalla tavallamme näkövammaisia. Emme näe sokeita pisteitämme, emme syntiämme, emmekä Jumalan tekoja. Jeesus on edelleen valmis tekemään sokeasta näkevän, korjaamaan maailmankuvan ja vapauttamaan tuomion alta. Mikään sokeus ei pimennä peruuttamattomasti, kun Jeesus saa koskettaa silmiä.