PÄIVÄN SANA VKO 48

PÄIVÄN SANA VKO 48

VIIKKO 48: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Pekka Havupalo Turun Helluntaiseurakunnasta ja ne on julkaistu aiemmin Turun Sanomissa 2/2019.

MAANANTAI: ”Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.” Joh. 2:1-2

Nuori pari oli kutsunut Jeesuksen häihinsä. He saivat huomata, että Jeesus tulee sinne, minne hän on tervetullut. Hän tulee juhlaan ja arkeen, työhön ja lepoon. Hän tulee ihmisen sisimpään, jos hänet sinne kutsutaan. Joku oli tehnyt pahan laskuvirheen ja siksi tarjoilu loppui kesken. Ilojuhlasta oli tulossa lähtölaukaus elinikäiseen häpeään. Silloin Jeesus teki ihmeen, muutti veden viiniksi ja puhalsi häpeän pilvet pois nuoren parin yltä.

Meidän virheemme ovat pahempia kuin laskuvirheet. Ne ovat lähtölaukauksia iankaikkiseen häpeään. Siksi Jeesus kannattaa kutsua paikalle. Hän muuttaa häpeän iloksi, toivottomuuden toivoksi ja syntisen armahdetuksi. Mikään virhe ei leimaa lopullisesti, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.

TIISTAI: ”Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.” Joh. 4:47

Kuninkaan virkamiehen poika oli vakavasti sairas. Kukaan ei kyennyt auttamaan häntä. Ei isä, ei läheiset, eikä lääkärit. Siksi mies hakeutui lopulta Jeesuksen luo, kauas kodistaan. Hädissään isä kertoi kaiken Jeesukselle ja kutsui tämän kotiinsa parantamaan lapsensa. Silloin Jeesus teki ihmeen, loi sanoillaan uskoa ja paransi kaukana olevan pojan. Jeesus yllätti kaikki ja näytti, että välimatka ei vähennä hänen valtaansa ja voimaansa.

Meillä on ongelmia, joita emme pysty ratkaisemaan. Meillä on tuttavia, joita emme kykene auttamaan. Viimeistään silloin on viisautta nöyrtyä ja kertoa kaikki Jeesukselle. Hän voi tehdä ihmeen myös niille, jotka ovat kaukana meistä ja rukouksistamme. Mikään ongelma ei ole ratkaisematon, kun se kerrotaan Jeesukselle.

KESKIVIIKKO: ”Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.” Joh. 5:8-9

Jeesus tuli vähäosaisten luokse kutsumatta, omasta aloitteestaan. Heidän joukossaan oli mies, jolla oli ollut vakava ongelma lähes neljäkymmentä vuotta. Hänen aivonsa kykenivät antamaan käskyjä, mutta hänen kehonsa ei totellut niitä. Miehen ongelmasta oli tullut astinlauta yksinäisyyteen. Silloin Jeesus teki ihmeen, nosti miehen vuodemattonsa vankilasta ja avasi oven vapauden maailmaan.

Jeesus tietää, mikä meitä sitoo ja mitä hyvää emme kykene toteuttamaan. Hän näkee yksinäisyyden muurin ympärillämme. Kun Jeesus tulee paikalle, hänet kannattaa ottaa vastaan. Jeesus muuttaa siteet vapaudeksi, yksinäisyyden ystävyydeksi ja mahdottoman mahdolliseksi. Mikään side ei ole ikuinen, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.

TORSTAI: ”Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat.” Joh. 6:11

Ihmiset olivat kiinnostuneet Jeesuksesta hänen ihmeittensä tähden. Siksi he tulivat sinne, missä Jeesus oli. Heitä oli tuhansia ja heillä oli nälkä. Ruokaa taas oli vähän, vain viisi leipää ja kaksi kalaa, nekin pienen pojan eväitä. Silloin Jeesus kiitti Jumalaa siitä, mitä oli käytettävissä. Kiitollisuus oli avain ihmeeseen. Se toi mukanaan yliluonnollisen siunauksen. Vähästä riitti jaettavaa kaikille.

Jeesus tietää, että elämän eväämme ovat niukat. Hän kutsuu meitä olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä on ja tuomaan sen hänen siunattavakseen. Jeesuksen siunaamat eväät riittävät yllättävän monelle. Mitkään eväät eivät ole liian pienet, kun ne annetaan Jeesuksen käsiin.

PERJANTAI: ”Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: »Mene Siloan altaalle ja peseydy.» – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.” Joh. 9:6-7

Mies oli syntynyt sokeana. Se haastoi niiden maailmankuvaa, joiden mielestä kärsimys oli synnin ja menestys pyhyyden seuraus. Siksi he kysyivät Jeesukselta: ”Kuka teki syntiä, niin että hän syntyi sokeana?” Kysymys paljasti vinoutuneen ajattelumallin. Kukaan ei ollut syyllinen. Vakuudeksi siitä Jeesus teki ihmeen, paransi sokean ja vapautti tämän ihmisten tuomion alta.

Me kaikki olemme omalla tavallamme näkövammaisia. Emme näe sokeita pisteitämme, emme syntiämme, emmekä Jumalan tekoja. Jeesus on edelleen valmis tekemään sokeasta näkevän, korjaamaan maailmankuvan ja vapauttamaan tuomion alta. Mikään sokeus ei pimennä peruuttamattomasti, kun Jeesus saa koskettaa silmiä.

PÄIVÄN SANA VKO 48

PÄIVÄN SANA VKO 47

VIIKKO 47: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut kielenkääntäjä filosofian maisteri Ari Salminen. Salminen on toimii turkkilaistyössä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijänä.

Maanantai: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Sananlaskut 12:18

Joskus elämä on kuin miekkailuottelu: terävät sanat lyövät meihin haavoja, ja täytyyhän meidänkin silloin vastata samalla mitalla. Tämä ei kuitenkaan ole Jumalan tahtomaa elämää. Hän tahtoo, että valvomme sanojamme. Että tunnustamme syntimme. Että tulemme aina uudestaan Hänen luokseen, Jeesuksen luo, jonka sanat parantavat meitä.

Tiistai: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” Sananlaskut 13:20

Olisi hyvä löytää itselleen rakentavaa seuraa. Ongelmana on vain se, että tässä maailmassamme ei ole muuta seuraa kuin syntistä, mukaanlukien meidät itsemme. Tämän ongelman kohtasi aikanaan Jeesuskin, silti Hän lyöttäytyi syntisten seuraan. Hän ei pelkää, että tyhmyys tarttuu muista Häneen; päinvastoin, Hän antaa oman viisautensa ja vanhurskautensa vajaille ihmisille.

Keskiviikko: ”Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.” Sananlaskut 14:13

Ilo pyyhkäisee ohi tuhatta ja sataa, mutta murhe on ainainen seuralainen. Mutta muista se Jeesuksen sana, kun Hän sanoo: ”Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.” Vaikka ilon lopuksi monesti tuleekin murhe, Jeesukseen turvaavan kaikkien murheiden jälkeen tulee loppumaton ja sanoinkuvaamaton ilo.

Torstai: ”Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.” 15:30

Joskus voi ihan vieraankin ihmisen iloinen ilme, tai joku hyvä sana, vaikkapa keskellä ruuhkaista markettia, ilahduttaa. Ja monien huonojen uutisten uutisvirrassa joku yllättävä hyvä uutinen tuo hyvän mielen. Aivan erityisellä tavalla hyvä sanoma Jeesuksesta, siitä että

Hän on kantanut syntisi, tuo ydintä luihin: Jopa viimeisellä tuomiolla pystyt tämän ilosanoman varassa kestämään.

Perjantai: ”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.” 16:3

On hyvä rukoilla Jumalan siunausta kaikille päivän toimille. Silloin työsi on Herraan haltuun heitetty. Hankkeesi menestyvät, mutta eivät välttämättä ihmisjärjen mukaisesti. Katso, kuinka Jeesus heitti työnsä Herran haltuun, ja mihin se Hänet johti? Ristille. Niinpä kun heität Herralle kaikki ja seuraat Ristin Miestä, hankkeesi menestyvät, ennen kaikkea ikuisuuden näkökannalta.

PÄIVÄN SANA VKO 48

PÄIVÄN SANA 46

VIIKKO 46: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut liiton lähetyssihteeri. Aiheena rakkaus.

MAANANTAI: ”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.” Sananl. 10:12

Näemme päivittäin, miten viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan. Meidän on vaikea erottaa, miten vihata pahoja tekoja, mutta rakastaa ihmistä. Miten rakkaus peittää paljotkin rikkomukset? Se ei tarkoita, että pahuus lakaistaan maton alle. Meidän tulee puolustaa itseämme ja toisiamme. Me tunnistamme ja tunnustamme, että pahuus rikkoo, ja sitä vastaan tulee taistella.

Jeesus sanoi ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi.” Anteeksiantamus on rikkomusten peittämistä, anteeksianto on rakkautta. Jeesus ei vain peittänyt syntejämme, Hän pyyhki ne pois kokonaan. Ilman Hänen rakkauttaan ihmiskunnalla ei ole lääkettä vihaa ja kostoa vastaan. Olemme kaikki samalla viivalla, tarvitsemme anteeksiantamusta. Kun muistamme tämän, ehkä meidän on helpompi pyrkiä kohti rakkautta vihan sijaan.

TIISTAI: ”Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.” Matt. 24:12

Viime aikoina olen ollut vihainen ja surullinen Euroopassa tapahtuneista iskuista ja kristittyjen raskaista tilanteista eri puolilla maailmaa. Myös kun omassa elämässä tai lähipiirissä tapahtuu kipeitä asioita, monen sisältä nousee ylöspäin hiljaisia huutoja.

Meillä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa maailman pahuuden edessä. Kylmetämme sydämemme, sillä emme halua antaa sen vaikuttaa enää meihin, se on liikaa. Tai sitten roikumme rakkauden lähteessä, joka on ja tulee olemaan ainoa toivomme pimeän maailman keskellä.

Kärsimyksen ja pahuuden keskellä joko katkeroidumme tai kasvamme, kadotamme Jumalan tai löydämme Hänet. Meitä ei ole tarkoitettu katsomaan vain tätä maailmaa. Meidät kutsutaan nostamaan katseemme siihen todellisuuteen, jossa ei ole pimeyttä. Jos pahuus pitäisi poistaa maailmasta, meidät kaikki pitäisi poistaa täältä. On armoa, että saamme elää ja tuoda valoa ja rakkautta tähän maailmaan, joka tarvitsee sitä niin kipeästi.

KESKIVIIKKO: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” Room. 13:10

Miten yksinkertaista. Mikä käsittämätön rakkauden voima! Rakkaus toteuttaa koko lain. Jumalan antama laki näyttää meille Jumalan pyhän tahdon. Se myös näyttää meille, että vaikka tekisimme parhaamme, emme hyvänäkään päivänä pysty tuota lakia täyttämään. Siksi Jumala on Jumala ja minä olen ihminen. Hänen pyhän tahtonsa tuleekin olla jotain suurempaa ja täydellisempää, kuin mitä osaisin ajatella tai toteuttaa ihmisenä. Silti moni ihminen ajattelee, että elämällä niin hyvin kuin

osaa, olemalla ”hyvä ihminen”, on asiat kunnossa Jumalankin kanssa. Haluamme yrittää itse, vaikka Jumala ei sitä meiltä vaadi. Miten Hän voisi vaatia jotain sellaista, mistä Hän tietää jo, ettemme pysty? Hän itse tuli maailmaan toteuttamaan koko lain, meidän puolestamme. Hän, Jumala ristillä, sanoi: ”Se on täytetty.” Täydellinen rakkaus toteutti siellä koko lain. Tuntemalla tämän Rakkauden, voimme rakastaa lähimmäistä niin, ettemme tee lähimmäiselle pahaa.

TORSTAI: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” 1. Kor. 13:1

Muslimitaustainen ystäväni katsoi ohjelmaa apostoleista. Ohjelmassa kuvattiin myös niitä lahjoja, joita Pyhä Henki uskoville antaa. Oli sairaiden parantamista, kuolleista herättämistä, Jumalan ylistämistä eri kielillä. Pyhä Henki on totta tänäkin päivänä. Uskovilla on Jumalan antamia armolahjoja, joilla palvella ja auttaa toisia. Joskus ne lahjat herättävät myös uskosta osattomia kysymään, kuka tämä Jumala on, joka tällaisia lahjoja antaa. Raamatusta löydämme suuntaviivat näiden lahjojen käyttämiseen. Kaiken perustana tulisi olla rakkaus. Rakkaudesta käsin palvelemme toisiamme. Rakkaudesta käsin saamme rohkeuden ottaa lahjamme käyttöön. Rakkaudesta käsin pidämme kaikkia lahjoja tärkeinä, emmekä nosta ihmisiä toista paremmaksi, kun hänellä on jokin näkyvämpi lahja. Rakkaus, eli Jeesus sydämessämme, me kiitämme ja ymmärrämme, että lahja on Hänen antama lahja, jotta Hänen rakkautensa tulisi näkyviin tässä maailmassa.

PERJANTAI: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.” 1. Kor. 13:4

Ihminen, joka tietää kuka hän on, ja millä perustalla hän seisoo, ei loukkaannu helposti. Kun ei ota kaikkea itseensä, on helpompi antaa anteeksi ja jatkaa elämää hyvillä mielin. On raskasta, jos pienetkin loukkaukset jäävät vaivaamaan pitkiksi ajoiksi ja rikkovat ihmissuhteita. Tällainen oli tuttua jo Raamatun aikoina ja siksi Paavali listasi heille ja meille, millaista on jumalallinen rakkaus. Se on usein toisenlaista rakkautta, kuin mitä tämä maailma tarjoaa, ja mitä ehkä itse olemme saaneet osaksemme. Onneksi meitä ei ole jätetty tämän maailman rakkauden varaan. Saamme Raamatussa tutustua iankaikkiseen, täydelliseen rakkauteen, Häneen joka on Rakkaus. Se Rakkaus ei ole vain tunne, vaan Persoona, vahva kallio jalkojemme alla. Paavali vakuuttaa: ” Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

PÄIVÄN SANA VKO 48

PÄIVÄN SANA 45

VIIKKO 45: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut yrittäjä Anna Kotamäki. Psalmi 23 on kulkenut mukanani monta vuotta. Ajattelen Daavidia, joka on koditon, asuu luolissa – ja silti psalmista huokuu kiitollisuus ja yltäkylläisyys. Psalmi on lohduttanut koettelemuksien hetkissä ja virittänyt sydämelle kiitosta kun kaikki on ollut hyvin. Toivon ystäväni, että psalmi antaa sinulle voimaa ja rohkaisua tähän uuteen viikkoon.

MAANANTAI: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.”

Uusi viikko alkaa. On tehtäviä, tavoitteita, haasteita. Olet innoissasi, valmiina uuteen. Tai ehkä väsyttää ja ahdistaa jo valmiiksi. Maailma on epävarma, muuttuva, pelkoakin on ilmassa. Jo heti tänään, viikon alkuun voimme todeta, että kun Herra on kanssamme, ei minulta mitään puutu: ei viisautta, ei rakkautta, ei kärsivällisyyttä, ei työkaluja ratkaista asioita. Oli kyse taloushaasteista, markkinoinnista, henkilöstöhallinnasta, myynnistä – tai vaikka työn ja perheen yhteensovittamisesta, kun pidämme yhteyttä yllä, katseemme paimenessamme, meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Ja mikä parasta, saamme tehdä kaiken levosta käsin, virvoittavien vetten äärellä. Kun nautin jotain, joka todella virvoittaa, saan iloa, voimaa ja energiaa jatkaa. Herra, pidä minut lähellä, lähteelläsi tänäänkin – ja koko viikon!

TIISTAI: Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.

Jeesus sanoo, että ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh, 14:27)” Jumalan rauha virvoittaa. Kun toimii yrittäjänä ja on vastuussa usean ihmisen elannosta, vastuu on iso. Päivät täyttyvät päätöksistä – isoista ja pienistä. Toisinaan päätösten tekeminen on vaikeaa. Kuitenkin ristiriitaistenkin tietojen keskellä Jeesus on totta ja totuus. Totuus tekee meidät vapaaksi ja antaa rauhan. Ja kun meillä on rauha, kuulemme ohjeet, joilla kulkea oikeaa tietä. Herra, kiitos, että Sinun virvoittavasta rauhasta käsin saan tänäänkin tehdä työni ohjeitasi kuunnellen ja Sinun nimesi kunniaksi!

KESKIVIIKKO: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.

Pimeät ajanjaksot ovat osa elämäämme. Ne ovat mahdollisuus kasvaa uskossa ja luottamuksessa; silloin oppii paljon Jumalasta – mutta myös itsestä. Monelle tämä aika on pimeää: ehkä on joutunut luopumaan työstään tai elinkeinostaan. Ehkä unelmat ovat joutuneet hyllylle vallitsevien rajoitusten äärellä. Silti meidän ei tarvitse pelätä; Herra on meidän kanssamme. Kuulin kerran opetuksen, jossa kerrottiin, että ”johdatat paimensauvallasi” kohta voitaisiin kääntää alkukielestä myös ”paimensauvasi on painunut selkääni”. Mieleeni nousi mielikuva sankasta sumusta ja yöstä. Mielikuvassa tunsin vahvan käden olkapäälläni ja pitkän vahvan paimensauvan selkärankaani vasten. Jokainen askel tuntui turvalliselta, johdatetulta. Jos liukastuisin, tiesin, että olkapäällä oleva käsi ottaisi heti kiinni. Tänään usva ja pimeys ovat eri asioita; en tiedä, mihin suuntaan talous kehittyy tai mitä Suomeen kuuluu puolen vuoden päästä. Kiitos Herra, että Sinun sauvasi on selkääni painuneena ja ohjaat tässä laaksossa eikä meidän tarvitse pelätä!

TORSTAI: Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.

Koska Jumalaa ei sido mitkään rajat ja hän on ajan, olosuhteiden ja tunteidenkin yläpuolella, Hän tahtoo myös muuttaa meidän näkökulmaa. Mietin, että olisin vihollisten silmien edessä, tukalassa tilanteessa, jossa kokisin oloni uhatuksi. Mieleni ei todellakaan tekisi aterioida; viipyillä ja katsoa, mihin suuntaan tilanteet kehittyy. Mutta uskon, että Herra tahtoo, että taistelun ja vihollisten silmien edessä rauhoitumme, otamme vastaan Hänen tapansa toimia ja Hänen mahdollisuudet. Silloin Hänen työnsä saa täyttyä ja meille käy parhaalla mahdollisella tavalla. Herra, auta meitä tänään näkemään kaikissa tilanteissa, myös niissä ahdistavissa ja tukalissa hetkissä Sinun kattama pöytä, jonka edessä saamme rauhoittua ja nähdä, kuinka Sinä toimit!

PERJANTAI: Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

Työviikko lähestyy loppua. Olemme ahertaneet, etsineet, miettineet, löytäneet ja luoneet uutta. Monta asiaa on saatu eteenpäin, monta jää kesken, odottamaan seuraavaa viikkoa. Kiitos Herra, että Sinun hyvyytesi ja rakkautesi kantaa jokainen päivä; Sinun viisauttasi saamme pyytää ja vastaanottaa aina kun tarvitsemme. Kiitos, että saamme asua Sinun huoneessa päiviemme loppuun asti. Siellä on huoneessa on aina se, mitä tarvitsemme – ja usein vielä enemmän.

Kirjoittaja: Anna Kotamäki toimii Siivouspalvelu Kotan toimitusjohtajana

https://www.siivouspalvelukota.fi/

PÄIVÄN SANA VKO 48

PÄIVÄN SANA VKO 44

Tällä viikolla Marja Kalajoki jakaa kanssasi Raamatun löytöjä Jumalan lapsen matkasta ja repusta.

Maanantai: ”Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme.” Hepr. 12:1

Jeesus ei houkutellut aikanaan, eikä tänäänkään kutsu meitä seuraajikseen helpon tien lupauksilla. Uskovan elämän reppu voi olla ajoittain hyvinkin raskas ja koettelemuksia täynnä. Evankeliumin ydin voi kadota niin, että koemme olevamme kuin lastu laineilla, oman huonoutemme ja syntiemme tähden ansiomme mukaan räpistelemässä vaivoin eteenpäin. Jumalan rakas, Jeesuksen sovittama, armahdettu lapsi, on asemani! Jeesus on avoin lähde kaikista synneistä puhdistumiseen ja Isän rakkaitten kasvojen uudelleen näkemiseen. Mutta jos selittelyillä ja omantunnon mykistelyllä poikkean omille poluilleni, enkä palaa lähteelle, pidän itse kiinni taakastani. Kärsin ja syytän tietä. Siksi pesulle ja kiittäen eteenpäin!

Tiistai: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja.” 2.Kor.4:8-9.

Umpikuja, neuvottomuus, toivottomuus. Jumala on hiljaa. Synkkä kivireppu. Ehkä joku noista kolmesta on sinun kokemuksesi tänään. MUTTA. Jumalan mutta muuttaa kaiken. Se, mikä minulle näkyy vain pimeänä, kenties jo menetettynä, on Jumalan näkökulmasta selvää ja kirkasta. Hänellä on aikataulu, vain hän tietää ja tuntee kokonaisuuden, kaikki osatekijät ja valmistamansa päämäärän. Hän on valmistanut vastauksen, seuraavan askeleenkin. Älä menetä toivoasi. Kaada reppusi kaikkineen hänen eteensä. Seurustelu psalmien Daavidin, Pietarin ja Paavalin kanssa on tällaisina aikoina meille syvää sielunhoitoa ja rohkaisua odotushuoneessamme. Ja jonain päivänä on vuoromme olla toivon lähetteinä jollekin lähimmäiselle: Ei hän hylännyt, vaan kantoi läpi uuteen! Hän teki niin kuin on luvannut.

Keskiviikko: ”Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet.” Hepr. 12:15

Inhimillisesti ei ole vaikea ymmärtää ihmistä, joka on esim. kärsinyt vääryyttä, syviä loukkauksia, tullut julmasti petetyksi, ja on katkera. Ja tervettä on, että saa sen purkaa jollekin sellaiselle, joka pystyy ja haluaa kuunnella. Mutta katkeruuteen jäämisestä, sen ”pyhittämisestä” oikeutettuna, jopa loppuelämänsä ajaksi, Raamatussa varoitetaan. Se on myrkkyloukku, ja toisten elämää saastuttava ansa ja varsinainen haiseva reppu. Mutta minkä sille voimme? Uskon, että lujatahtoisin ja korkeat eettiset ihanteet omaavakin on tiukilla. Uskon, että vain luovuttamalla, myöntämällä synniksi katkeruutensa, vihansa, ja avuttomuutensa siitä vapautumisessa, jotain hyvää voi tapahtua. Saamme kaataa lastin Jeesukselle, pahan valtojen voittajalle: ”Saat ottaa tämän pois, itse en siihen pysty .” Ja tulee päivä, jolloin huomaat olevasi vapaa. Kuin keväisenä aamuna yön aikana jäistä vapautunut joki.

Torstai: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.” Joh. 14:1

Elämässämme pelon ja levottomuuden aiheita ei puutu. Huolen kiviä alkaa jo aamusta lähtien kerääntyä reppuun, maailmanlaajoja ja oman ja läheisteni elämän. Mihin tämä maailma on menossa? Miten selviän oman elämäni konkreettisista huolista? Mitä lääkäri löytää? Miten läheiseni selviävät, kun en jaksa enää? Pelko jäytää ja voi viedä yöunet. Mitä suuremmat uhkakuvat, sitä syvemmin tarvitsemme Iankaikkisen Jumalan lupauksiin turvautumista, ”hänen muinaisten armotekojensa ylistämistä”, niinkuin psalmeja on nimetty. Saamme ruokkia sisäistä ihmistä Jumala lupauksilla Jeesuksen täytetyn työn turvissa. Me olemme matkalla Kotiin. Tämän maallisen matkamme joka hetken olemme kätketyt Jeesuksen, Herramme turviin. Hän pitää huolen, että niin vapisevasta kuin rohkeastakin seuraajastaan, sillä hän ei kutsumistaan kadu. Hän Onhan hän luvannut olla kanssamme kaikki päivät, maailman loppuun asti.

Perjantai: ”Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan.” 1.Kor.15:58

Vähän vaikea jae, tunnustan. Koska olen tehnyt tarpeeksi? Evankeliumi oli levinnyt Korintin satamakaupungissa. Haastetta oli myös sekalaisessa seurakunnassa. Paavali rohkaisi ja piti huolta työtovereistaan, ei käskyttäen, vaan itse vaivojaan säästelemättä eturintamassa. Kaikki Paavalin kehotukset nousevat aina evankeliumin ilosanoman pohjalta. ” Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme.” Armosta pelastettu haluaa olla Jumalan käytössä, että muutkin saisivat kokea saman ihmeen. Mitään aineellista lahjaa eikä aikaansa evankeliumin leviämiseksi ei pidä antaa ”surkeillen eikä pakosta”, orjan mielellä. Jumala ei vaadi lapsiltaan suorituksia, vaan kutsuu iloiten olemaan uskollinen omalla paikallaan. Kun hän antaa sisimpäämme kutsun johonkin kohteeseen valtakuntansa työssä, hän siunaa rakkaudella ja uskollisesti rukoillen hoitamaamme pientäkin palstaa. Muistakaamme sinapinsiemen!

PÄIVÄN SANA VKO 48

PÄIVÄN SANA VKO 43

VIIKKO 43: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Raamattu puhuu seurakuntapastori Ismo Haapala.

MAANANTAI: ”Yhtäkkiä ilmestyivät näkyviin ihmiskäden sormet, ja ne kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkitulle seinälle, vastapäätä lampunjalkaa, ja kuningas näki käden, joka kirjoitti.” Daniel 5:5.

Jumalan sormi kirjoittaa seinälle ja saa kaikkien huomion. Jumala puhuu meille myös tänään. Emme tarvitse edes tulkkia; Jumala on lähellä ja puhuu meille. Rakkaudessaan Jumala haluaa vetää meidät lähelle itseään ja kirjoittaa siksi sydämemme seinälle.

Heprealaiskirje 10:16 ”Tämä on se liitto, jonka minä teen heidän kanssaan näiden päivien jälkeen, sanoo Herra: minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan ne heidän mieleensä.”

TIISTAI: ”Heidän tulee ottaa karitsan verta ja sivellä sitä ovenkamanaan ja molempiin ovenpieliin niissä taloissa, joissa he karitsaa syövät.” 1. Moos.12:7

Sanoma pelastuksesta on elintärkeä. Israel ei tiennyt veren sivelyn tärkeyttä, Jumala kertoi sen heille. Me emme itsestämme tiedä tarvitsemaamme pelastusta. Jumala kertoo sen meille Sanassaan. Saarnaaja 3:11 ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanaan, myös ikuisuuden hän on pannut heidän sydämeensä. Ihminen ei kuitenkaan käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei niiden alkua eikä loppua. ”

Jumala on pannut sisimpäämme kaipuun Iankaikkisen Isän luo.

KESKIVIIKKO: ”Niin hän nousi aterialta, riisui viittansa, otti pellavaliinan ja sitoi sen vyötäisilleen. Sitten hän kaatoi vettä pesuastiaan ja alkoi pestä opetuslastensa jalkoja ja kuivata niitä pellavaliinalla, joka oli hänen vyötäisillään.” Johannes 13:4-5

2 Moos. 21:5-6 mukaan orjaksi joutunut sai lähteä seitsemäntenä vuonna, mutta halutessaan voi jäädä rakastamansa isännän luo, korva lävistettynä. Jeesus alkoi palvelijaksi rakkauden tähden ja suostui lävistettäväksi ristillä kuin orja, käsistä ja jaloista. Sitä emme mitenkään pysty korvaamaan, voimme vain ottaa lunastuksen vastaan.

TORSTAI: ”Katso, minä lähetän enkelin sinun edellesi varjelemaan sinua tiellä ja viemään sinut siihen paikkaan, jonka minä olen valmistanut.” 2 Moos. 23:20

Kuinka usein olen itse epäröinyt ja pelännytkin lähteä seuraamaan Jumalan tahtoa elämässäni. Johdatuksen löytäminen voi olla haastavaa. Olen itse usein se vaikein kivi kääntää, koska minulla on vahva näkemys siitä, missä olen hyvä. Kun puhun Kaikkivaltiaan kanssa, usein unohdan, että kysymys ei ole siitä, missä olen hyvä. Jumala etsii niitä, jotka ovat valmiit seuraamaan Häntä. Hoosea 6:6 ”Sillä laupeutta minä tahdon enkä uhria ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja.”

PERJANTAI: ”Jeesus sanoi hänelle: Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee. Seuraa sinä minua.” Johannes 21:22

Jumalalla on aivan erityinen ja henkilökohtainen suunnitelma ja kutsu meille jokaiselle. Hän muistuttaa myös siitä, että se on niin henkilökohtainen, niin tärkeä, ettei omaa elämää ja kutsua kannata verrata kenenkään muun kanssa. Minä saan seurata Häntä juuri sellaisena kuin olen; rakastettuna, hyväksyttynä ja lunastettuna.

Lisätietoa Raamattu puhuu seurakunnan toiminnasta tästä.