Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut Kansanlähetyksen Ari Salminen.
VIIKKO 1:
Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! Luukas 12:49
Kesäkuuhun sopii hyvin ajatus lämmöstä. Myös ihmisestä voidaan sanoa, että hän on lämminhenkinen. Voidaanko Jeesuksesta sanoa, että ”onpa lämminhenkinen ihminen”? Kyllä Jeesus varmasti sitäkin oli, mutta Raamattu ei ensisijaisesti opeta meille sellaista Jeesusta. Enemmänkin Jeesukseen liittyy ajatus tulesta. Tulesta, joka polttaa kaiken likaisen ja synnin tuomion tulella. Jeesuksen luo tuleminen on tuomiolle tulemista: Minä olen syntinen ihminen. Armahda minua, Jeesus!
Katso, minä kannoin sinun syntisi; minä huusin: ”Isä, miksi minut hylkäsit?” sinun paikallasi. Usko minun haavoissani syntisi anteeksi.
VIIKKO 2:
Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Psalmi 23:1-2
Suomen kesän vihreys on yksi hienoista Jumalan lahjoista. Siksikin Daavidin kuvaus siitä, kuinka Herra vie omansa vihreille niityille ja virvoittaville vesille, on puhutteleva. Oikeastaan hengellisessä elämässä ympäristömme täällä maan päällä on aina enemmän tai vähemmän erämaata. Jos ei Herra meitä johdata ja vie, elämme kuivuudessa ja kuoleman vankina. Mutta kiitos Vapahtajallemme, Hän tahtoo viedä meitä joka hetki syntien anteeksiantamuksen, Pyhän Hengen uudistuksen ja Jumalan sanan rohkaisun vihreille niityille. Joskus Jumalan sanan on hyvä myös meitä vähän tönäistä, että paimen saisi näin ohjata meitä oikeaan suuntaan ja oikeaan ymmärrykseen itsestämme ja Hänestä.
VIIKKO 3:
Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” 1. Moos. 8:21-22
Kesä on hienoa aikaa, mutta toisaalta kaikki muutkin vuodenajat tuntuvat tulevan aina suurin piirtein juuri sopivaan aikaan. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala puheli näistä ja muista luomakunnan kiertokulkuun liittyvistä asioista. Vedenpaisumus oli merkinnyt sen ajan maailman normitoimintojen tuhoa. Mutta Jumala ei halunnut sellaista enää, ei niinkauan kuin maa pysyy. Vaikka Hän juuri tätä ennen oli todennut, että ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Eli oikeastaan ihminen ansaitsisi uudestaan ja uudestaan vedenpaisumuksen kaltaisen rangaistuksen, jopa hurskas Nooakin, sen aikaisista ihmisistä hurskain. Ajattelen niin, että tässäkin me elämme yksinomaan ristillä uhrina kuolleen Jumalan Karitsan armoveren suojissa. Hänen verensä suojissa meillä on vielä kesä ja tämä kaunis luomakunta.
VIIKKO 4:
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Hebr. 4:9
Loman pitäminen on nykyelämän rajussa rytmissä tärkeää. On hyvä joskus vaan antaa arkielämän kovilla kierroksilla käyvän olemuksemme pysähtyä. Mahtavan luomistyönsä jälkeen Jumalakin pysähtyi ja piti seitsemännen päivän lepopäivänä. Tämä on seikka, joka silloin tällöin tulee esille keskustellessani muslimeiden kanssa. Se, että Jumala lepää, ei ole heidän mielestään Jumalalle sopivaa. Eikä ole sopivaa myöskään se, että ihminen Jumalan kasvojen edessä lepäisi. Islamin ja monen muunkin ihmistekoisen ideologian ja uskonnon ajatus on se, että Jumalalle pitää aina tuoda jotain. Kuitenkin Jumala on ilmoittanut sanassaan, että ”Jumalan kansalle on sapatinlepo varmasti tuleva”. Tulee aika, jolloin kaikki tarvittavat teot on tehty. Tulee Jeesus Kristus, minun ja sinun vanhurskautenasi. Lepää ja lomaile siinä jo nyt.