PÄIVÄN SANAT VKO 42

PÄIVÄN SANAT VKO 42

Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut lähetyssihteeri Laura Kalaja. Inspiraationa teksteissä on Raamatusta löytyvät värit.

MAANANTAI: KULTA ”Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta.” 1. Piet.1:7

Kulta kuvaa Raamatussa usein jotain, mikä on puhdasta ja parasta. Itämaan tietäjä antoi Jeesukselle parastaan tuoden lahjaksi kultaa. Ilmestyskirjassa kullasta puhutaan yli kaksikymmentä kertaa, sillä on oma merkityksensä lopun ajan tapahtumissa ja aikanaan uuden taivaan ja maan luomisessa. Täällä ajassa kulta on katoavaa eikä sitä voi ottaa mukaan rajan toiselle puolen. Siksi tärkeintä onkin kantaa sisällään pysyvää kultaa. Rakkaus on Jumalan kultaa. Se on täydellistä, puhdasta ja ylittää kaikki rajat. Kauneimmillaan se loistaa meille Jeesuksen ristiltä.

TIISTAI: VIHREÄ ”Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” Ps. 23:2

Vihreä väri kuvaa kasvua ja kukoistusta. Kristityn elämässä puhutaan hyvän hedelmän tuottamisesta, ja todetaan, että ilman yhteyttä Jeesukseen olemme kuin kasvi, jonka juuret eivät saa vettä ja se kuihtuu. Kristitty ei siis purista hyvää hedelmää itsestään, vaan lähteenä on itse Kristus. Siksi vihreä väri kuvaa myös lepoa, sillä saamme levätä omasta yrittämisestämme. Kristityn kasvu on Jeesuksen kaltaiseksi tulemista. Niin hidasta kuin se joskus tuntuu olevankin, saamme silti luottaa, että Jeesus rakastaa meitä aina yhtä paljon ja Hän rakastaa meitä niin paljon, ettei Hän jätä meitä sellaisiksi kuin olimme.

KESKIVIIKKO: PURPPURANPUNAINEN ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Jes. 1:18

Purppuranpunainen kuvaa Raamatussa jotain maallista, vastakohtana taivaalliselle. Raamattu kehottaa hautaamaan sen, mikä meissä on maallista: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Ja edelleen kehotetaan laittamaan pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo. Miksi ihmisen vaikein liike onkaan polvistua ristin juurelle? Kunpa aina muistaisimme, että siellä purppuranpunaiset syntimme tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Vain sieltä elämää voi jatkaa täysin vapaana. Kun synti ei paina, silloin maallisen elämämme keskelle on tullut jotain taivaallista.

TORSTAI: MUSTA ”Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi.” Matt. 5:36

Liitämme mustan värin useimmiten kärsimykseen ja kuolemaan. Musta imee kaiken valon eikä heijasta valoa ulospäin. Kun Jumala loi maailman, Hänen valonsa täytti kaiken kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti ajatellen. Kun paholainen valitsi synnin, hänen sisin musteni hengellisesti ja hän on siitä asti tuonut pelkkää mustaa ja pimeää ympärilleen. Minua lohduttaa uskontunnustuksen kohta, jossa sanotaan Jeesuksen astuneen alas tuonelaan. Samoin Raamattu muistuttaa, ettei kuolema, ei mikään syvyys, eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jeesuksen rakkaudesta. Ei ole sellaista mustaa tai pimeää, mitä Vapahtajamme ei tunne. Onpa päämme hiuksetkin kaikki laskettu. Valo voittaa pimeän.

PERJANTAI: VALKOINEN ”Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” Ilm. 2:17

Ilmestyskirjan valkoiselle kivelle on annettu muutamia selityksiä. Yleisin selitys lienee, että kun joku oli oikeudessa syytettynä rikoksesta ja hänet todettiin syyttömäksi, hänelle annettiin valkoinen kivi. Kiveen oli kirjoitettu se syytös, ja syytöksen yli oli kirjoitettu sen tuomarin nimi, joka antoi vapauttavan tuomion. Vapautettu sai kiven mukaansa osoittaakseen syyttömyytensä.

Toinen kuulemani selitys on, että juhlaan kutsutut saivat valkoisen kiven, johon oli kirjoitettu heidän nimensä todisteeksi kutsusta.

Molemmat selitykset kertovat jotain kaunista siitä paikasta, jossa meitä odotetaan. Jeesuksen ristintyön tähden meidät todetaan syyttömiksi ja kutsutaan ikuiseen juhlaan. Valkoinen kuvaa sitä puhtautta, valoa ja iloa, jossa saamme elää vapaina kaikesta pimeydestä, synnistä ja kivusta. Kiitos Jeesus!

PÄIVÄN SANAT VKO 42

PÄIVÄN SANA VIIKKO 34

Tämän viikon Päivän Sanat ovat saaneet inspiraationsa lähetyssihteerin kuntosaliharjoittelusta.

MAANANTAI Vapaat painot

Kuntosalin peilissä lukee teksti: vapaat painot. Vieressä on erilaisia kuntoiluvälineitä, jotka kaikki painavat eri määrän kiloja. Kukin voi valita mieleisensä painon.

Jeesus sanoo: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”

Oikeat painot kasvattavat meitä. Väärät painot rikkovat ja taakoittavat. Kristityn kuormat ovat vapaata painoa, sillä Jeesus vapautti meidät synnin väärästä painosta.

TIISTAI Jalkakyykky

Tanko yläselän lihasten päälle, kyykkää suoralla selällä alas ja sitten ylös. Mitä enemmän painoa selän päällä, sitä varmemmin pääsee alas, mutta sitä raskaampi on nousta takaisin ylös.

Miksi meidän on usein helpompi painaa toisiamme alas kuin nostaa ylös? Sanamme, tekomme tai välinpitämättömyytemme painavat lähimmäistämme kyykkyyn. Usein olemme hiljaa, kun voisimme teoillamme tai sanoillamme olla tukemassa toisiamme nousemaan ylös ja vahvistumaan.

Psalmissa sanotaan: ”Herra tukee horjuvia, maahan painetut Hän nostaa jaloilleen.”

Kuntosalilla näkee joskus treenikaverin, joka on valmiina auttamaan, kun tanko painaa liikaa eikä ylös pääse omin voimin. Paras treenikaveri salilla ja salin ulkopuolella on Jeesus.

KESKIVIIKKO Leuanveto

Kuntosalilla leuanvetäjä saa kunnioitusta osakseen, koska liike on niin vaativa. Toisinaan pieni kilpailu treenaajien kesken tekee hyvää ja kannustaa parempiin suorituksiin. Kateus ja toisiin vertaaminen taas voi tyrehdyttää liikunnan ilon.

Ylpeää ihmistä voidaan kuvata sanomalla, että hän kulkee leuka pystyssä, ikään kuin muita parempana. Joskus ylpeys voi pukeutua epäaitoon nöyryyteenkin, jossa sisäisesti pidämme itseämme toisia suuremmassa arvossa, mutta ulkoisesti nöyristelemme ihmisten edessä.

Jeesus muistuttaa: ”Olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.” Kunpa muistaisimme, ettemme kilpaile keskenämme arvostamme, sillä ristillä meistä jokaisesta on maksettu kallisarvoisin hinta.

TORSTAI Jalkaprässi

Teimme minua vahvemman treenikaverini kanssa harjoitetta jalkaprässilaitteella. Olin tottunut tiettyyn kilomäärään, jota jaksoin työntää jaloillani. Treenikaveri oli kuitenkin päättänyt, että jaksaisin enemmän ja hän lisäsi painoa. Jaksoin, ja hän lisäsi vielä enemmän. Jalkani olivat tulessa, mutta jaksoin kuin jaksoinkin. Jälkeenpäin oli hieno tunne, selvisin!

Raamatussa sanotaan: ”Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.”

Kun tuntuu, että päällämme on liikaa painoa, saamme muistaa, että Jeesus tietää mitä jaksamme kantaa. Uskon voiman oppii parhaiten koettelemusten keskellä. Jälkeenpäin tiedän, että selvisin, yhdessä Jeesuksen kanssa!

PERJANTAI Lämmittely ja venyttely

Salitreenin alussa lämmittelyllä on keskeinen merkitys. Lämmittelemällä loukkaantumisriski vähenee. Treenin jälkeen on hyvä myös jäähdytellä, että palautuu tehokkaammin.

Opin joskus, että työ, jota ei voi valmistella rukoillen, on turhaa työtä. Rukous antaa luottamusta ja suunnitelmat selkiintyvät. Rukouksessa luovutan asiat Jeesukselle ja pyydän, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.

Jeesus opetti, että aina tulee rukoilla, lannistumatta. Loukkaantumisriski vähenee ja palautuminen on tehokkaampaa.

Ainutlaatuisen armon äärellä

Ainutlaatuisen armon äärellä

Paavali, tuo ehkä kaikkien aikojen vaikuttavin lähetyssaarnaaja, on muistutus siitä, että Jeesus kutsuu meitä seuraajikseen sellaisina kuin olemme. Paavali sairasti ja sen seurauksena hänen oli jäätävä Galatiaan, vaikka alun perin hän oli vain läpikulkumatkalla. Mutta Jumala voi käyttää elämämme sairauksia lähetystyön etenemiselle. Paikalle syntyi pieniä kodeissa kokoontuvia seurakuntia.

Paavali vihastui ja sen seurauksena syntyi Galatalaiskirje. Jumala voi käyttää luonteenpiirteitämme evankeliumityössä. Pieniin kotiseurakuntiin oli ilmestynyt uusia ”evankeliumin” julistajia, joiden oppi oli tyrehdyttänyt uskovien hengellisen kasvun ja Paavali vihastui näiden julistajien pyrkimyksistä. Galatalaiskirjeen sanomaa tarvitsemme yhä tänäkin päivänä, kun monenlaista ”evankeliumia” on liikkeellä.

Paavali kärsi, häntä vastaan hyökättiin monin tavoin. Mutta Jumala voi kääntää kärsimyksemme ja olosuhteemme siunaukseksi. Paavalin kärsimys ei ollut vain ulkoista, vaan hänen sydämensä kärsi, sillä väärä sanoma oli saanut uskovia mukaansa. Hänen tunteensa ja huolensa tulee läpi Galatalaiskirjeessä, se koskettaa ja saa aikaan muutosta parempaan. Paavali perusteli uskonsa sisällön Raamatun Sanalla ja hän tiesi, että se totuus voittaa väärän julistuksen.

Jeesus käytti Paavalia, hänen elämänhistoriaansa ja olosuhteitaan siunatakseen monia ihmisiä, myös meitä. Galatalaiskirje on täynnä armon sanomaa, jonka voi ottaa vastaan sellainen, joka tietää, että voimme tulla Jumalan eteen vain Jeesuksen ristintyön kautta. Kovin herkästi meitä houkutellaan pois siitä armosta tai kiellämme sen itseltämme. Toisinaan, ja aika usein, ahdistus tai epäonnistuneet yrityksemme olla hyviä uskovia, vievät meidät takaisin ristin luo.

Jos kuulet opetusta, että meidän pitäisi päästä ”eteenpäin” Kristuksen evankeliumista tai että meidän tulisi saada enemmän ”täyttä evankeliumia”, lisää ja aina vaan lisää, niin muista Galatalaiskirjeen julistus siitä, että Kristuksen armo on ehdottoman riittävä, muuttumaton ja ainutlaatuinen. Saamme juurtua siihen syvemmälle ja rakastua siihen armoon yhä uudelleen.

Paavali tunnustaa: ”Sen elämän, jota tässä ruumiissa vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” (Gal 2:20)

Kristuksen ainutlaatuinen armo ja rakkaus olkoon kanssasi tänäänkin.

”Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

”Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

”Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Matteus 6:33

Kuuntelen usein apologeetta Ravi Zachariaksen opetuksia. Hän kertoo toisinaan kertomuksia, niin kuin Jeesuskin teki. Tässä yksi niistä.

Tämä avaa tuota Raamatun kohtaa, jossa sanotaan, että kun etsimme ensin Jumalaa, niin sen mukana saamme kaiken muunkin.

Oli rikas mies. Päivittäin tuo rikas mies teki kävelylenkin linnastaan kaupungille. Kaupungin laidalla istui aina sama kerjäläismies. Kerran tuo rikas mies pysähtyi juttelemaan kerjäläisen kanssa. Siitä tuli vähitellen rutiini. He vaihtoivat joka päivä kuulumisia. Rikas mies kertoi, että hänellä on poika. Ja että hän pitää taiteesta ja että hänellä on mittava taidekokoelma. Kerjäläinen kertoi, että hän on aika taiteellinen myös ja pitää piirtämisestä.

Rikas mies kysyi, voisiko kerjäläinen piirtää kuvan rikkaan miehen pojasta? Kerjäläinen lupasi, jos rikas mies tuo paperin ja kynän.

Niin rikas mies tuli poikansa kanssa ja kuva piirrettiin. Kuva ei ollut kummoinen, mutta rikas mies taittoi sen taskuun ja kiitti kerjäläistä.

Vuodet kuluivat ja eräänä päivän poika tuli yksin kerjäläisen luo. Rikas mies oli kuollut. Poika jatkoi kerjäläisen luona käymistä kuten isänsäkin oli käynyt. Eräänä päivänä poika ei tullutkaan. Muutaman päivän päästä kerjäläinen päätti lähteä katsomaan, oliko jotain tapahtunut. Hän tuli rikkaan miehen linnan ovelle ja koputti. Palvelija avasi oven ja kertoi, että poikakin oli kuollut. Ja että sisällä juuri oli alkamassa taidehuutokauppa rikkaan miehen taidekokoelmasta. Kerjäläistä hän ei kyllä päästä sisään tuon näköisenä.

Kerjäläinen halusi kovasti nähdä taidekokoelman. Hän kävi lainaamassa siistin puvun ja tuli takaisin linnalle.

Taidehuutokauppa oli juuri alkamassa. Paljon ihmisiä istui salissa. Upeat taulut olivat näytillä. Mukana oli myös kerjäläisen piirtämä kuva rikkaan miehen pojasta. Se oli kehystetty.

Niin huutokauppa alkoi. Meklari sanoi, että rikas mies oli jättänyt ehdon: huutokauppa tulee aloittaa tuosta kerjäläisen piirtämästä kuvasta. Kukaan ei halunnut huutaa sitä, koska he odottivat malttamattomina oikeita taideaarteita. Kerjäläinen löysi taskustaan lantin, ja sillä hän sai tuon piirtämänsä kuvan takaisin itselleen.

Ihmiset alkoivat malttamattomina pyydellä, että päästäisiin jo asiaan ja oikean taiteen pariin. Meklari oli hetken hiljaa ja sanoi sitten, että rikkaalla miehellä oli toinenkin ehto. Kuka ikinä osti tuon piirretyn kuvan rikkaan miehen pojasta, hänelle annetaan koko muukin taidekokoelma.

Rukous: Jeesus, Sinä olet elämän lähde. Auta meitä asettamaan Sinut elämässämme ensimmäiseksi. Tapahtukoon Sinun hyvä tahtosi silloinkin, kun emme sitä ymmärrä. Kiitos, että lupauksesi kestävät ja kantavat. Ilman Sinua meillä ei ole mitään, mutta Sinussa meillä on kaikki. Aamen.

”Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.”

Hyvä Suomi!!!

Suomi voitti sunnuntaina jääkiekon MM-kultaa. Jääkiekkoon liittyy lämpimiä muistoja, jo lapsena oli hauska seurata isän reaktioita pelin kulkuun. Iloa, harmitusta ja jännitystä.

Eilen olin katsomassa peliä ystävien kanssa ulkona. Huomasin monta kertaa ajattelevani isääni ja hymyilin, varmaankin hän katsoi yhtä innolla peliä kotona.

Suomi voitti, voi sitä riemun määrää! Turun keskusta täyttyi hetkessä iloitsevista ihmisistä. Ensimmäinen auto jonka siellä näin, oli vuorattu Suomen lipuilla ja pelipaidoilla ja se ajoi ympäri torvea toitottaen. Katsoimme sisään autoon, iloinen kuski tervehti meitä huonolla suomen kielellä. Hän oli ylpeä ollessaan osa iloitsevaa kansaa.

Yhteyden tunne oli käsin kosketeltava. Nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, muualta tulleet ja täällä syntyneet, kaikki löivät käsiään yhteen, halasivat, hurrasivat, kukaan ei halunnut lähteä pois. Toisilleen vieraat tervehtivät kuin olisivat ylimpiä ystäviä.

Aamulla ajoin töihin keskustan läpi. Olisi ollut niin ihanaa, jos se sama yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteinen ilo olisi edelleen ollut ilmassa. Mutta arki oli alkanut. Toimistolla sentään tuuletettiin Riitta – sihteerin kanssa heti kun nähtiin.

Kerran taivaassa on ihmisiä kaikista kansoista yhdessä viettämässä ikuista ilon päivää, jota arki ei latista. Senkin ilon perustana on voitto. Vapahtajamme, joka uhrasi henkensä meidän syntiemme tähden, voitti meille ikuisen elämän. Hän valmisti yhteyden meidän ja Jumalan välille niin, ettei mikään synti tai häviö voi sitä estää. Voit vain ottaa sen voiton vastaan uskossa iloiten.

”Kaikki jätkät vierellä tahtoo toiselle hyvää ja se kyllä välittyy.” Näin pelaaja tiivisti eilen menestyksen salaisuuden. Siinä pohdittavaa kaikkiin kohtaamisiin, joita meillä tänäänkin on kotona ja työssä.

Niin, hymyilen myös kun ajattelen taivaallista Isääni. Voin kuvitella, että Hän katsoo elämäämme vuoroin ilolla ja vuoroin harmituksella. Parasta on, että Hänelle voimme tuoda voittomme ja tappiomme. Hän kutsuu Kotiin. Ovi on auki. Juhlat jatkuvat!