PÄIVÄN SANAT Huhtikuu

PÄIVÄN SANAT Huhtikuu

Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut liiton lähetyssihteeri Laura Kalaja ja ne on kerätty sosiaalisen median kristillisistä julkaisuista.

VIIKKO 1: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” 1. Kor. 1:21-24

Jos Jeesus on vain hyvä mies ja hyvä opettaja, joka opettaa viisauksia, tai jopa hyvä profeetta, Hän on täysin hyväksyttävä. Kaikki uskonnot ovat tyytyväisiä Häneen, kun Hänet kuvataan hyvänä opettajana.

Mutta sillä hetkellä, kun ylität viivan ja sanot Jeesuksen olevan enemmän kuin opettaja, enemmän kuin profeetta, että Hän on ihmiseksi tullut Jumala, Jumala kanssamme, niin yhtäkkiä he, jotka olivat ennen kanssasi samaa mieltä, asettuvat sinua vastaan.

Muilla uskonnoilla on omat eroavaisuutensa, mutta yhteistä niillä on olla Raamatun Jeesuksen evankeliumia vastaan. Mielenkiintoista.

VIIKKO 2: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” Room. 5:8

Jumalan rakkaus on niin erilainen, kuin ihmisen rakkaus, onneksi. Jos mietit, rakastaako Jumala sinua, on hyvä muistaa, että meissä ei ollut mitään rakastettavaa alun perinkään, joten ei voi olla vähemmän nytkään. Jeesus ei kuollut puolestamme tehdäkseen Isästä rakastavaa Jumalaa, vaan Hän kuoli, koska Isä ON,  on aina ollut, ja tulee aina olemaan rakastava.

Koska Jumala on elävä Jumala, Hän voi kuulla meitä. Ja koska Hän on rakastava Jumala, Hän myös haluaa kuulla meitä. Hyvät tekomme eivät voittaneet Jumalan mielisuosiota eivätkä pahat tekomme voi vähentää sitä. Ihmeellinen rakkaus.

VIIKKO 3: ”Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat – miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden – mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa.” Luuk. 23:23-25

Raamatussa on erikoinen tarina kahdesta miehestä. Heidät tuotiin ihmisjoukon eteen. Ihmiset saivat valita, kumpi miehistä pääsee vapaaksi ja kumpi ristiinnaulitaan. Toinen miehistä oli Jeesus Kristus, joka ei ollut koskaan tehnyt mitään väärää eikä ansainnut kuolemaa. Toinen oli roisto Barabbas, varas, tappaja ja kaiken kaikkiaan huono mies.

Miten ihmisjoukko valitsi? He valitsivat päästää Barabbaan vapaaksi ja ristiinnaulita Jeesuksen. Hullut ihmiset, miten he voivat valita niin! On helppo tuomita ihmisjoukko, joka lähetti Jeesuksen kuolemaan. Heidän olisi pitänyt lähettää Barabbas kuolemaan, hän ansaitsi rangaistuksen.  

Mutta sitten ymmärrän. Minä olen Barabbas. Minä olen se syntinen, jonka tulisi kärsiä ja kuolla tekojeni tähden. Mutta olen myös se Barabbas, joka ei saanut mitä ansaitsi, koska Jeesus kuoli puolestani. Tätä on evankeliumi.

VIIKKO 4: ”Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.” Jesaja 40:5

Muslimiystäväni kysyi, miksi Jumala loi tämän maailman ja ihmiset tänne. Hän oli etsinyt vastausta tähän vuosia. Etsin ystävälleni vastausta Raamatusta.

Jumalan vastaus on, että Hän loi meidät omaksi kunniakseen. Tämä ajatus pysäytti minut. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Kuvan tarkoitus on heijastaa ja tuoda kunniaa alkuperäiselle kuvalle. Maailmassa on lähes 8 miljardia Jumalan kuvaa, ettei kenellekään jäisi epäselväksi luomisen tarkoitus.

Raamattu kuvaa, miten myös luomakunta julistaa Jumalan kunniaa. Ihminen maapalolla on vain pieni osa tätä suurta universumia, joka sekin on Jumalan kunniaksi luotu. Kaikessa on kyse Hänestä, ja että oppisimme tuntemaan Hänet ja Hänen rakkautensa. Jokaisessa luomakunnan osassa on vihje Jumalasta. Kuinka vähän me tuotammekaan Jumalalle kunniaa! Mutta pointti ei olekaan meissä.

Jumalan kunnia tulee kaikkein kirkkaimmin näkyviin Jeesuksen elämässä ja ristinkuolemassa. Se Jumalan kuva, mikä meissä on synnin tähden turmeltunut, näkyy Jeesuksen elämässä täydellisenä. Uskomalla Häneen, Jumalan kuva saa meissäkin jälleen kirkastua, ja kauttamme tuoda valoa myös ympärillemme. Se rakkaus, mitä meidän olisi tullut Jumalan kuvina loistaa, näkyy Jeesuksen kuolemassa täydellisenä. Hänen armoaan ja uhrautuvaa rakkauttaan meitäkin kutsutaan välittämään. Millaista elämä olisi, jos oman kunniamme sijaan eläisimmekin Jumalan kunniaksi. Siinä olisi elämän tarkoitusta kerrakseen.

Kuulumisia: Next Billion

Kuulumisia: Next Billion

RAKKAUS KRISTUKSEEN, RAKKAUS LÄHETYSTYÖHÖN

Liittomme perustaja sai aikanaan yöllisen näyn. Näky kiteytyi ajatukseen, että kun liikemiehen sydämessä syttyy rakkaus Kristukseen, syttyy rakkaus myös lähetystyöhön. Kun itse saa jotain, mikä täyttää sydämen ilolla, tulee halu jakaa siitä muillekin.

Toisinaan se rakkaus synnyttää myös syvän huolen. Raamatussa Jeesuksen seuraajat tuskailevat, miten kukaan voi sen ilon löytää, jos kukaan ei siitä kerro. Jos joku on pimeässä ja minulla on valo, mutten näytä sitä, millaista rakkautta se on?

Muistan, kun 18-vuotiaana sain tulla tuntemaan Jeesuksen. Takana oli monia pimeitä vuosia. En tiennyt, mitä rakkaus on. Sanoin Jeesukselle, että älä sitten ainakaan laita minua ihmisten eteen kertomaan Sinun rakkaudestasi, koska en voinut sitä tuntea silloin niin rikkinäisessä sydämessäni. Jeesus opetti kärsivällisesti ja sydäntäni parantaen, näytti mitä Hänen rakkautensa on. Jonkin ajan kuluttua huomasin kertovani Hänen rakkaudestaan muillekin, nyt kun olin sitä itse todeksi elänyt.

Jostain tällaisesta kai lähetystyössä on kyse. Tuomme Kristuksen rakkautta ihmisille sanoin ja teoin. Sitä liittomme perustajakin kutsui tekemään, ja sadan vuoden ajan olemme halunneet tähän kutsuun vastata.

Tämän vuoden tammikuussa julkistettiin videopalvelualusta, joka pureutuu kristinuskon isoihin kysymyksiin. Hanke esiteltiin liitossamme jo ennen korona-aikaa ja koimme, että se vastaa niin liittomme perustajan, kuin tämänkin ajan haasteeseen kertoa ilosanomaa kaikille kansoille. Kyseinen hanke, Next Billion, on kristillinen ja ei-kaupallinen start-up, jonka päämääränä on saada ihmiset kiinnostumaan elämän suurista kysymyksistä nykyaikaisen teknologian keinoin. Arkistossa on jo yli 100 videota niin seurakunnasta vieraantuneille, kuin tuhtia Raamatunopetusta etsivillekin. Käyttö on helppoa sekä matkapuhelimella että tietokoneella. Osoite on www.janoinenlammas.fi.

Kristuksen rakkauden välittämisessä on tärkeää, että toimimme yhdessä. Joku lähtee kaukaiseen maahan, toinen rakentaa videoalustan, kolmas rukoilee, neljäs tukee työtä taloudellisesti. Jokainen on tällöin mukana lähetystyössä ja mahdollistaa ilosanoman eteenpäin kulkemisen. Tänään pyydämmekin erityisesti, että voisit muistaa iltarukouksissasi Next Billion – hanketta. Jos haluat tukea hanketta taloudellisesti, siihenkin on mahdollisuus. Toivottavasti saat iloa itsellesi sivuston videoista ja työssä mukana olemisesta. Syttyköön sydämissämme rakkaus Jeesukseen, ja synnyttäköön se rakkaus meissä halua jakaa sitä rakkautta tässä usein niin pimeässä maailmassa, kukin omalla tavallaan.

Haluaisitko sinä olla mukana tukemassa hanketta? Voit tehdä lahjoituksen tilisiirtona Suomen Liikemiesten Lähetysliiton tilille, josta summa menee lyhentämättömänä sivuston kehittämiseen.

Maksutiedot:

Saaja: Suomen Liikemiesten Lähetysliitto

Tili: FI 14 5319 0420 0885 31

Viite: 1025

Rahankeräyslupa RA/2019/468 24.5.2019-23.5.2021 koko Suomessa paitsi Ahvenanmaalla. Poliisihallitus 24.5.2019

PÄIVÄN SANAT Huhtikuu

PÄIVÄN SANAT Helmikuu

USKO & KUULIAISUUS

VIIKKO 1: ”Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan.” Ps. 119:67

Kuuliaisuus kuulostaa vanhentuneelta sanalta. Tässä ajassa on usein tärkeämpää, että muut ovat kuuliaisia meidän tarpeillemme ja oikeuksillemme, kuin että itse nöyrtyisimme olemaan kuuliaisia. Aiemmin ajattelin, että kuuliaisuus on jotain, mitä Jumala vaatii kristityltä, jotain mikä on haastavaa ja epämukavaa. Myöhemmin ymmärsin, että usko ja kuuliaisuus kuuluvat yhteen: uskon minua täydellisesti rakastavaan Jumalaan, joka lupaa antaa tulevaisuuden ja toivon. Kuuliaisuus on luottamista uskossa siihen, mitä Hän lupaa. Kuuliaisuus onkin siten jotain, mikä auttaa minua elämään onnellista elämää, seuraanhan Hänen ohjeitaan, joka näkee tulevaisuuden ja jolla on parhaat suunnitelmat elämäämme ja iankaikkisuuttamme varten.

VIIKKO 2: Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille vahvempi usko!” Luuk. 17:5

Jeesus oli juuri opettanut ystävilleen, että heidän tulisi antaa anteeksi niille, jotka rikkovat heitä vastaan. Tämä kirvoitti apostolit pyytämään vahvempaa uskoa. Anteeksi antaminen on ihmiselle niin vaikeaa, varsinkin jos pitää antaa anteeksi uudelleen ja uudelleen. Usein se ei ole edes yhdellä kerralla selvä, vaan monta kertaa pitää tehdä päätös siitä, että olen antanut anteeksi enkä ota asiaa enää esille. Kyllä siinä uskoa tarvitaan. Apostolit olivat oikeassa pyytäessään uskoa Jeesukselta. Omassa voimassa anteeksi antaminen ja vapaaksi pääseminen, siis todella asian unohtaminen, ei onnistu ainakaan minulta. Mutta usko antaa toisenlaiset silmät. Näen, miten Jeesus antaa minulle anteeksi, aina uudelleen ja uudelleen, eikä muista syntejäni. Siksi Hän on paras lähde uskon, anteeksiantamuksen ja rakkauden vahvistumiseen elämässämme.

VIIKKO 3: Jeesus sanoi heille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Mark. 4:40

Olen huomannut erikoisen asian elämässä. Pelkään asioita tai tilanteita, joita olen tottunut pelkäämään lapsesta asti, niin sanottua opittua pelkoa. Usein pelkäämme myös asioita, joita ei järjellisesti edes kannattaisi pelätä. Mutta silloin, kun elämässä on tullut todellisia vaarallisia tilanteita, jopa hengenvaarallisia, niin usko on näyttänyt voimansa ja antanut rauhan. Ulkoiset olosuhteet eivät ole voineet riistää sisäistä uskon tuomaa rauhaa. Tästä olen päätellyt, että koska usko on lahjaa, sitä annetaan sen mukaan kuin kulloinkin tarvitsemme. Miksi siis pelkäisimme?

VIIKKO 4: Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Room. 10:14

Olen katsonut Vikings – sarjaa, joka on historiallinen draama viikinkien ajoista Skandinaviassa. Sitä katsoessa on useamman kerran noussut kiitollisuus siitä, että kristinusko on tavoittanut myös meidän pohjoiset rantamme. Onhan se ihmeellistä, että aikanaan kaukana Lähi-Idässä tietyt ihmiset vakuuttuivat niin voimallisesti siitä, kuka Jeesus on, että Hänestä oli pakko lähteä kertomaan oman henkensäkin uhalla. Ja että sanoma Raamatun Jumalasta levisi niin nopeasti, muuttaen ihmissydämiä ja kokonaisia maanosia. Missä vaiheessa olemme unohtaneet, mitä hyvää kristinusko on meille antanut, niin ajalliseen kuin iankaikkiseen elämään? Jos minulle ei olisi lapsena kerrottu Jeesuksesta, mistä olisin saanut avun, kun aikuisena tuli hätä siitä, mihin olen matkalla? En halua unohtaa, kuka ainoana antoi sieluuni rauhan. Hänestä haluan kertoa muillekin!

PÄIVÄN SANA 46

PÄIVÄN SANA 46

VIIKKO 46: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut liiton lähetyssihteeri. Aiheena rakkaus.

MAANANTAI: ”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.” Sananl. 10:12

Näemme päivittäin, miten viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan. Meidän on vaikea erottaa, miten vihata pahoja tekoja, mutta rakastaa ihmistä. Miten rakkaus peittää paljotkin rikkomukset? Se ei tarkoita, että pahuus lakaistaan maton alle. Meidän tulee puolustaa itseämme ja toisiamme. Me tunnistamme ja tunnustamme, että pahuus rikkoo, ja sitä vastaan tulee taistella.

Jeesus sanoi ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi.” Anteeksiantamus on rikkomusten peittämistä, anteeksianto on rakkautta. Jeesus ei vain peittänyt syntejämme, Hän pyyhki ne pois kokonaan. Ilman Hänen rakkauttaan ihmiskunnalla ei ole lääkettä vihaa ja kostoa vastaan. Olemme kaikki samalla viivalla, tarvitsemme anteeksiantamusta. Kun muistamme tämän, ehkä meidän on helpompi pyrkiä kohti rakkautta vihan sijaan.

TIISTAI: ”Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.” Matt. 24:12

Viime aikoina olen ollut vihainen ja surullinen Euroopassa tapahtuneista iskuista ja kristittyjen raskaista tilanteista eri puolilla maailmaa. Myös kun omassa elämässä tai lähipiirissä tapahtuu kipeitä asioita, monen sisältä nousee ylöspäin hiljaisia huutoja.

Meillä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa maailman pahuuden edessä. Kylmetämme sydämemme, sillä emme halua antaa sen vaikuttaa enää meihin, se on liikaa. Tai sitten roikumme rakkauden lähteessä, joka on ja tulee olemaan ainoa toivomme pimeän maailman keskellä.

Kärsimyksen ja pahuuden keskellä joko katkeroidumme tai kasvamme, kadotamme Jumalan tai löydämme Hänet. Meitä ei ole tarkoitettu katsomaan vain tätä maailmaa. Meidät kutsutaan nostamaan katseemme siihen todellisuuteen, jossa ei ole pimeyttä. Jos pahuus pitäisi poistaa maailmasta, meidät kaikki pitäisi poistaa täältä. On armoa, että saamme elää ja tuoda valoa ja rakkautta tähän maailmaan, joka tarvitsee sitä niin kipeästi.

KESKIVIIKKO: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” Room. 13:10

Miten yksinkertaista. Mikä käsittämätön rakkauden voima! Rakkaus toteuttaa koko lain. Jumalan antama laki näyttää meille Jumalan pyhän tahdon. Se myös näyttää meille, että vaikka tekisimme parhaamme, emme hyvänäkään päivänä pysty tuota lakia täyttämään. Siksi Jumala on Jumala ja minä olen ihminen. Hänen pyhän tahtonsa tuleekin olla jotain suurempaa ja täydellisempää, kuin mitä osaisin ajatella tai toteuttaa ihmisenä. Silti moni ihminen ajattelee, että elämällä niin hyvin kuin

osaa, olemalla ”hyvä ihminen”, on asiat kunnossa Jumalankin kanssa. Haluamme yrittää itse, vaikka Jumala ei sitä meiltä vaadi. Miten Hän voisi vaatia jotain sellaista, mistä Hän tietää jo, ettemme pysty? Hän itse tuli maailmaan toteuttamaan koko lain, meidän puolestamme. Hän, Jumala ristillä, sanoi: ”Se on täytetty.” Täydellinen rakkaus toteutti siellä koko lain. Tuntemalla tämän Rakkauden, voimme rakastaa lähimmäistä niin, ettemme tee lähimmäiselle pahaa.

TORSTAI: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” 1. Kor. 13:1

Muslimitaustainen ystäväni katsoi ohjelmaa apostoleista. Ohjelmassa kuvattiin myös niitä lahjoja, joita Pyhä Henki uskoville antaa. Oli sairaiden parantamista, kuolleista herättämistä, Jumalan ylistämistä eri kielillä. Pyhä Henki on totta tänäkin päivänä. Uskovilla on Jumalan antamia armolahjoja, joilla palvella ja auttaa toisia. Joskus ne lahjat herättävät myös uskosta osattomia kysymään, kuka tämä Jumala on, joka tällaisia lahjoja antaa. Raamatusta löydämme suuntaviivat näiden lahjojen käyttämiseen. Kaiken perustana tulisi olla rakkaus. Rakkaudesta käsin palvelemme toisiamme. Rakkaudesta käsin saamme rohkeuden ottaa lahjamme käyttöön. Rakkaudesta käsin pidämme kaikkia lahjoja tärkeinä, emmekä nosta ihmisiä toista paremmaksi, kun hänellä on jokin näkyvämpi lahja. Rakkaus, eli Jeesus sydämessämme, me kiitämme ja ymmärrämme, että lahja on Hänen antama lahja, jotta Hänen rakkautensa tulisi näkyviin tässä maailmassa.

PERJANTAI: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.” 1. Kor. 13:4

Ihminen, joka tietää kuka hän on, ja millä perustalla hän seisoo, ei loukkaannu helposti. Kun ei ota kaikkea itseensä, on helpompi antaa anteeksi ja jatkaa elämää hyvillä mielin. On raskasta, jos pienetkin loukkaukset jäävät vaivaamaan pitkiksi ajoiksi ja rikkovat ihmissuhteita. Tällainen oli tuttua jo Raamatun aikoina ja siksi Paavali listasi heille ja meille, millaista on jumalallinen rakkaus. Se on usein toisenlaista rakkautta, kuin mitä tämä maailma tarjoaa, ja mitä ehkä itse olemme saaneet osaksemme. Onneksi meitä ei ole jätetty tämän maailman rakkauden varaan. Saamme Raamatussa tutustua iankaikkiseen, täydelliseen rakkauteen, Häneen joka on Rakkaus. Se Rakkaus ei ole vain tunne, vaan Persoona, vahva kallio jalkojemme alla. Paavali vakuuttaa: ” Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”

PÄIVÄN SANA 46

PÄIVÄN SANAT VKO 42

Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut lähetyssihteeri Laura Kalaja. Inspiraationa teksteissä on Raamatusta löytyvät värit.

MAANANTAI: KULTA ”Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta.” 1. Piet.1:7

Kulta kuvaa Raamatussa usein jotain, mikä on puhdasta ja parasta. Itämaan tietäjä antoi Jeesukselle parastaan tuoden lahjaksi kultaa. Ilmestyskirjassa kullasta puhutaan yli kaksikymmentä kertaa, sillä on oma merkityksensä lopun ajan tapahtumissa ja aikanaan uuden taivaan ja maan luomisessa. Täällä ajassa kulta on katoavaa eikä sitä voi ottaa mukaan rajan toiselle puolen. Siksi tärkeintä onkin kantaa sisällään pysyvää kultaa. Rakkaus on Jumalan kultaa. Se on täydellistä, puhdasta ja ylittää kaikki rajat. Kauneimmillaan se loistaa meille Jeesuksen ristiltä.

TIISTAI: VIHREÄ ”Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” Ps. 23:2

Vihreä väri kuvaa kasvua ja kukoistusta. Kristityn elämässä puhutaan hyvän hedelmän tuottamisesta, ja todetaan, että ilman yhteyttä Jeesukseen olemme kuin kasvi, jonka juuret eivät saa vettä ja se kuihtuu. Kristitty ei siis purista hyvää hedelmää itsestään, vaan lähteenä on itse Kristus. Siksi vihreä väri kuvaa myös lepoa, sillä saamme levätä omasta yrittämisestämme. Kristityn kasvu on Jeesuksen kaltaiseksi tulemista. Niin hidasta kuin se joskus tuntuu olevankin, saamme silti luottaa, että Jeesus rakastaa meitä aina yhtä paljon ja Hän rakastaa meitä niin paljon, ettei Hän jätä meitä sellaisiksi kuin olimme.

KESKIVIIKKO: PURPPURANPUNAINEN ”Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa.” Jes. 1:18

Purppuranpunainen kuvaa Raamatussa jotain maallista, vastakohtana taivaalliselle. Raamattu kehottaa hautaamaan sen, mikä meissä on maallista: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta. Ja edelleen kehotetaan laittamaan pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo. Miksi ihmisen vaikein liike onkaan polvistua ristin juurelle? Kunpa aina muistaisimme, että siellä purppuranpunaiset syntimme tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Vain sieltä elämää voi jatkaa täysin vapaana. Kun synti ei paina, silloin maallisen elämämme keskelle on tullut jotain taivaallista.

TORSTAI: MUSTA ”Älä myöskään vanno pääsi kautta, sillä et sinä pysty muuttamaan ainuttakaan hiustasi mustaksi etkä valkoiseksi.” Matt. 5:36

Liitämme mustan värin useimmiten kärsimykseen ja kuolemaan. Musta imee kaiken valon eikä heijasta valoa ulospäin. Kun Jumala loi maailman, Hänen valonsa täytti kaiken kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti ajatellen. Kun paholainen valitsi synnin, hänen sisin musteni hengellisesti ja hän on siitä asti tuonut pelkkää mustaa ja pimeää ympärilleen. Minua lohduttaa uskontunnustuksen kohta, jossa sanotaan Jeesuksen astuneen alas tuonelaan. Samoin Raamattu muistuttaa, ettei kuolema, ei mikään syvyys, eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jeesuksen rakkaudesta. Ei ole sellaista mustaa tai pimeää, mitä Vapahtajamme ei tunne. Onpa päämme hiuksetkin kaikki laskettu. Valo voittaa pimeän.

PERJANTAI: VALKOINEN ”Sille, joka voittaa, minä annan kätkettyä mannaa ja valkoisen kiven, ja siihen kiveen on kirjoitettu uusi nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin sen nimen saaja.” Ilm. 2:17

Ilmestyskirjan valkoiselle kivelle on annettu muutamia selityksiä. Yleisin selitys lienee, että kun joku oli oikeudessa syytettynä rikoksesta ja hänet todettiin syyttömäksi, hänelle annettiin valkoinen kivi. Kiveen oli kirjoitettu se syytös, ja syytöksen yli oli kirjoitettu sen tuomarin nimi, joka antoi vapauttavan tuomion. Vapautettu sai kiven mukaansa osoittaakseen syyttömyytensä.

Toinen kuulemani selitys on, että juhlaan kutsutut saivat valkoisen kiven, johon oli kirjoitettu heidän nimensä todisteeksi kutsusta.

Molemmat selitykset kertovat jotain kaunista siitä paikasta, jossa meitä odotetaan. Jeesuksen ristintyön tähden meidät todetaan syyttömiksi ja kutsutaan ikuiseen juhlaan. Valkoinen kuvaa sitä puhtautta, valoa ja iloa, jossa saamme elää vapaina kaikesta pimeydestä, synnistä ja kivusta. Kiitos Jeesus!