mennessä Missionmen | elo 16, 2020 | Uutiset
Arvoisa kuulija,
Suomen Liikemiesten Lähetysliitto täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin 6.5.1920, jonne yhdistyksen perustaja kauppias Kustaa Sikilä oli kutsunut lähetystyötä harrastavia liikemiehiä Turusta ja lähiseuduilta. Yhdistyksen alkuperäisenä tarkoituksena oli kehittää sisä- ja ulkolähetysharrastusta sekä viedä hyvää sanomaa niin liikemiesten kuin kaupan ja teollisuuden palveluksessa toimivien keskuuteen.
Kaikki sai alkunsa eräänä tammikuisena yönä vuonna 1920, joka oli Sikilän elämän käännekohta ja varmasti myös hänen elämänsä merkittävin yö. Samalla se oli myös Liikemiesten Lähetysliiton merkittävin yö. Silloin Sikilä sai näyn, jossa Jumala sanoi hänelle:
”Ala toimia liikemiesten voittamiseksi Herralle. Ala koota heitä yhteistyöhön Jumalalle. Luovu liikkeestäsi ja minä olen sinun kanssasi.”
Aamun valjettua Kustaa Sikilä joutui käymään kovaa sisäistä taistelua. Työkenttä näytti pelottavan laajalta ja vastukset suurilta. Vaatimus luopua käytännössä kaikesta siitä, mikä oli luonut aineellisen pohjan hänen perheensä elämään, ei niin ikään ollut painoarvoltaan pieni. Lopulta Sikilä päätti kuitenkin seurata saamaansa kutsua, sillä hän tiesi, että evankeliumi ja sanoma Kristuksen tuomasta pelastuksesta oli monille liikemiehille ja liike-elämän palveluksessa toimiville kokonaan vieras asia. Toisaalta hän myös tiesi, että monet kauppiaat ja teollisuuden harjoittajat olivat valmiita uhraamaan omastaan lähetystyölle. Sittemmin lähetystyötä on vuosikymmenien aikana tehty runsain joukoin juuri Kustaa Sikilän näyn innoittamana niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Tukemalla sekä perinteisiä lähetyskohteita eri puolilla maailmaa että myöntämällä avustuksia tapauskohtaisesti lyhytaikaisempiin projekteihin, Liikemiesten Lähetysliitto on voinut toteuttaa sääntöjensä mukaista toimintaa ja ennen kaikkea yhtä Vapahtajamme merkittävimmistä käskyistä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Säännöllisen avustustyön kohteemme sijaitsevat Virossa, Inkerissä, Tansaniassa ja Etiopiassa, mutta Suomen Lähetysseuran kautta toteutettu lähetystyö eri puolilla maailmaa on laajentanut työkenttämme globaaliksi. Erilaisten projektien avulla on autettu jo tuhansia ihmisiä.
Vaikka ulkolähetys onkin ollut kautta yhdistyksen historian tärkeä toiminnan osa-alue, olemme uuden tarkennetun strategian myötä pyrkineet siirtämään painopistettä kotimaan lähetys- ja diakoniatyöhön. Suomessa eriarvoisuuden ja syrjäytymisen jatkuva lisääntyminen on huolestuttavaa. Heikommassa asemassa olevien ihmisten elämää täytyy pystyä helpottamaan ja siksi kotimaan diakoniatyöstä on tullut merkittävä osa Liikemiesten Lähetysliiton toimintaa. Nykyisessä tilanteessa sisälähetyksen ja kotimaisen diakoniatyön roolia on vahvistettava entisestään, joskin apua kanavoituu myös tästä eteenpäin perinteisille ulkolähetyskohteillemme.
Arvoisa kuulija,
Suomen Liikemiesten Lähetysliiton suunniteltuja 100-vuotisjuhlia ei valitettavasti voida tänä keväänä järjestää koronavirustilanteen takia. Olemme päätyneet siirtämään juhlatilaisuudet ensi vuoden kevääseen.
Haluamme kuitenkin kunnioittaa perustajamme kauppias Kustaa Sikilän muistoa ja samalla 100-vuotisjuhlavuottamme laskemalla seppeleen Sikilän Naantalin kirkkomaalla sijaitsevalle haudalle.
Harri Seikola
Liiton puheenjohtaja
mennessä Missionmen | elo 16, 2020 | Lähetystyö, Sakun seurakunta
Rakkaat ystävät maailmalla!
Siunattua pääsiäisen jälkeistä aikaa teille kaikille Sakun seurakunnasta. Jeesus Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi! Se on myös alkuperäinen syy sille, miksi kristityt kokoontuvat yhteen joka sunnuntai. Valitettavasti yhteen kokoontuminen ei kuitenkaan ole ollut vähään aikaan mahdollista, ei edes pääsiäispäivänä. Aivan kuten kaikkialla maailmassa, myös Virossa eletään juuri nyt erikoisia aikoja. Tähän mennessä yhteensä 1373 ihmistä on saanut koronavirustartunnan ja 31 on kuollut siihen. Se ei ole kansainvälisessä vertailussa vielä hälyttävä tilasto, mutta myös Virossa yhteiskunta on niin sanotusti jouduttu sulkemaan. Sillä on hintansa, mutta rukoilemme ja uskomme, että se on lopulta ollut sen arvoista.
Jos mitään positiivista, Sakun seurakunta lisännyt huomattavasti näkyvyyttään verkossa! Teemme postauksia muun muassa hartauksista ja sunnuntain pyhäkouluista kaikille kiinnostuneille Facebookiin ja YouTubeen, ja olemme sitä kautta tavoittaneet lukuisia sellaisia ihmisiä, joihin emme olisi muuten saaneet kontaktia. Toivommekin, että kriisin jälkeen voimme katsoa vaikeita aikoja taaksepäin ja todeta vähän niin kuin Joosef ensimmäisessä Mooseksen kirjassa (50:20): “Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.”
Muutama sana myös itse kirkkorakennushankkeesta: alun perin tarkoituksena oli aloittaa kirkon sisätilojen rakennustyöt pääsiäisen jälkeen, mutta poikkeusolojen vuoksi se on siirretty toukokuun alkuun. Kuten ehkä tiedättekin, kirkko on ulkoapäin lähes valmis, ainoastaan sisääntuloaula on vielä keskeneräinen. Sisätiloissa tosin suurin työ on vielä tehtävänä ja etusijalla ovat itse kirkkosali, ikkunat, ovet, keittiö, wc-tilat, kellarikerroksen ryhmätila ja kirkon ilmastointi. Juuri nyt niiden rakentamiseen ei ole riittäviä varoja, mutta toivomme saavamme summan kokoon vuodessa. Mikäli onnistumme ja kunta antaa meille väliaikaisen luvan käyttää rakennusta, voisimme muuttaa sisään jo ennen joulua. Se olisi tavoitteemme, mutta kaikki on Jumalan kädessä!
Siispä paljon kiitoksia kaikille teille, jotka olette kulkeneet kanssamme kirkkohankkeessa joko taloudellisen tuen tai rukousten avulla. Kaiken kaikkiaan koossa on nyt 772 500 euroa. Juuri nyt iloitsemme siitä, että Sakun kunta lupasi äskettäin ottaa vastuun kirkon pysäköintialueesta, mikä on hyvä osoitus rukouksen voimasta. Se tarkoittaa sitä, että kirkon rakennushankkeen budjetti pyörii nyt noin miljoonan euron ympärillä. Sen lisäksi olemme jo alkaneet kerätä sisätiloihin huonekaluja ja muuta tavaraa: jopa suurin kirkonkello löysi rahoittajansa helmikuussa, kun antelias virolainen liikemies Ants Laos – entinen ministeri, jota ei ole edes kastettu – lupasi ostaa sen meille!
Toivottavasti voitte kaikki hyvin. Mitä lämpimimmät pääsiäisterveiset (paitsi että tänään satoi lunta!) kaikille yhteistyökumppaneillemme. Olkaa siunattuja!
Magne Mölster
Sakun Pyhän Tuomaan seurakunnan pastori
Viron evankelis-luterilainen kirkko
mennessä Missionmen | elo 11, 2020 | Yrittäjyys
1. Kuka olet ja mikä on yrityksesi?
Petra Kaukoranta, KTM ja fysioterapeutti. Yrityksemme on fysioterapia-, hieronta- ja työhyvinvointipalveluja tuottava Relaxion Oy.
2. Mikä sai sinut alun perin ryhtymään yrittäjäksi? Epäilitkö asiaa missään vaiheessa?
Yrittäjyys on tullut varmaan veressä. Äitini on yrittäjä ja työskentelin ensin hänen fysioterapiayrityksessään pääkaupunkiseudulla. Kun muutimme mieheni kanssa Kaarinaan, oli luontevaa aloittaa yrittäjänä täällä yhdessä. Asiasta ei ole ollut missään vaiheessa epäilyä.
3. Kuinka usein joudut motivoimaan itseäsi yrittämisessä? Minkälaisia tilanteet ovat?
Motivointiongelmia ei ole oikeastaan ollut. Nousen joka aamu innokkaana uuteen päivään ja uusiin positiivisiin haasteisiin.
4. Mitkä ovat kolme parasta asiaa omassa työssäsi?
Saan työskennellä ihmisten kanssa ja tehdä työtä, josta saa hyviä tuloksia, hyvän mielen ja jossa voi auttaa muita. Pidän myös vapaudesta saada valita koska työni teen.
5. Kuinka huolehdit työ- ja vapaa-ajan erottamisesta ja onko se vaikeaa?
Pidän tästä tiukasti kiinni. Vapaa-ajalla en tee töitä, ellei ole kriisitilannetta niin kuin nyt, kun pitää suunnitella tulevaa. Minulle se ei siis ole vaikeaa.
6. … entä omasta hyvinvoinnistasi?
Liikun joka päivä vähintään 45-90 min luonnossa ja 3-4 kertaa viikossa käyn jumpassa tai kuntosalilla. Lisäksi hyvinvointini takeena on terveellinen ruokavalio.
7. Minkälaisia vinkkejä antaisit yrittäjän uraa pohtivalle?
Kaikki kannattaa suunnitella hyvin yritysidean pohjalta. Alussa pitää myös olla malttia odottaa sitä, että yritys alkaa niin sanotusti pyöriä. Siinä menee noin vuosi.
8. Mitä sanoisit parikymppiselle itsellesi?
Elämä on matka, muista nauttia ja ottaa aikaa itsellesi, elät vain kerran. Muista rakastaa itseäsi ja lähimmäisiäsi joka päivä, sillä huomisesta ei ole tietoa.
9. … entä koronapandemiatilanteen kanssa painivalle kollegallesi?
Kaikki järjestyy, luota itseesi ja siihen, että elämä kantaa. Olet arvokas. Kevät on täällä ja se antaa toivoa tulevaan aikaan koronan jälkeen. Tsemppiä kaikille yrittäjille, me nostamme Suomen jaloilleen!
mennessä Missionmen | elo 11, 2020 | Yleinen
Samansieluisten ihmisten kohtaaminen on elämässä aina erityinen ilo. Mikä voisikaan olla mukavampaa kuin tutustua ihmisiin, jotka ovat samalla aaltopituudella ja jakavat samat kiinnostuksen kohteet? Ihmisiin, joissa voi ensi näkemältä tunnistaa jotakin itselleen tuttua ja joiden kanssa voi kokea erityistä yhteyttä. Sellaiset ihmiset ovat kaiken kaikkiaan turvallisia. Kanssakulkijat, jotka reagoivat ja ajattelevat itselle ominaisella tavalla.
Erilaiset ihmiset koetaan sen sijaan usein jonkinasteisena haasteena, välttämättömänä pahana tai väistämättöminä väliintulevina elämää ja omaa olemista hieman häiritsevinä muuttujina. Ihmiset, jotka eivät jaa kanssamme samoja arvoja, ajatusmaailmaa tai arkielämän toimintatapoja, ovat jollain lailla epäilyttäviä ja uhkaavia. He tekevät asioita omalla tavallaan, katsovat maailmaa käsittämättömästä perspektiivistä ja heidän käyttäytymisensä saattaa olla itsellemme ennustamatonta. Heidän kanssaan saattaa joutua vastakkainasetteluun ja jopa väittelyyn, eli totiselle epämukavuusalueelle. Ehkä hieman kärjistäen, mutta jotakin epämiellyttävää vieraassa ja tuntemattomassa monesti on.
Erilaisuutta kohdatessa huomaa kuitenkin entistä selvemmin sen, mistä itse on kotoisin, mitä itse edustaa ja minkälaisista juurista itse ammentaa ravintonsa. Vieraan kohtaaminen on siis myös ja ennen kaikkea tutustumista omaan itseen, lähestymistä oman minän ja minäkuvan kanssa, sekä omien piirteiden seikkaperäistä tutkimista. Aika nopeasti selviää myös se, mistä omista tavoistaan, piirteistään ja ominaisuuksistaan haluaa ehdottomasti pitää kiinni ja mistä olisi taas valmis päästämään irti. Vieraan kohtaaminen mahdollistaa siis tutkimusmatkan omaan persoonallisuuteensa. Siinä voi tutkia omaa mieltään ja sen rajoja, sietokykyä, sekä mahdollisuutta sopeutua tai olla sopeutumatta.
Erilaisuuden ja toiseuden hyväksyminen ja arvostaminen ovat kysymyksiä, joiden parissa painitaan niin koko kristikunnassa kuin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossakin: Onko kristittynä oleminen vain samankaltaisten ihmisten kanssa olemista ja heidän seuraansa hakeutumista? Korostaako kirkko liikaa samanmielisten yhteyttä? Näin ei ainakaan pitäisi olla. Erilaisuuden hyväksymisen ihanne nimittäin kuuluu kristinuskoon perustavanlaatuisella tavalla. Lisäksi kristinuskon pitäisi pystyä kokoamaan yhteen juuri erilaiset ihmiset. Jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja siksi äärettömän arvokkaaksi. Ihmisen luodessaan Jumala halusi osoittaa, että myös erilaisuus kuuluu hänen hyviin suunnitelmiinsa. Hän ei siis luonut meistä, Luojan kiitos, toinen toistemme kopioita.
Jumala ei ole myöskään kutsunut meitä pohtimaan mitä itseltämme puuttuu tai onko joku toinen saanut jaossa paremmat armolahjat, vaan antamaan saamamme lahjat laajaan, yhteiseen käyttöön. Jumala ei katso hyvällä antamiensa lahjojen tietoista vähättelemistä. Hän on tarkoituksella antanut ihmisille erilaisia lahjoja, kykyjä ja valmiuksia, jotta niiden yhteen laskettu summa olisi mahdollisimman suuri. Muistetaan tämä kaikki vaikkapa huomisesta eteenpäin lähimmäisiä kohdatessamme!
“Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:4-7)
mennessä Missionmen | elo 11, 2020 | Yleinen
Ensi sunnuntaina kirkkovuodessa vietetään Hyvän paimenen sunnuntaita. Eletään siis pääsiäisen jälkeistä aikaa, jolloin ylösnoussut Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen ja puhuttelee heitä milloin missäkin. Hyvän paimenen sunnuntain evankeliumikatkelmassa Jeesuksella on asiaa Simon Pietarille, jolta hän tivaa yhteensä kolme kertaa rakastaako tämä häntä (ks. Joh. 21:15-19). Pietarin epätoivoisten “totta kai minä rakastan” -tyyppisten vakuuttelujen jälkeen seuraa aina Jeesuksen hänelle osoittama kehotus pitää tavalla tai toisella huolta lampaistaan, eli muista seuraajistaan, ja ruokkia heitä. Kysymystä siis seuraa vastaus ja vastausta kehotus yhteensä kolme kertaa peräkkäin. Joku voisi ajatella sanailun olevan aikamoista jankkaamista, mutta lähempi tarkastelu antaa tilaa monille tärkeille oivalluksille.
Evankeliumitekstissä ylösnoussut Jeesus on siis juuri kuulustellut tärkeimmältä seuraajaltaan Pietarilta tämän motiiveja ja halunnut vakuuden siitä, että tämän opettajaansa kohtaan tuntema rakkaus on totta ja elävää. Pääsiäisen jälkeen meidän tulee kysyä myös itseltämme mitä ylösnousseen rakastaminen ja seuraaminen juuri omassa elämässämme tarkoittaa ja mihin olemme valmiita sitoutumaan. Teemme kauppaa ja hiomme sopimusehtoja. Lopuksi piirrämme karttaa, kaivamme kompassin, tarkistamme suunnan ja jos hyvin käy, lähdemme matkaan. Tai oikeastaan jatkamme jo kasteessa alkanutta matkaa. Pääsiäisen jälkeinen aika sopii kaiken kaikkiaan oivallisesti itsetutkisteluun ja se kannattaa käyttää hyödyksi.
Sen lisäksi, että evankeliumitekstin dialogi on osoitus Jeesuksen tarpeesta saada tieto Pietarin kokonaisvaltaisesta antautumisesta ja hänen tahtotilastaan rakastaa Jeesusta, se ilmentää Jeesuksen tarvetta saada tietää samat asiat meidän kaikkien kohdalla. Hyvä paimen haluaa meidän kaikkien sitoutuvan hänen seuraamiseensa täydestä sydämestämme. Jeesukselle ei ole yhdentekevää miten me häneen suhtaudumme ja rakastamiseen panostamista koskeviin kysymyksiin odotetaan rehellistä vastausta. Toisaalta on hyvä muistaa, että kristinuskon perusta ei varsinaisesti ole siinä, millä intensiteetillä me osaamme, pystymme ja kykenemme minäkin hetkenä Jumalaa rakastamaan; sanoohan Johanneskin ensimmäisessä kirjeessään: “Siinä on rakkaus, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän on rakastanut meitä.” Jeesus on ennemminkin kiinnostunut elämämme prioriteettijärjestyksistä ja siitä haluammeko rakastaa häntä – tai haluammeko yrittää rakastaa.
Yksi tarinan äärellä esiin nousevista helpottavista havainnoista on se, miten Jeesus kuitenkin lopulta hyväksyy sen rakkauden, jota ihminen voi ja pystyy häntä kohtaan tuntemaan ja osoittamaan. Jeesus ei kritisoi tai tuomitse pientä, vaatimatonta ja epätäydellistä ihmisrakkautta, vaan suhtautuu siihen laupiaan armahtavasti ja siirtyy asiassa eteenpäin. Ihminen voi tänäänkin rakastaa Jumalaansa korkeintaan vain sillä rakkauden määrällä ja laadulla, mitä hänen varannoistaan ja psykofyysisestä olemuksestaan milläkin hetkellä irtoaa, ja se riittää Jumalalle kaikessa vajavaisuudessaan. Samaa laupeutta voisimme soveltaa itse omiin lähimmäisiimme ja iloita siitä rakkaudesta, jota heiltä saamme, riippumatta siitä vastaako se omia kulloisiakin tarpeitamme ja laatustandardejamme.
Jeesus teki Pietarista niin sanotun kallion eli tärkeimmän seuraajansa, antoi hänelle taivasten valtakunnan avaimet ja käski häntä ruokkimaan lampaitaan. Olemaan siis hyvä ja toimimaan vastuuntuntoisesti muita ihmisiä ja kaikkia Jeesuksen seuraajia kohtaan. Voimme myös ajatella, että Pietarin lisäksi ruokkimispyynnössä puhutellaan ihmisiä yleisesti ottaen ja kutsutaan heitä toimimaan rakkaudellisesti toinen toistaan kohtaan. Jeesus kutsuu meitä tämän tästä keskinäiseen rakkauteen myös yhdellä tunnetuimmalla ja lainatuimmalla opetuksellaan rakkauden kaksoiskäskystä. Lisäksi Jeesus rukoili kristittyjen yhteyden puolesta ja yksi osoitus siitä on Johanneksen evankeliumista löytyvässä jäähyväisrukouksessa: “Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut, [–] jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” Pidetään huolta toinen toisistamme erityisesti poikkeusoloissa ja erityisesti silloin, kun kaikkein vähiten huvittaisi, eikä jätetä tarttumatta Jeesuksen omaan kädenojennukseen. Sitä Jeesus meiltä haluaa, sitä hän arvostaa juuri nyt!
