Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee hiljaisuutta. Hiljaisuutta voi saavuttaa monellakin tavalla. Monesti lähestymme hiljaisuutta uskonnon, kirkon ja mahdollisesti seurakuntatyön kautta, mutta tällä kertaa kirjoituksessani lähestyn asiaa puutarha-ihmisen näkökulmasta. Puutarha tarjoaa kauneutta, terveyttä ja liikuntaa, rentoutumista ja hiljentymistä monissa eri muodoissa. Kasvillisuus on elintärkeä ihmiskunnalle.
Puutarhaan on aina liitetty monia muita määreitä ruuantuotannon lisäksi. Siinä on kauneutta ja symboliikkaa, jotka liittyvät ihmisen hengellisiin tarpeisiin. Viherympäristön vaikutusta ihmisen hyvinvointiin on tutkittu paljon. Jo kuvien katselu lievittää stressiä ja jännitystä. Värejä tutkiessa on tultu siihen tulokseen, että nimenomaan vihreä väri rauhoittaa kun taas keltaiset ja oranssit piristävät. Tuoksuvat kasvit voivat luoda tunnemuistoja. Isot kivet ja puut luovat aikaperspektiiviä ihmisen elämä on lyhyt, mutta luonto on pysyvää.
Ympäristön vaikutuksella näyttää olevan tärkeä merkitys. Kasvillisuudella on siis tärkeä rooli sekä ihmisen fyysiselle selviytymiselle, että henkiselle hyvinvoinnille. Mitä teknisemmäksi jokapäiväinen ympäristö muuttuu, sitä suurempi arvo puutarhan luomalla kauneudella ja vihreydellä on. Näistä syistä puutarhoja on perustettu myös kaupunkien keskustoihin suojaisille paikoille, pihoille ja rakennusten katoille suomaan kiireen keskelle hetken rauhoittumista.
Siinä vaiheessa, kun puutarha vapautui ruuantuotannosta virkistykseen, ei tyydyttykään pelkkään ruumiin virkistykseen, vaan ymmärrettiin, että siihen liittyy olennaisesti myös henkinen virkistäytyminen. Puutarha ei siis ollut mikä tahansa alue, jossa levättiin ruumiin rasituksista, vaan alusta alkaen tarkoitus on luoda esteettistä mielihyvää. Rauhoittava luonto käsitetään yleensä kaukaiseksi, laaja-alaiseksi ja luonnonmukaiseksi, mutta aivan yhtä hyvin pienet kaupunkipuistot, takapihat ja hoitamattomatkin lähiviheralueet voivat olla rauhoittavia. Isot pihapuut ovat pitkäikäisiä ja niistä muodostuu ajan myötä merkityksellisiä ja niiden alla on rentouttavaa istua turvassa. Tehorakentamisen alta katoaa herkästi ja huomaamatta luonnonrauha-alueita, jotka ovat muodostuneet ihmisille tärkeiksi rauhoittumis paikoiksi.
Hyvinvoinnin ja hiljaisuuden kokemus ei välttämättä synny täydellisestä hiljaisuudesta, vaan siihen kuuluu pieniä ääniä. Varsinkin luontoäänien katsotaan kuuluvan hiljaisuuteen. Luontoäänet voivat joskus olla koviakin, kuten kosken pauhu, tuulen tuiverrus ja sateen ropina. Niitä ei koskaan koeta samalla lailla häiritseviksi kuten liikenteen melu tai raitiotien kitinä.
Neljä vuodenaikaamme suovat meille mahdollisuuden nähdä ympäristömme monimuotoisena ja rikkaana. Syksyn väri rikkaus muuttuu joulun odotukseksi ja kevät on ennen kuin huomaammekaan.
Jarmo Suominen
Puutarhaneuvos