Johdatus kristilliseen kurinalaisuuteen – Tie vapauteen vai kahleisiin?
Kurinalaisuus ei ole sana, joka herättää ensisijaisesti innostusta nykypäivän ihmisessä. Se tuo helposti mieleen rajoitukset, säännöt ja ehkä jopa kylmän ankaruuden. Monille kristillinen kurinalaisuus kuulostaa vanhanaikaiselta käsitteeltä – jotain, mikä kuului menneisiin vuosisatoihin, luostareihin ja erakkojen kammioihin. Kuitenkin, kun tarkastelemme Raamattua ja kristillistä perinnettä tarkemmin, huomaamme, että kurinalaisuus ei ole kahle, vaan avain vapauteen. Se ei ole itsensä kiduttamista, vaan polku todelliseen elämän täyteyteen.
Raamatullinen perusta kurinalaisuudelle
Kristillisellä kurinalaisuudella on vahvat juuret Raamatussa. Paavali kirjoittaa:
“Jokainen kilpailuun osallistuva noudattaa kaikessa itsehillintää… Minä juoksen enkä harhaile päämäärättä, minä nyrkkeilen enkä iske ilmaan. Kuritan ja alistan ruumiini, etten minä, joka olen muille julistanut, itse joutuisi hylätyksi.”(1. Kor. 9:25-27)
Tässä Paavali vertaa kristillistä elämää urheilijan harjoitteluun. Kestävyys, keskittyminen ja itsehillintä ovat välttämättömiä, jotta voisi saavuttaa päämääränsä. Tämä ajatus toistuu myös Jeesuksen opetuksissa. Hän kehottaa seuraajiaan ottamaan ristinsä ja seuraamaan häntä (Matt. 16:24). Tämä ei tarkoita raskasta taakkaa, vaan tietoista valintaa elää tavalla, joka ohjaa kohti Jumalaa.
Kurinalaisuus on osa opetuslapseutta. Se ei ole itse tarkoitus, vaan keino kasvaa lähemmäksi Kristusta. Kun ihminen sitoutuu rukoukseen, paastoon, Raamatun lukemiseen ja hengelliseen mietiskelyyn, hän ei sulkeudu vapaudelta – päinvastoin, hän oppii elämään aidosti vapaana.
Kurinalaisuus ja vapaus – ristiriita vai todellinen tie iloon?
Maailma opettaa meille, että todellinen vapaus tarkoittaa sitä, että voimme tehdä mitä haluamme, milloin haluamme. Tämä ajatusmalli on kuitenkin harhaanjohtava. Jos ihminen antaa itsensä täysin halujensa vietäväksi, hänestä ei tule vapaa, vaan riippuvainen: ruoasta, somesta, viihteestä, mielihyvästä. Hän saattaa menettää kykynsä keskittyä olennaiseen ja elää tietoisesti.
Kristillisessä perinteessä vapaus ei tarkoita kontrolloimatonta elämää, vaan kykyä valita hyvää. Jeesus sanoo:
“Jos te pysytte minun sanassani, te todella olette minun opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 8:31-32)
Kristillinen kurinalaisuus ei siis sido, vaan vapauttaa. Se auttaa ihmistä murtautumaan pois niistä tottumuksista ja asenteista, jotka sitovat häntä. Kun ihminen oppii hillitsemään itseään ja valitsemaan tietoisesti hyvän, hän alkaa elää syvemmin ja täydemmin.
Kurinalaisuus nykypäivän kristitylle
Mitä tämä tarkoittaa nykyihmiselle? Kristillinen kurinalaisuus ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi lähteä erämaahan asumaan tai viettää tuntikausia askeettisessa hiljaisuudessa. Se tarkoittaa käytännön valintoja:
• Aikamme hallinta: Pystynkö rajoittamaan ruutuaikaa, jotta voin keskittyä perheeseeni, rukoukseen ja hengelliseen kasvuun?
• Mielihalujen hallinta: Onko minulla itsekuria vastustaa impulsiivisia päätöksiä ja valita kestävää hyvää välittömän nautinnon sijaan?
• Hengellinen harjoitus: Olenko valmis säännöllisesti hiljentymään, lukemaan Raamattua ja rukoilemaan, vaikka mieleni tekisi jotain muuta?
Kristillinen kurinalaisuus ei ole sääntöjen orjallista noudattamista, vaan tietoinen päätös valita elämän täyteys. Se ei ole luopumista vapaudesta, vaan tie siihen.
Paasto, rukous ja hengellinen elämä eivät ole itsessään päämääriä, vaan välineitä, joiden avulla voimme kasvaa Jumalan rakkaudessa ja oppia elämään aidosti hyvinvoivaa elämää. Paaston aikana meillä on erityinen mahdollisuus harjoitella tätä – valita tietoisesti vähemmän, jotta voimme saada enemmän.
Mihin asioihin elämässäsi kaipaat enemmän kurinalaisuutta? Millä tavoin voisit paaston aikana harjoittaa kristillistä itsehillintää, jotta se vapauttaisi sinut kohti täyttä elämää?