Ylen meteorologi Matti Huutonen kävi olohuoneeni mustassa taikalaatikossa kertomassa, että sää ulkona on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen kylmä. Sen havainnoimiseen en tosin olisi tarvinnut Matti Huutosen tai kenenkään muunkaan apua, sillä luuni ja ytimeni olivat asian jo ihan itsekseen ymmärtäneet ja tiedokseni saattaneet. Syksy on saapunut niin kaupunkiin kuin omaan mielenmaisemaanikin. Pimenevien iltojen ytimessä yritän ammentaa siitä tosiasiasta, että lopulta kuitenkin pidän elämässä käännekohdista, onnistuneista lopetuksista ja uusista aluista. Kaikki ne kiteytyvät myös syksyyn, vaikka helposti ajattelemmekin sen pitävän sisällään yksinomaan kuolemaa ja kuihtumista.
Meneillään olevaan vuodenaikaan sisältyvä pimeys on myös eräänlainen lahja lahjattomalle, kuten kaltaiselleni mielikuvituksettomalle ihmislapselle, jolla on vaikeuksia ymmärtää pimeyden todellista luonnetta ja laatua. Pimeys on maailmassa nimittäin totta myös tänään, eikä se ole pelkkä kielikuva tai pahan olemuksesta puhuva epäsuora ilmaisu. Paholainen on heilunut täydessä taisteluvarustuksessaan jo syntiinlankeemuksesta asti, eikä sen voimaa ole ainakaan vielä kutistettu. Edes Jeesusta ei jätetty rauhaan saatanan sävellyksiltä. Raamatussa muun muassa Danielin kirja ja suuri osa Ilmestyskirjaa avaa meille näkymiä tähän paljaalle silmälle näkymättömään todellisuuteen. Paholainen on Jumalan pahin vihollinen ja väkivaltaisin vastustaja, joka pitää huolen siitä, että – sikäli asia hänestä riippuu – myös kilpakentällä vallitsee absoluuttinen pimeys ja pahuus.
Valosta ja pimeydestä puhutaan Raamatussa kaiken kaikkiaan paljon. Ensimmäisen kerran ne ovat esillä jo ensimmäisellä lehdellä, oikeastaan aivan ensimmäisessä henkäyksessä; Mooseksen kirjan ensimmäisessä luvussa, jossa pimeys peittää ensin syvyydet, mutta sitten Jumala sanoo: ”Tulkoon valo.” Pimeyden lisäksi maailmassa on siis satavarmasti myös valkeutta, vaikka emme sitä joka päivä pystyisi näkemäänkään tai omassa elämässämme todistamaan. Jokainen joskus lentokoneella matkustanut tietää, että vaikka sää kentällä olisi miten sateinen ja sumuinen tahansa, aurinko alkaa paistaa heti kun kone nousee pilviverhon yläpuolelle.
”Jeesus on maailman valo ja vain hänessä pimeys poistuu.” (Joh. 8:12.) Oikeastaan muuta valoa en pimeyteeni edes tarvitse. Tiedän, että siinä valossa on turvallista taivaltaa kaikkina vuodenaikoina. Se on valokeila, joka vie minut varmimmin loppumattomaan lämpöön ja iloon. Auringonpaisteeseen pilviverhon yläpuolelle.