Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut Turun Helluntaiseurakunnan johtaja Pekka Havupalo.
VIIKKO 1: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” 1. Moos. 1:1
Jumala ei selittele olemistaan eikä olemustaan. Hän esittäytyy tekojensa kautta, jotka ovat käsittämättömiä mittasuhteiltaan. Taivas – miljardeja galakseja, joissa jokaisessa miljoonia tähtiä, kaikki Jumalan käsialaa. Maa – elämää, värejä, monimuotoisuutta, solu- ja atomirakenteita, DNA -koodeja, todisteita yli-inhimillisestä älykkyydestä.
Miksi Jumala loi – sitä voimme vain aavistella. Joka tapauksessa tekijä on tekojaan suurempi. Jumala on mahtavampi kuin maailmankaikkeus, eikä silti hävitä pienintäkään silmistään. Mikään ongelmamme ei ole hänelle liian suuri. Mikään elämämme yksityiskohta ei ole hänelle merkityksetön.
Jumalan luoma ja siksi arvokas. Jumalan luoma ja siksi merkityksellinen. Jumalan luoma ja siksi rakastettu.
VIIKKO 2: ”Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä.” 1. Moos. 1:3-4
Jumalan sanoissa on käsittämätön voima. Ensimmäiset Raamattuun taltioidut Jumalan sanat saivat valon tulvehtimaan kaikkialle. Pimeys joutui pakenemaan valkeuden tieltä.
Tämä valo ei ollut luonnollista valoa, ei auringon paistetta, kuun kumotusta tai tähtien loistoa. Nämä valon lähteet Jumala sinkautti radoilleen vasta myöhemmin, luomisen neljäntenä päivänä. Tämä valo oli lähtöisin Jumalasta itsestään. Se oli Jumalan kirkkauden murtautumista näkyvään maailmaan.
Olosuhteista riippumaton valo oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Jumala kykenee sytyttämään toivon liekin kaikenlaisen pimeyden keskelle. Jeesus on maailman valo. Hänen luonaan mikään yö ei ole sysipimeä.
VIIKKO 3: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 1:27
Luomistyönsä lopuksi Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala on yksi, mutta silti yhteisöllinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksi osa Jumalan kuvaa meissä on kaipaus aitoon yhteyteen toistemme kanssa.
Jumalan kuvaa ihmisessä on myös kyky ajatella ja tehdä valintoja, kyky tuntea ja rakastaa, taito luoda kauneutta ympärillemme, taito puhua ja luoda sanoillamme merkityksiä sekä kyky olla yhteydessä Jumalan kanssa.
Jokainen ihminen kantaa olemuksessaan Jumalan kuvaa, väärien valintojemme seurauksena rikkinäistä ja murrettua, mutta kuitenkin aitoa. Siksi jokaisella ihmisellä on luovuttamaton, yhtäläinen ja mittaamaton arvo. Ihminen on lähtöisin Jumalasta, Jumalan tekemä, Jumalan kuva, Jumalan rakkauden hedelmä.
VIIKKO 4: ”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.” 1. Moos. 2:1-2
Kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen ja sai työnsä valmiiksi. Seitsemäntenä päivänä, ihmisen ensimmäisenä elinpäivänä, Jumala mallinsi levon periaatteen. Vaikka työ on meille Jumalan lahja, meitä ei luotu työskentelemään tauotta. Työmme tulisi virrata levosta käsin.
Jumala loi lepopäivän ihmistä varten. Hän halusi lahjoittaa jokaiseen viikkoomme yhden päivän, jolloin voimme ladata sisäisiä akkujamme hengellisesti, fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti. Lepopäivä antaa meille mahdollisuuden keskittyä Jumalaan ja läheisiimme. Lepopäivä on avain armotahtiseen elämään. Fyysinen lepo uudistaa voimavaroja. Sisimmän lepo löytyy Jeesuksen luona.