MAANANTAI: ”Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.” (Ps. 139:1-2)
Aamulla vuoteelta noustessa päässä on usein monta ajatusta. Osa niistä liittyy tulevan päivän puuhiin, osa taas seuraavan viikon tai jopa kuukauden ohjelmanumeroihin. Yhtä kaikki on villiä pysähtyä sen ajatuksen eteen, että Jumala tietää niistä kaikki. Hän tietää sen, mitä vuoteen reunalla kelailen ja millä tavalla elämääni ajattelen taas elää tai päätäni ja päiviäni täyttää. Samaan aikaan se tarkoittaa myös lepoa: voin rentoutua luottaen siihen, että ajatukseni todellakin ovat Jumalan tiedossa. En ole niiden kanssa koskaan yksin!
TIISTAI: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ’Uskosta vanhurskas saa elää’.” (Room. 1:16-17)
Evankeliumi on todellakin tarkoitettu ihan kaikille. Sinulle, minulle ja vastaan tulevalle tuntemattomalle kadun tallaajalle. Joskus uskonasioista ja pelastuvarmuudesta on vaikea puhua. Niitä ei välttämättä halua alkaa availemaan kampaajantuolilla tai autokorjaamossa. Älä kuitenkaan häpeä evankeliumia – koskaan! Ole kysyttäessä valmis vastaamaan. Tee se, mitä voit, kun näet janoisen tavoittelevan elävää vettä. Evankeliumi on sinun voimasi ja se virvoittaa myös lähimmäisesi.
KESKIVIIKKO: ”Mutta hän on vastannut minulle: ’Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sen tähden ylpeilen mieluummin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden. Juuri heikkona olen voimakas.” (2. Kor. 12:9-10)
Oheinen Paavalin Korinttolaiskirjeen kohta on innoittanut erityisesti musiikintekijöitä, sanoittajia – ja itseään Lutheria. Joskus on vaikea muistaa, ettei heikkouden ja haurauden olotila ole välttämättä ollenkaan pahasta. Juuri silloin meillä nimittäin on varmimmin tapana kääntyä Jumalan puoleen ja juuri silloin voimme mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös saada itsellemme vahvistusta. Heikkoina olemme kaikkein eniten auki Kristuksesta tulevalle voimalle.
TORSTAI: ”Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina, mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen: ei ole mitään uutta auringon alla. Vaikka jostakin sanottaisiin: katso, tämä on uutta, on sitäkin ollut jo muinoin, kauan ennen meitä.” (Saarn. 1:9-10)
Saarnaajan kirja ottaa kantaa yhtäältä ihmisen tapaan elää ja toisaalta tapaan pukea sanoiksi ja ajatuksiksi tätä elämää ja sen tarkoitusta. Jonkinlaisena kantavana teemana kirjan läpi kulkee eräänlainen pessimismin perintö ja usko siihen, että kaikki on ”turhuutta”, joutavaa ja hyödytöntä. Samaan aikaan kirjasta nousee kuitekin esiin suuri lohdutuksen eetos: ajatus luomakunnan kiertokulusta ja siitä, että kaiken turhuudenkin keskellä edessä on jotakin kestävämpää tavoiteltavaa.
PERJANTAI: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2)
On hyvä pitää mielessä, että muita ihmisiä palvellessamme palvelemme aina itse Kristusta. Kaikki mitä heille teemme, teemme myös Jumalalle. Toisten ihmisten taakkojen kantaminen ei ole aina helppoa varsinkaan silloin, kun omatkin taakat painavat, mutta siihenkin saa voimaa ja virtaa Jumalalta. Taakkoja voi myös jakaa, eikä kenenkään tarvitse yksin ottaa vastuuta usemman ihmisen kivirepuista. Ole turvallisella mielellä, sillä sinunkin taakkojasi joku kantaa juuri nyt: Jeesus Kristus.