Rakastatko sinä minua varmasti?

Ensi sunnuntaina kirkkovuodessa vietetään Hyvän paimenen sunnuntaita. Eletään siis pääsiäisen jälkeistä aikaa, jolloin ylösnoussut Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen ja puhuttelee heitä milloin missäkin. Hyvän paimenen sunnuntain evankeliumikatkelmassa Jeesuksella on asiaa Simon Pietarille, jolta hän tivaa yhteensä kolme kertaa rakastaako tämä häntä (ks. Joh. 21:15-19). Pietarin epätoivoisten “totta kai minä rakastan” -tyyppisten vakuuttelujen jälkeen seuraa aina Jeesuksen hänelle osoittama kehotus pitää tavalla tai toisella huolta lampaistaan, eli muista seuraajistaan, ja ruokkia heitä. Kysymystä siis seuraa vastaus ja vastausta kehotus yhteensä kolme kertaa peräkkäin. Joku voisi ajatella sanailun olevan aikamoista jankkaamista, mutta lähempi tarkastelu antaa tilaa monille tärkeille oivalluksille.

Evankeliumitekstissä ylösnoussut Jeesus on siis juuri kuulustellut tärkeimmältä seuraajaltaan Pietarilta tämän motiiveja ja halunnut vakuuden siitä, että tämän opettajaansa kohtaan tuntema rakkaus on totta ja elävää. Pääsiäisen jälkeen meidän tulee kysyä myös itseltämme mitä ylösnousseen rakastaminen ja seuraaminen juuri omassa elämässämme tarkoittaa ja mihin olemme valmiita sitoutumaan. Teemme kauppaa ja hiomme sopimusehtoja. Lopuksi piirrämme karttaa, kaivamme kompassin, tarkistamme suunnan ja jos hyvin käy, lähdemme matkaan. Tai oikeastaan jatkamme jo kasteessa alkanutta matkaa. Pääsiäisen jälkeinen aika sopii kaiken kaikkiaan oivallisesti itsetutkisteluun ja se kannattaa käyttää hyödyksi.

Sen lisäksi, että evankeliumitekstin dialogi on osoitus Jeesuksen tarpeesta saada tieto Pietarin kokonaisvaltaisesta antautumisesta ja hänen tahtotilastaan rakastaa Jeesusta, se ilmentää Jeesuksen tarvetta saada tietää samat asiat meidän kaikkien kohdalla. Hyvä paimen haluaa meidän kaikkien sitoutuvan hänen seuraamiseensa täydestä sydämestämme. Jeesukselle ei ole yhdentekevää miten me häneen suhtaudumme ja rakastamiseen panostamista koskeviin kysymyksiin odotetaan rehellistä vastausta. Toisaalta on hyvä muistaa, että kristinuskon perusta ei varsinaisesti ole siinä, millä intensiteetillä me osaamme, pystymme ja kykenemme minäkin hetkenä Jumalaa rakastamaan; sanoohan Johanneskin ensimmäisessä kirjeessään: “Siinä on rakkaus, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän on rakastanut meitä.” Jeesus on ennemminkin kiinnostunut elämämme prioriteettijärjestyksistä ja siitä haluammeko rakastaa häntä – tai haluammeko yrittää rakastaa.

Yksi tarinan äärellä esiin nousevista helpottavista havainnoista on se, miten Jeesus kuitenkin lopulta hyväksyy sen rakkauden, jota ihminen voi ja pystyy häntä kohtaan tuntemaan ja osoittamaan. Jeesus ei kritisoi tai tuomitse pientä, vaatimatonta ja epätäydellistä ihmisrakkautta, vaan suhtautuu siihen laupiaan armahtavasti ja siirtyy asiassa eteenpäin. Ihminen voi tänäänkin rakastaa Jumalaansa korkeintaan vain sillä rakkauden määrällä ja laadulla, mitä hänen varannoistaan ja psykofyysisestä olemuksestaan milläkin hetkellä irtoaa, ja se riittää Jumalalle kaikessa vajavaisuudessaan. Samaa laupeutta voisimme soveltaa itse omiin lähimmäisiimme ja iloita siitä rakkaudesta, jota heiltä saamme, riippumatta siitä vastaako se omia kulloisiakin tarpeitamme ja laatustandardejamme.

Jeesus teki Pietarista niin sanotun kallion eli tärkeimmän seuraajansa, antoi hänelle taivasten valtakunnan avaimet ja käski häntä ruokkimaan lampaitaan. Olemaan siis hyvä ja toimimaan vastuuntuntoisesti muita ihmisiä ja kaikkia Jeesuksen seuraajia kohtaan. Voimme myös ajatella, että Pietarin lisäksi ruokkimispyynnössä puhutellaan ihmisiä yleisesti ottaen ja kutsutaan heitä toimimaan rakkaudellisesti toinen toistaan kohtaan. Jeesus kutsuu meitä tämän tästä keskinäiseen rakkauteen myös yhdellä tunnetuimmalla ja lainatuimmalla opetuksellaan rakkauden kaksoiskäskystä. Lisäksi Jeesus rukoili kristittyjen yhteyden puolesta ja yksi osoitus siitä on Johanneksen evankeliumista löytyvässä jäähyväisrukouksessa: “Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut, [–] jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.” Pidetään huolta toinen toisistamme erityisesti poikkeusoloissa ja erityisesti silloin, kun kaikkein vähiten huvittaisi, eikä jätetä tarttumatta Jeesuksen omaan kädenojennukseen. Sitä Jeesus meiltä haluaa, sitä hän arvostaa juuri nyt!

Rakastatko sinä minua varmasti?