Taivas ja helvetti

Taivas ja helvetti. Olen törmännyt erilaisiin ajattelutapoihin tästä aiheesta.

Monet ihmiset ovat käsittäneet taivaaseen pääsyn niin, että jos tekee enimmäkseen hyviä asioita, se ikään kuin oikeuttaa taivaspaikkaan.

Kun ajattelemme tällä tavalla, ajatuksen kulku menee niin, että jos teen hyvää, niin silloin minut hyväksytään myös tuolta ”yläkerran” taholta, mutta jos en tee, silloin ei hyväksytä.

Kristillisen käsityksen mukaan Jeesus ei tullut kertomaan meille, kuinka meidän pitää elää voidaksemme ansaita pelastuksen. Jumalan armoa eivät ansaitse ne ihmiset, jotka päihittävät toiset hyvissä teoissa. Jumalan armon saavat ne ihmiset, jotka myöntävät epäonnistuneensa suorituksessaan ja tunnustavat tarvitsevansa Vapahtajaa.

Kristinuskossa ihmeellisintä on juuri armo. Jouluna annetaan joululahjoja -mutta vaaditaan kuitenkin, että on ollut kiltti. Samalla joululahja muuttuu joulupalkaksi. Armoa ei voi ansaita, se ei ole palkka hyvistä töistä tai kilttinä olemisesta.

Käsitys, että Jumala hyväksyy meidät omien ponnistelujemme tähden, eroaa jyrkästi käsityksestä, että Jumala hyväksyy meidät sen tähden mitä Jeesus on tehnyt. Armottoman uskonnon perusperiaate on: ”Minä tottelen ja teen mitä käsketään, ja olen (ehkä) sen tähden Jumalan hyväksymä.”

Kun ajattelemme tällä tavalla, meitä ajaa eteenpäin pelko, syyllisyys tai pakko. Jumalamme on ankara ja vaativa Jumala.

Kristillisen armon hyvän sanoman periaate taas on: ”Olen Jumalan hyväksymä sen nojalla, mitä Jeesus teki ja siksi haluan rakastaa ja palvella häntä.” Armon oikein ymmärtänyt sanoo: minut on hyväksytty sellaisena kuin olen ja siksi haluan tehdä hyvää.

Jeesuksessa olet hyväksytty armosta – et puutteistasi ja synneistäsi huolimatta, vaan siksi, että olet valmis tunnustamaan ne. Kristillinen armon ilosanoma on se, että olemme niin vajavaisia, että Jeesuksen täytyi kuolla meidän tähtemme ja silti niin rakastettuja ja arvossa pidettyjä, että hän teki niin ilomielin.

Kristillisen uskon mukainen evankeliumi on sitä, että taivaspaikkani ei lopulta ole kiinni minun urheudestani, minun onnistumisistani eikä siitä, että minä olen tehnyt asioita niin hyvin. Kaikki riippuu siitä, mitä Jeesus on tehnyt, koska on täyttänyt kaiken meidän puolestamme ja haluammeko ottaa tämän lahjan vastaan.

Jumalan rakkaus ei ole sinun itsesi varassa. Sinun rakkautesi puute ei vähennä hänen rakkauttaan. Sinun hyvyytesi ei tehosta hänen rakkauttaan eikä sinun heikkoutesi vähennä sitä. Jumala ei rakasta ihmisiä sen tähden, että he olisivat rakastettavia vaan sen tähden, että hän on rakkaus.

Jumala rakastaa sinua, kun et tunne olevasi rakastettava. Hän rakastaa sinua, kun kukaan muu ei rakasta. Toiset saattavat hylätä sinut, erota sinusta ja sivuuttaa sinut, mutta Jumala ei tee niin. Hän rakastaa sinua aina.

Mitä suuremman syntisen Jeesus pelastaa, sitä suuremman kunnian hän saa. Synti ei siis ole syy mennä pois Jeesuksen luota vaan se on syy tulla hänen luokseen.

Kun lähestyt Jumalaa, sinulta ei kysytä, mitä olet tehnyt tai mitä olet jättänyt tekemättä. Olet kelvollinen lähestymään häntä juuri sellaisena kuin olet. Ei ole mitään niin häpeällistä, etteikö Jumala ottaisi sinua avosylin vastaan. Ainoa ehto on se, että sinä haluat tulla.

Jari Niemelä, Operaatio Ruokakassin toiminnanjohtaja

Taivas ja helvetti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *