Mitä sinulle tulee mieleen, jos muistelet lapsuuttasi ja niitä asioita, joita toivoit? Piti oikein pysähtyä miettimään, millaisia toiveita itselläni oli. Ehkäpä joitakin joulu- tai syntymäpäivälahjoihin liittyviä toiveita, mutta päällimmäisenä nousee mieleeni ajatus siitä, että jotenkin lapsena oli vahva luottamus siihen, että asiat menevät hyvin. Toivo oli ehkä enemmänkin luottamusta käsillä olevaan hetkeen ja siihen, että näin tulee jatkumaan. Varmaan kodin ilmapiiri vahvisti tätä kokemusta. Aikuiseksi tultuani olen ymmärtänyt ja kokenut valtavaa kiitollisuutta niistä sukupolvien ketjuista, jotka ovat rukoilleet tulevien sukupolvien puolesta. Uskon ja luotan, että Jumala kuulee kaikki rukoukset.
Tämän päivän lapset ja nuoret elävät hyvin erilaisessa maailmassa. Kaikki mahdollinen tieto on tarjolla reaaliaikaisesti, ja tämä tiedon tulva voi aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa ‒ jopa siinä määrin, että tämä hetki ja tulevaisuus eivät tunnukaan enää turvalliselta ja luottamusta herättävältä. Mieliin nousevat erilaiset uhkakuvat, jotka varjostavat tulevaisuutta. Tässä ajassa on entistä tärkeämpää kertoa toivon sanomasta, rukoilla lasten ja nuorten puolesta.
Toivon näköala on meille ihmisille, ikävuosista riippumatta, elintärkeä. Ilman toivoa katoaa näköala tulevaisuuteen.
Yrittäjyyteen liittyy vahvasti luja luottamus omaan osaamiseen ja pärjäämiseen. Yrittämisen vapaus motivoi ja innostaa. Omat vahvuudet likoon laittamalla rakennetaan tulevaisuutta. Silloin, kun liiketoimet sujuvat hyvin, on helppo luottaa itseensä, omaan tekemiseen ja tulevaisuuteen. Entäpä vaikeuksien kohdatessa ja hädän hetkellä? Silloin voi joutua ehkä miettimään asioita uudella tavalla. Missä ovat elämäni perustukset? Mihin minä perustan toivoni?
Jeremian kirjassa Jumala rohkaisee kansaansa: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11). Tutussa lastenlaulussa todetaan ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”. Meitä ei jätetä yksin selviytymään elämän myrskyistä ja aallokoista. On turvallista luottaa, että elämämme ei ole sattumaa. Tartutaan kiinni Jeesuksen lupaukseen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkääkä vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27).
Yksi lempikohdistani Raamatussa löytyy Roomalaiskirjeestä: ”Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. 5:2-5).
KIRSI ANTTILA
Järjestöpäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät