Paavali, tuo ehkä kaikkien aikojen vaikuttavin lähetyssaarnaaja, on muistutus siitä, että Jeesus kutsuu meitä seuraajikseen sellaisina kuin olemme. Paavali sairasti ja sen seurauksena hänen oli jäätävä Galatiaan, vaikka alun perin hän oli vain läpikulkumatkalla. Mutta Jumala voi käyttää elämämme sairauksia lähetystyön etenemiselle. Paikalle syntyi pieniä kodeissa kokoontuvia seurakuntia.
Paavali vihastui ja sen seurauksena syntyi Galatalaiskirje. Jumala voi käyttää luonteenpiirteitämme evankeliumityössä. Pieniin kotiseurakuntiin oli ilmestynyt uusia ”evankeliumin” julistajia, joiden oppi oli tyrehdyttänyt uskovien hengellisen kasvun ja Paavali vihastui näiden julistajien pyrkimyksistä. Galatalaiskirjeen sanomaa tarvitsemme yhä tänäkin päivänä, kun monenlaista ”evankeliumia” on liikkeellä.
Paavali kärsi, häntä vastaan hyökättiin monin tavoin. Mutta Jumala voi kääntää kärsimyksemme ja olosuhteemme siunaukseksi. Paavalin kärsimys ei ollut vain ulkoista, vaan hänen sydämensä kärsi, sillä väärä sanoma oli saanut uskovia mukaansa. Hänen tunteensa ja huolensa tulee läpi Galatalaiskirjeessä, se koskettaa ja saa aikaan muutosta parempaan. Paavali perusteli uskonsa sisällön Raamatun Sanalla ja hän tiesi, että se totuus voittaa väärän julistuksen.
Jeesus käytti Paavalia, hänen elämänhistoriaansa ja olosuhteitaan siunatakseen monia ihmisiä, myös meitä. Galatalaiskirje on täynnä armon sanomaa, jonka voi ottaa vastaan sellainen, joka tietää, että voimme tulla Jumalan eteen vain Jeesuksen ristintyön kautta. Kovin herkästi meitä houkutellaan pois siitä armosta tai kiellämme sen itseltämme. Toisinaan, ja aika usein, ahdistus tai epäonnistuneet yrityksemme olla hyviä uskovia, vievät meidät takaisin ristin luo.
Jos kuulet opetusta, että meidän pitäisi päästä ”eteenpäin” Kristuksen evankeliumista tai että meidän tulisi saada enemmän ”täyttä evankeliumia”, lisää ja aina vaan lisää, niin muista Galatalaiskirjeen julistus siitä, että Kristuksen armo on ehdottoman riittävä, muuttumaton ja ainutlaatuinen. Saamme juurtua siihen syvemmälle ja rakastua siihen armoon yhä uudelleen.
Paavali tunnustaa: ”Sen elämän, jota tässä ruumiissa vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” (Gal 2:20)
Kristuksen ainutlaatuinen armo ja rakkaus olkoon kanssasi tänäänkin.