mennessä Vieras | kesä 8, 2022 | Yrittäjyys
Mitä sinulle tulee mieleen, jos muistelet lapsuuttasi ja niitä asioita, joita toivoit? Piti oikein pysähtyä miettimään, millaisia toiveita itselläni oli. Ehkäpä joitakin joulu- tai syntymäpäivälahjoihin liittyviä toiveita, mutta päällimmäisenä nousee mieleeni ajatus siitä, että jotenkin lapsena oli vahva luottamus siihen, että asiat menevät hyvin. Toivo oli ehkä enemmänkin luottamusta käsillä olevaan hetkeen ja siihen, että näin tulee jatkumaan. Varmaan kodin ilmapiiri vahvisti tätä kokemusta. Aikuiseksi tultuani olen ymmärtänyt ja kokenut valtavaa kiitollisuutta niistä sukupolvien ketjuista, jotka ovat rukoilleet tulevien sukupolvien puolesta. Uskon ja luotan, että Jumala kuulee kaikki rukoukset.
Tämän päivän lapset ja nuoret elävät hyvin erilaisessa maailmassa. Kaikki mahdollinen tieto on tarjolla reaaliaikaisesti, ja tämä tiedon tulva voi aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa ‒ jopa siinä määrin, että tämä hetki ja tulevaisuus eivät tunnukaan enää turvalliselta ja luottamusta herättävältä. Mieliin nousevat erilaiset uhkakuvat, jotka varjostavat tulevaisuutta. Tässä ajassa on entistä tärkeämpää kertoa toivon sanomasta, rukoilla lasten ja nuorten puolesta.
Toivon näköala on meille ihmisille, ikävuosista riippumatta, elintärkeä. Ilman toivoa katoaa näköala tulevaisuuteen.
Yrittäjyyteen liittyy vahvasti luja luottamus omaan osaamiseen ja pärjäämiseen. Yrittämisen vapaus motivoi ja innostaa. Omat vahvuudet likoon laittamalla rakennetaan tulevaisuutta. Silloin, kun liiketoimet sujuvat hyvin, on helppo luottaa itseensä, omaan tekemiseen ja tulevaisuuteen. Entäpä vaikeuksien kohdatessa ja hädän hetkellä? Silloin voi joutua ehkä miettimään asioita uudella tavalla. Missä ovat elämäni perustukset? Mihin minä perustan toivoni?
Jeremian kirjassa Jumala rohkaisee kansaansa: ”Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11). Tutussa lastenlaulussa todetaan ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”. Meitä ei jätetä yksin selviytymään elämän myrskyistä ja aallokoista. On turvallista luottaa, että elämämme ei ole sattumaa. Tartutaan kiinni Jeesuksen lupaukseen: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkääkä vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27).
Yksi lempikohdistani Raamatussa löytyy Roomalaiskirjeestä: ”Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” (Room. 5:2-5).
KIRSI ANTTILA
Järjestöpäällikkö, Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjät
mennessä Vieras | kesä 4, 2021 | Päivän Sana
Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut Kansanlähetyksen Ari Salminen.
VIIKKO 1:
Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! Luukas 12:49
Kesäkuuhun sopii hyvin ajatus lämmöstä. Myös ihmisestä voidaan sanoa, että hän on lämminhenkinen. Voidaanko Jeesuksesta sanoa, että ”onpa lämminhenkinen ihminen”? Kyllä Jeesus varmasti sitäkin oli, mutta Raamattu ei ensisijaisesti opeta meille sellaista Jeesusta. Enemmänkin Jeesukseen liittyy ajatus tulesta. Tulesta, joka polttaa kaiken likaisen ja synnin tuomion tulella. Jeesuksen luo tuleminen on tuomiolle tulemista: Minä olen syntinen ihminen. Armahda minua, Jeesus!
Katso, minä kannoin sinun syntisi; minä huusin: ”Isä, miksi minut hylkäsit?” sinun paikallasi. Usko minun haavoissani syntisi anteeksi.
VIIKKO 2:
Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Psalmi 23:1-2
Suomen kesän vihreys on yksi hienoista Jumalan lahjoista. Siksikin Daavidin kuvaus siitä, kuinka Herra vie omansa vihreille niityille ja virvoittaville vesille, on puhutteleva. Oikeastaan hengellisessä elämässä ympäristömme täällä maan päällä on aina enemmän tai vähemmän erämaata. Jos ei Herra meitä johdata ja vie, elämme kuivuudessa ja kuoleman vankina. Mutta kiitos Vapahtajallemme, Hän tahtoo viedä meitä joka hetki syntien anteeksiantamuksen, Pyhän Hengen uudistuksen ja Jumalan sanan rohkaisun vihreille niityille. Joskus Jumalan sanan on hyvä myös meitä vähän tönäistä, että paimen saisi näin ohjata meitä oikeaan suuntaan ja oikeaan ymmärrykseen itsestämme ja Hänestä.
VIIKKO 3:
Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” 1. Moos. 8:21-22
Kesä on hienoa aikaa, mutta toisaalta kaikki muutkin vuodenajat tuntuvat tulevan aina suurin piirtein juuri sopivaan aikaan. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala puheli näistä ja muista luomakunnan kiertokulkuun liittyvistä asioista. Vedenpaisumus oli merkinnyt sen ajan maailman normitoimintojen tuhoa. Mutta Jumala ei halunnut sellaista enää, ei niinkauan kuin maa pysyy. Vaikka Hän juuri tätä ennen oli todennut, että ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Eli oikeastaan ihminen ansaitsisi uudestaan ja uudestaan vedenpaisumuksen kaltaisen rangaistuksen, jopa hurskas Nooakin, sen aikaisista ihmisistä hurskain. Ajattelen niin, että tässäkin me elämme yksinomaan ristillä uhrina kuolleen Jumalan Karitsan armoveren suojissa. Hänen verensä suojissa meillä on vielä kesä ja tämä kaunis luomakunta.
VIIKKO 4:
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Hebr. 4:9
Loman pitäminen on nykyelämän rajussa rytmissä tärkeää. On hyvä joskus vaan antaa arkielämän kovilla kierroksilla käyvän olemuksemme pysähtyä. Mahtavan luomistyönsä jälkeen Jumalakin pysähtyi ja piti seitsemännen päivän lepopäivänä. Tämä on seikka, joka silloin tällöin tulee esille keskustellessani muslimeiden kanssa. Se, että Jumala lepää, ei ole heidän mielestään Jumalalle sopivaa. Eikä ole sopivaa myöskään se, että ihminen Jumalan kasvojen edessä lepäisi. Islamin ja monen muunkin ihmistekoisen ideologian ja uskonnon ajatus on se, että Jumalalle pitää aina tuoda jotain. Kuitenkin Jumala on ilmoittanut sanassaan, että ”Jumalan kansalle on sapatinlepo varmasti tuleva”. Tulee aika, jolloin kaikki tarvittavat teot on tehty. Tulee Jeesus Kristus, minun ja sinun vanhurskautenasi. Lepää ja lomaile siinä jo nyt.
mennessä Vieras | huhti 28, 2021 | Päivän Sana
Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut Turun Helluntaiseurakunnan johtaja Pekka Havupalo.
VIIKKO 1: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” 1. Moos. 1:1
Jumala ei selittele olemistaan eikä olemustaan. Hän esittäytyy tekojensa kautta, jotka ovat käsittämättömiä mittasuhteiltaan. Taivas – miljardeja galakseja, joissa jokaisessa miljoonia tähtiä, kaikki Jumalan käsialaa. Maa – elämää, värejä, monimuotoisuutta, solu- ja atomirakenteita, DNA -koodeja, todisteita yli-inhimillisestä älykkyydestä.
Miksi Jumala loi – sitä voimme vain aavistella. Joka tapauksessa tekijä on tekojaan suurempi. Jumala on mahtavampi kuin maailmankaikkeus, eikä silti hävitä pienintäkään silmistään. Mikään ongelmamme ei ole hänelle liian suuri. Mikään elämämme yksityiskohta ei ole hänelle merkityksetön.
Jumalan luoma ja siksi arvokas. Jumalan luoma ja siksi merkityksellinen. Jumalan luoma ja siksi rakastettu.
VIIKKO 2: ”Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä.” 1. Moos. 1:3-4
Jumalan sanoissa on käsittämätön voima. Ensimmäiset Raamattuun taltioidut Jumalan sanat saivat valon tulvehtimaan kaikkialle. Pimeys joutui pakenemaan valkeuden tieltä.
Tämä valo ei ollut luonnollista valoa, ei auringon paistetta, kuun kumotusta tai tähtien loistoa. Nämä valon lähteet Jumala sinkautti radoilleen vasta myöhemmin, luomisen neljäntenä päivänä. Tämä valo oli lähtöisin Jumalasta itsestään. Se oli Jumalan kirkkauden murtautumista näkyvään maailmaan.
Olosuhteista riippumaton valo oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Jumala kykenee sytyttämään toivon liekin kaikenlaisen pimeyden keskelle. Jeesus on maailman valo. Hänen luonaan mikään yö ei ole sysipimeä.
VIIKKO 3: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 1:27
Luomistyönsä lopuksi Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala on yksi, mutta silti yhteisöllinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksi osa Jumalan kuvaa meissä on kaipaus aitoon yhteyteen toistemme kanssa.
Jumalan kuvaa ihmisessä on myös kyky ajatella ja tehdä valintoja, kyky tuntea ja rakastaa, taito luoda kauneutta ympärillemme, taito puhua ja luoda sanoillamme merkityksiä sekä kyky olla yhteydessä Jumalan kanssa.
Jokainen ihminen kantaa olemuksessaan Jumalan kuvaa, väärien valintojemme seurauksena rikkinäistä ja murrettua, mutta kuitenkin aitoa. Siksi jokaisella ihmisellä on luovuttamaton, yhtäläinen ja mittaamaton arvo. Ihminen on lähtöisin Jumalasta, Jumalan tekemä, Jumalan kuva, Jumalan rakkauden hedelmä.
VIIKKO 4: ”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.” 1. Moos. 2:1-2
Kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen ja sai työnsä valmiiksi. Seitsemäntenä päivänä, ihmisen ensimmäisenä elinpäivänä, Jumala mallinsi levon periaatteen. Vaikka työ on meille Jumalan lahja, meitä ei luotu työskentelemään tauotta. Työmme tulisi virrata levosta käsin.
Jumala loi lepopäivän ihmistä varten. Hän halusi lahjoittaa jokaiseen viikkoomme yhden päivän, jolloin voimme ladata sisäisiä akkujamme hengellisesti, fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti. Lepopäivä antaa meille mahdollisuuden keskittyä Jumalaan ja läheisiimme. Lepopäivä on avain armotahtiseen elämään. Fyysinen lepo uudistaa voimavaroja. Sisimmän lepo löytyy Jeesuksen luona.
mennessä Vieras | joulu 21, 2020 | Päivän Sana
Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Open Doors -järjestön johtaja Miika Auvinen.
MAANANTAI: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.” (Fil. 2:5-7)
Jouluevankeliumi Paavalin mukaan löytyy” Filippiläiskirjeen 2. luvusta. Siinä ilmenee Jumalan rakkaus meitä kohtaan – uhrautuva rakkaus. Se on luopumista omastaan toisen takia. Jouluna annamme lahjoja muistutuksena saamastamme suuresta lahjasta.
TIISTAI: ”Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa.” (Fil 2:7)
Jeesus on tullut rinnalla kulkijaksi meille. Hän on ihmisenä läpikäynyt kaikki ihmiselämän ilot ja surut. Korona-joulun lähestyessä, yksinäisyydenkin keskellä Jeesus on vierellä.
KESKIVIIKKO: ”Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:8)
Eläinten syöttökaukaloon syntynyt maailman hallitsija koki julmimman mahdollisen teloituksen. Miksi? Sinun ja minun tähden, jotta saamme syntimme anteeksi. Niin suurta on Jumalan rakkaus.
TORSTAI: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet, yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil 2:9)
Hetkellinen alennustila ei ole ikuinen päämäärä. Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa seurannut ylösnousemus avasi tien taivaaseen ja antaa meille tänäänkin toivon. Hyvä voittaa.
PERJANTAI: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra”. (Fil 2:10-11)
Kerran jokainen ihminen näkee joulunlapsen kunniassaan. Uskossa me saamme jo nyt tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi Jeesuksen kuninkuutta ja herruutta. Uskossa saamme rohkeasti kulkea uuteen vuoteen tietoisena, että Jeesuksella on kaikki valta maailman epävarmuuden keskellä.
mennessä Vieras | joulu 14, 2020 | Päivän Sana
MAANANTAI: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” (Luuk.1:38)
Maria synnyttää lapsen ei luonnollisin tavoin, vaan Pyhän Hengen toimesta, ja lapsi on Jumalan Poika.'(Luuk.1:26-31) Siinä olikin Marialla paljon nieltävää lyhyen keskustelun jälkeen enkeli Gabrielin kanssa! Marian vastauksessa (’Fiat’) on mielenkiintoista se, että kreikan sana tässä jakeessa ’tapahtukoon minulle’ ei ilmaise passiivista hyväksymistä, vaan Marian taholta iloista tahtomista. Ja juuri sen vuoksi monet tutkijat niin protestantit kuin katoliset pitävät Mariaa ensimmäisenä kristillisenä opetuslapsena ja Jeesuksen malliseuraajana. Ja Jeesus sanookin Luukkaan evankeliumissa kuinka ne, jotka kuulevat Jumalan sanat ja pitävät ne, kuuluvat hänen opetuslapsi-perheeseensä (8:21). Mitä Marian sanat: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”.(j38) kertovat meille? Nämä sanat kirkastavat kuinka Maria iloisesti etsii palvellakseen Herraa. Hän ei katso Herran palvelua työläänä velvollisuutena. Ei, Maria ei palvele Herraa pelkästään velvollisuudesta. Hänet motivoi rakkaus.
Maria on mallina meille siitä kuinka meidän kristittyinä pitäisi Kristusta tänään seurata. Niin kuin Marian, meidänkin tulisi vastata Jumalan sanaan iloisesti, täydestä sydämestä., ei yksinkertaisesti passiivisesti hyväksyen, vaan aktiivilla hyväksynnällä ja ’nälällä’ tehdä Jumalan tahto. Ja me? Täyttämällä Jumalan tahdon, myös meitä seuraa hänen siunauksensa.
TIISTAI: ”Siunattu naisten joukossa.” (Luuk.1:39-42)
Kuultuaan tämän uutisen, Maria lähtee välittömästi sukulaisensa luo. Hänelle oli kerrottu Elisabetin tilasta (j.36) ja nyt hän lähtee nähdäkseen Jumalan merkin. Jotkut väittävät, että Maria lähti estääkseen nasaretilaisia huomaamasta hänen raskauttaan. Jos näin olisikin ollut, hän ei olisi voinut palata kolmen kuukauden kuluttua, jolloin raskaus olisi kyllä paljastunut. Marian lähtö kertoo nopeasta vastauksesta Jumalan johtamiseen. Missä tämä Juudean vuoriseudun kaupunki sitten oli, on mysteeri. Marian tervehdys saa aikaan lapsen ’hypähdyksen’ Elisabetin kohdussa. Ja se voidaan nähdä Johanneksen profetaalisena ja ensimmäisenä merkkinä siitä, kun hän valmistaa tietä Jeesukselle.
Kuinka Elisabet tietää lapsesta, jota Maria kantaa? Ehkä Marian tervehdys sisälsi enemmän kuin vain ’hallo’. Tai Maria sanoi jotain, mikä viittasi hänen kantavan erityistä palvelijaa, Herran erityisen arvokasta. Eikä Maria kuitenkaan ole enempää siunattu kuin kukaan nainen koskaan. Mutta Elisabet tietää yhden tärkeän asian, nimittäin, että Maria on armollisesti valittu kantamaan Pelastajaa. Ja Luukas (11:27-28) tuo esille asian, jonka vain hän kertoo, ettei liika painoa laiteta Marian statukseen, koska vain se merkitsee, että on kuuliainen Jumalalle.
KESKIVIIKKO: ”…,että Herrani äiti tulee minun luokseni.” (Luuk. 1:43-45)
Elisabet pitää merkityksellisenä sitä, kun hän saa olla osallisena näissä tapahtumissa. Hänen kysymyksensä.” Kuinka minä saan sen kunnian..”. (j43) ilmaisee hänen vaatimattomuutensa. Kuinka hän on arvoinen jakamaan nämä tapahtumat? Jumalan Hengen työ ei vaan rajoitu ikään, sukupuoleen tai sosioekonomiseen statukseen. Ei! Jumala siunaa äitiyden ja lapset ja heidän kauttaan koko ihmiskunnan.
Elisabet näkee lapsen ylempiarvoisena ja niinpä hän puhuu ” minun Herrani”. Elisabetin fokus ei ole Mariassa, vaan lapsessa. Eikä ole tarvetta olettaa Marian esittelyä ’kuningatar äitinä’. Sellaista esittelyä ei ole missään Luukkaalla. Elisabet ihmettelee että Messias vierailee hänen luonaan, ja että hänen sukulaisensa kantaa tätä arvokasta lasta. Hän ei todellakaan pidä Herran vierailua joka päiväisenä, arkisena asiana. Elisabetin puhuttelu Marialle, siunattuna, onnellisena ja autuaana, onkin Evankeliumin ensimmäinen autuaaksijulistus.
Kaksi teemaa hallitsee tätä jaksoa; Ensimmäinen korostaa uskoa Jumalan lupaukseen ja sanaan, ja toinen on tuon siunauksen toteutuminen, mitkä perustuivat Jumalan tuomien lupauksien täyttymiseen.
TORSTAI: MAGNIFICAT (Luuk.1:46-48)
Ensimmäinen sana latinankielisessä Raamatun käännöksessä,Vulgatassa, on Marian laulusta (Luuk.46-55) hänen Elisabet serkkunsa tervehdyksessä, joka sanoo, että Maria on Messiaan äiti. Maria ylistää Herraa pelastajanaan. Viittaus Jumalaan puhuttelee Jumalaa Maailman hallitsijana. Puhuttelu osoittaa myös sen, että Marian lähestyminen Jumalaan kertoo hänen tietävän oman vaatimattoman asemansa (j.48).
Magnificat on yksi kolmesta hymnistä Luukkaalla (1.-2.) . Toinen on ”Benedictus” (1:68-79) ja kolmas ”Nunc Dimittis” (2:29-32). Magnificat kuljettaa kaikuja Psalmi 103 sisällöstä ja muodosta, ’Minun sieluni iloitsee’. Marian koko olemus on kuin sidottu ylistykseen Jumalalle. Maria itse ei ole vapaa synnistä, vaan tarvitsee Pelastajaa. Niin myös me. Ja Pelastajamme on Herra Jeesus Kristus. Hän meitä rakastaa ja kuulee. Hän meidän elämämme ja toivomme. ’Tänään, ei väliä sillä mitkä huolet, vaivat käyvät kimppuusi, Luota Jumalaan, Vapahtajaan. Jätä kaikki huolesi hänelle rukouksessa.’ Aamen
PERJANTAI: JUMALA MUISTAA (Luuk.1.46-52)
” Silloin Maria sanoi: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” (Luuk.1.46-48). Magnificat hymnin ensimmäisessä puolikkaassa kuva kohdistuu Mariaan. Maria voi ylistää Jumalaa pelastajanaan, koska hän kunnioittaa Mariaa, tämän matalaa asemaa ja antoi rakkaudessa Marian kantaa Messiasta. Se mitä Jumala teki Marialle, on samaa mitä hän tekee toisillekin samassa tilanteessa (1:52).
Maria on esimerkki Jumalan armoittamasta, esimerkki uskosta. Ja Elisabetin siunaus Luukkaan 1:45:ssä on ensimmäinen monista siunauksista, jotka Maria ottaa vastaan palvelijana, jota armo on koskettanut Ilmaus ’tästedes’ on tärkeä Luukkaan ilmaus. Se osoittaa, että tärkeä muutos on tapahtunut Jumalan suunnitelmassa, asiat ovat ’tästedes’ erilaisia. (Luuk. 5:10; 12:52; 22:18,69; Ap.t 18:6). Mariaa on koskettanut Jumalan armollinen teko. Maria on suuri ihme ja kertomus Jumalan suunnitelmasta. Kuinka tutkimattomat ovat hänen tiensä, koskevat ne sitten Mariaa tai meitä.
Siunattua Adventin, Kristuksen tulemisen aikaa!
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu Arto Kaarma
