Meillä oli Tuomasillassa vieraana iranilainen mies. Hän oli jo nuorena tullut ylistetyksi siitä, miten kauniisti hän resitoi Koraania. Myöhemmin, kun hän luki samaa tekstiä ensimmäistä kertaa omalla kielellään, hän totesi, ettei voi eikä halua uskoa siihen. Rauhattomuus hänen sisällään kasvoi. Hän alkoi myydä alkoholia salaa kotimaassaan, koska siitä sai hyvän elannon. Myyntiaikeissa hän eksyi myös salaiseen kristittyjen kokoontumiseen, maanalaiseen kirkkoon. Siellä hän kuuli ensimmäisen kerran Jeesuksen sanat: ”Tulkaa minun luokseni, te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Nuo sanat osuivat syvälle hänen sydämeensä. Mutta hän pakeni sitä kutsua, jonka hän tunsi sydämessään.
Vielä kaksi kertaa kuin ihmeen kaupalla nuo samat Jeesuksen sanat tulivat hänen eteensä lyhyen ajan sisällä. Enää hän ei paennut. Hän halusi tuntea tämän Jeesuksen, joka lupasi antaa rauhan. Alkoholin myyminen jäi, ja tilalle tuli halu kertoa muillekin tästä ihmeellisestä Jeesuksesta. Tämä vei miehen lopulta vankilaan. Sieltä päästyään hänen oli jätettävä kotimaansa. Mutta Jumala käänsi senkin siunaukseksi. Nyt tämä mies kertoo levon antavasta Jeesuksesta satelliittikanavan kautta miljoonille niin kotimaansa kuin muidenkin maiden ihmisille.
Me täällä haluamme pyyhkiä pois kaiken kristillisyyden, sen tuoman siunauksen maallemme, ja Jeesuksen antaman rauhan sydämellemme. Kuplamme ulkopuolella yhä useammat ihmiset löytävät sen rauhan, jota me hyljeksimme. Onneksi silloin tällöin kupla rikkoutuu ja saamme nähdä kauemmas, kuin mitä omat silmämme näkevät. Sinä, joka koet rauhattomuutta, sinullekin kaikuvat nämä sanat: ”Tulkaa minun luokseni, te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Siunattua kevättä sinulle!