VIIKKO 48: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Pekka Havupalo Turun Helluntaiseurakunnasta ja ne on julkaistu aiemmin Turun Sanomissa 2/2019.
MAANANTAI: ”Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.” Joh. 2:1-2
Nuori pari oli kutsunut Jeesuksen häihinsä. He saivat huomata, että Jeesus tulee sinne, minne hän on tervetullut. Hän tulee juhlaan ja arkeen, työhön ja lepoon. Hän tulee ihmisen sisimpään, jos hänet sinne kutsutaan. Joku oli tehnyt pahan laskuvirheen ja siksi tarjoilu loppui kesken. Ilojuhlasta oli tulossa lähtölaukaus elinikäiseen häpeään. Silloin Jeesus teki ihmeen, muutti veden viiniksi ja puhalsi häpeän pilvet pois nuoren parin yltä.
Meidän virheemme ovat pahempia kuin laskuvirheet. Ne ovat lähtölaukauksia iankaikkiseen häpeään. Siksi Jeesus kannattaa kutsua paikalle. Hän muuttaa häpeän iloksi, toivottomuuden toivoksi ja syntisen armahdetuksi. Mikään virhe ei leimaa lopullisesti, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.
TIISTAI: ”Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.” Joh. 4:47
Kuninkaan virkamiehen poika oli vakavasti sairas. Kukaan ei kyennyt auttamaan häntä. Ei isä, ei läheiset, eikä lääkärit. Siksi mies hakeutui lopulta Jeesuksen luo, kauas kodistaan. Hädissään isä kertoi kaiken Jeesukselle ja kutsui tämän kotiinsa parantamaan lapsensa. Silloin Jeesus teki ihmeen, loi sanoillaan uskoa ja paransi kaukana olevan pojan. Jeesus yllätti kaikki ja näytti, että välimatka ei vähennä hänen valtaansa ja voimaansa.
Meillä on ongelmia, joita emme pysty ratkaisemaan. Meillä on tuttavia, joita emme kykene auttamaan. Viimeistään silloin on viisautta nöyrtyä ja kertoa kaikki Jeesukselle. Hän voi tehdä ihmeen myös niille, jotka ovat kaukana meistä ja rukouksistamme. Mikään ongelma ei ole ratkaisematon, kun se kerrotaan Jeesukselle.
KESKIVIIKKO: ”Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.” Joh. 5:8-9
Jeesus tuli vähäosaisten luokse kutsumatta, omasta aloitteestaan. Heidän joukossaan oli mies, jolla oli ollut vakava ongelma lähes neljäkymmentä vuotta. Hänen aivonsa kykenivät antamaan käskyjä, mutta hänen kehonsa ei totellut niitä. Miehen ongelmasta oli tullut astinlauta yksinäisyyteen. Silloin Jeesus teki ihmeen, nosti miehen vuodemattonsa vankilasta ja avasi oven vapauden maailmaan.
Jeesus tietää, mikä meitä sitoo ja mitä hyvää emme kykene toteuttamaan. Hän näkee yksinäisyyden muurin ympärillämme. Kun Jeesus tulee paikalle, hänet kannattaa ottaa vastaan. Jeesus muuttaa siteet vapaudeksi, yksinäisyyden ystävyydeksi ja mahdottoman mahdolliseksi. Mikään side ei ole ikuinen, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.
TORSTAI: ”Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat.” Joh. 6:11
Ihmiset olivat kiinnostuneet Jeesuksesta hänen ihmeittensä tähden. Siksi he tulivat sinne, missä Jeesus oli. Heitä oli tuhansia ja heillä oli nälkä. Ruokaa taas oli vähän, vain viisi leipää ja kaksi kalaa, nekin pienen pojan eväitä. Silloin Jeesus kiitti Jumalaa siitä, mitä oli käytettävissä. Kiitollisuus oli avain ihmeeseen. Se toi mukanaan yliluonnollisen siunauksen. Vähästä riitti jaettavaa kaikille.
Jeesus tietää, että elämän eväämme ovat niukat. Hän kutsuu meitä olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä on ja tuomaan sen hänen siunattavakseen. Jeesuksen siunaamat eväät riittävät yllättävän monelle. Mitkään eväät eivät ole liian pienet, kun ne annetaan Jeesuksen käsiin.
PERJANTAI: ”Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: »Mene Siloan altaalle ja peseydy.» – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.” Joh. 9:6-7
Mies oli syntynyt sokeana. Se haastoi niiden maailmankuvaa, joiden mielestä kärsimys oli synnin ja menestys pyhyyden seuraus. Siksi he kysyivät Jeesukselta: ”Kuka teki syntiä, niin että hän syntyi sokeana?” Kysymys paljasti vinoutuneen ajattelumallin. Kukaan ei ollut syyllinen. Vakuudeksi siitä Jeesus teki ihmeen, paransi sokean ja vapautti tämän ihmisten tuomion alta.
Me kaikki olemme omalla tavallamme näkövammaisia. Emme näe sokeita pisteitämme, emme syntiämme, emmekä Jumalan tekoja. Jeesus on edelleen valmis tekemään sokeasta näkevän, korjaamaan maailmankuvan ja vapauttamaan tuomion alta. Mikään sokeus ei pimennä peruuttamattomasti, kun Jeesus saa koskettaa silmiä.