Pelkäänkö minä …?

Kirjailija Jari Tervo on todennut pelkäävänsä kristittyjen ja muslimien yhteentörmäystä: ”Ilmassa on sellaista, että elämme uskonsodan aattoa. Kristityn maailman ja muslimien maailman törmäys voi olla lähellä”. Iso pelko yhdelle ihmiselle!

Olin itse joulukuussa 2013 noin 250 metrin päässä paikasta (onneksi muurin paremmalla puolella), jossa itsemurhapommittaja räjäytti itsensä ja parikymmentä siviiliä. Tiesin riskit ja vaarat, mutta en osannut pelätä. Pitääkö meidän pelätä? Onko meillä oikeus pelätä? Pelko on jotakin tuntematonta. Jonkin negatiivisen tapahtuman odottamista. Tapahtuman, jonka vaikutuksia emme osaa kuvitella. Ihmiset pelkäävät pimeää; rakkaan, työpaikan, taloudellisen turvallisuuden menettämistä. Ihmiset pelkäävät häviämistä. Nämä ja monet muut pelot pidättelevät meitä läpi koko elämän.

Pelko lamauttaa toiminnan. Kaikki pelkomme ovat kuitenkin opittuja. Kukaan ei ole syntynyt pelkäämään. Pelon voi siksi oppia myös voittamaan.

Kyky kohdata, käsitellä ja toimia pelosta huolimatta on avaimia menestykseen – ja onneen. Tunnistamalla tilanne tai henkilö, jota pelkää, voi voittaa pelkonsa. Tai tekemällä sitä, mitä pelkää. Rohkeus kasvaa, kunnes pelko lopulta katoaa. Jokainen on varmasti joskus ollut tilanteessa, jossa on kuollakseen pelännyt jotakin, mutta saatuaan asian tehdyksi huomannut, että mitään pelättävää ei ollut ja kuinka irrationaalinen pelko lopulta olikaan.

Varsin usein, kun jotain epämiellyttävää on tapahtunut, kysymme myös itseltämme, miksi? Vastaus on joko pessimistinen tai optimistinen. Pessimisti syyttää itseään. Pessimisti saattaa myös ennakoida muita ongelmia sekä odottaa, että jotakin muutakin pahaa tapahtuu. Pessimisti ei uskalla ottaa riskejä tai tehdä muutoksia elämäänsä. Optimisti ottaa tapahtumasta opikseen, mutta ei anna epävarmuuden tai pelon ohjata elämäänsä. Yksi epäonnistuminen ei tarkoita uutta epäonnistumista. Onnistuminen ja menestys ruokkivat onnistumisia ja menestystä. Optimisti antaa itselleen mahdollisuuden menestyä.

Jos ihminen elää peläten, pelätty asia usein myös tapahtuu, koska ihminen keskittyy siihen, mitä ei halua ja pelkää. Jokaisella on oikeus pelätä, mutta kenenkään ei tarvitse pelätä. Pelkoa voi arvostaa sekä käyttää innostuksen ja motivaation lähteenä. Historiankirjat ovat täynnä pelottomia ja rohkeita ihmisiä, jotka ovat nk. laittaneet kaiken peliin ja tietämättään ottaneet ”härkää sarvista”.

Pelkäänkö minä nyt? Mitä minä pelkään? Mitä minun pitäisi oppia tästä? Jumala, joka kutsuu meidät yhteyteensä, tahtoo meidän elävän ilman turhia pelkoja, koska hänessä meidän ei tarvitse pelätä yhtään mitään eikä ketään.

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on Suomen Liikemiesten Lähetysliiton hallituksen jäsen, varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti sekä Kosovon Suomen kunniakonsuli.

← Takaisin uutisiin ja blogeihin