PÄIVÄN SANA VKO 37

PÄIVÄN SANA VKO 37

Tämän viikon Päivän Sanoissa tutkiskellaan muutamien oikeudellisten käsitteiden näkymistä Raamatussa.

Maanantai: Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu. Sananlaskut 17:15

Syyttömyysolettama tarkoittaa, että jokaista, jopa todennäköisin syin epäityäkin, on pidettävä syyttömänä, kunnes hänet todistetaan ja tuomitaan syylliseksi. Epäillyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta, koska syyttömyysolettama asettaa näyttötaakan rikosasioissa aina syyttäjälle. Jos syyte hylätään, tuomioistuin ei tuomitse epäiltyä syyttömäksi, koska epäilty on ollut sitä koko ajan.

Syyttömyysolettama on ihmisoikeuksiin kuuluva periaate, joka löytyy mm. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleismaailmallisesta ihmisoikeuksien julistuksesta sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Ja Raamatusta.

Tiistai: Mutta toinen ei suostunut siihen. Hän meni ja toimitti työtoverinsa vankilaan, kunnes tämä maksaisi velkansa. Matteus 18:30

Velka on velallisen velvoite, jonka sisältönä on jokin varallisuusarvon käsittävä suoritus velkojalle eli velkasuhteen toiselle osapuolelle. Suorituksen täyttämättä jättäminen aiheuttaa oikeudellisen vastuun.

Velka voi syntyä vapaaehtoisen oikeustoimen perusteella tai se voi perustua lakiin. Vapaaehtoisia oikeustoimia ovat mm. velaksianto (laina), osamaksukauppa ja lupaus lahjasta. Lakiperusteinen maksuvelvollisuus voi syntyä monella tavalla. Esimerkkeinä vahingonkorvausvastuu, perusteettoman edun palautus ja aviopuolison velvollisuus maksaa tasinkoa.

Raamattukin lähtee siitä, että velka on maksettava, ja sopimukset pidettävä. Pacta sunt servanda.

Keskiviikko: Tee työtä kuutena päivänä viikossa, mutta seitsemäntenä pysy työstäsi erossa, niin että härkäsi ja aasisi voivat levätä ja vierasheimoiset työntekijäsi ja vähäisimmätkin orjasi saavat virkistäytyä. 2. Mooseksen kirja 23:12

Työajaksi luetaan työhön käytetty aika. Työajaksi lasketaan myös aika, jonka työntekijä on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Siten myös aika, jonka työntekijä joutuu olemaan työpaikalla tekemättä työtä, on työaikaa, kunhan työntekijä voi heti tarvittaessa aloittaa työnteon.

Työajan käsite on myös työnteon paikasta riippumaton. Työaikaa on siten työhön käytetty aika paikasta riippumatta: etätyö, kuten kotona, asiakkaan luona, kahvilassa tai kirjastossa tehty työ, sekä matkustettaessa työnantajan määräyksestä tehty työ. Työaika säädellään nykyisin 1.1.2020 voimaan tulleessa työaikalaissa (5.7.2019/872).

Nykykäytäntö on, että työsopimuksen tai työ- tai virkaehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika on työaikalaissa todettua enintään 40 tunnin viikkotyöaikaa lyhyempi, yksityisellä sektorilla 37 tuntia 30 minuutia ja julkisella sektorilla 36 tuntia 45 minuuttia viikossa.

Työajan ulkopuolinen aika on (ainakin työelämän kannalta) vapaa-aikaa. Tavallisesti vapaa-aika tosin käsitetään suppeammin siten, että siihen ei lueta myöskään esimerkiksi nukkumiseen tai kotitaloustöihin menevää aikaa.

Raamatussa vapaa-aikaa (= seitsemäs päivä) pidetään tärkeämpänä kuin työaikalaissa. Meidän pitäisikin ymmärtää, että kiireettömyys, lepo ja hengähdystauot eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan niihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ne ovat kuitenkin palauttajina tärkeitä. Lähes unenveroisia hetkiä.

Torstai: Älkää oikeutta jakaessanne tehkö vääryyttä. Älä ole puolueellinen köyhän hyväksi, mutta älä myöskään suosi mahtavaa, vaan ole lähimmäisesi tuomarina oikeudenmukainen. Mooseksen kirja 19:15

Olaus Petrin tuomarinohjeiden mukaan: ”mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata lakikaan olla; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään”.

Olaus Petrin tuomarinohjeet julkaistiin ensi kerran painettuina vuonna 1616, ja ne ovat olleet jo runsaan 360 vuoden ajan lakikirjan johdantona sekä Ruotsissa että Suomessa.

Oikeus ja kohtuus on Raamatun tavoin nykylainsäädännön ja tuomioistuinlaitoksen sekä kaiken hallinnon peruslähtökohta. Joskus joutuu kyllä miettimään, onko oikeus ja kohtuus vain kirjallista, päätösten ollessa jotain muuta. Ihmisen – nuoren, aikuisen, koululaisen, opiskelijan, yrittäjän – tavallinen arki on usein vaivalla rakennettu. Ihminen nousee helposti puolustuskannalle, jos joku yrittää tulla tätä arkea oikeudettomasti ja kohtuuttomasti rikkomaan.

Perjantai: Kovalla kädellä hän teitä ojentaa, jos te olette vääristelleet totuutta. Job 13:10

Oikeudenkäymiskaaren 17:44 §:n mukaan: ”Todistajan on ennen kuulustelua annettava seuraava vakuutus: Minä N. N. lupaan ja vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta, että minä todistan ja kerron kaiken totuuden tässä asiassa siitä mitään salaamatta tai siihen mitään lisäämättä taikka sitä muuttamatta.”

Oikeudenkäymiskaaren 17:46 §:n mukaan lisäksi: ”Ennen kuin todistaja tai asiantuntija esittää kertomuksensa, tuomioistuimen puheenjohtajan on muistutettava häntä totuusvelvollisuudesta ja, jos vakuutus on annettu, sen tärkeydestä.”

Rikoslain 15:1 §:ssä todetaan puolestaan, että ”Jos todistaja tai asiantuntija tuomioistuimessa tai muu henkilö tuomioistuimessa valan tai vakuutuksen nojalla antaa väärän tiedon asiassa tai ilman laillista syytä salaa siihen kuuluvan seikan, hänet on tuomittava perättömästä lausumasta tuomioistuimessa vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.”

Totuus on arvo sinänsä, mutta se ei taida enää olla itseisarvo …? Valeuutiset, subjektiiviset totuudet, faktoja loukkaava lobbaus jne. ovat räikeitä esimerkkejä siitä, miten ihmisten mielipiteisiin yritetään vaikuttaa keinoja kaihtamatta. Tavoitteena poliittinen tai taloudellinen menestys. Niiden takaamiseksi totuutta voidaan vääntää sopivan näköiseksi. Tärkeää ei ole se, miten asiat ovat vaan se, miltä ne näyttävät.

Näin ei pitäisi olla. Raamatunkaan mukaan.

Luotetaan toisiimme

Luotetaan toisiimme

Googlasin hetki sitten sanan ”luottamus”. Tulos oli yllättävä. Lukemattomia osumia ilman, että luottamus esitettiin todellisena suhtautumisena (asenne) johonkin henkilöön tai asiaan. Osumissa oli yrityksiä ja järjestöjä, jotka vannoivat luottamuksen nimiin. Rahoituslaitoksia, jotka tarjosivat luotettavia rahastoja. Vaalimainoksia. Hyväntekeväisyysrahastoja. Yhtä kaikki hyvin vähän luottamuksen lisäämisestä toista henkilöä tai jotakin asiaa kohtaan. Osuvasti monessa osumassa oli vieläpä kyse epäluottamuksesta. Hakutulosten joukosta löytyi muun muassa psykiatrin mainos, jossa tarjotaan apua petetyille ihmisille!

Luottamus on elämän perusta. Ilman sitä elämästä tulee sietämätöntä. Jatkuvaa taistelua paranoiaa vastaan. Hyvät ystävyyssuhteet perustuvat luottamukseen. Läheisyys riippuu luottamuksesta. Luulen, että jopa avioliittoja tuhoutuu enemmän luottamuksen puutteeseen kuin todelliseen uskottomuuteen.

Luottamus on välttämätöntä myös työpaikoilla. Jos esimiehet eivät luota alaisiinsa, he valvovat jatkuvasti, korjaavat “virheitä” ja muistuttavat tekemättömistä töistä. Kollegat, jotka eivät luota toisiinsa viettävät enemmän aikaa niin kutsutusti selkänsä varmistamiseen kuin minkään hyödyllisen työn tekemiseen.

Organisaatiot yrittävät aina leikata kustannuksia. Säästää. Mutta entäpä lisätehtävät, jotka johtuvat suoraan luottamuksen puutteesta? Erilaiset tarkastusosastot ovat olemassa vain sen takia. Yrityksillä on tapana kirjata pienimmätkin asiat sopimuksiin, koska ne eivät luota toimittajiin, urakoitsijoihin ja asiakkaisiin. Suuri osa hallinnollisesta työstä syntyy siksi, ”ettet voi nykyään luottaa kehenkään tai mihinkään”. Tarkistamme ja suoritamme asiat monesti itse, koska emme usko muiden tekevän niitä oikein – tai ollenkaan. Jos luottaisimme ja delegoisimme, kuinka paljon lisäaikaa saattaisi yhtäkkiä löytyä päivästä? Kuinka suuri osa työpaineesta katoaisi?

Minua hämmästyttää usein se, miten ihmiset väittävät olevansa täysin ylityöllistettyjä ja jatkuvan paineen alaisia, mutta eivät kuitenkaan tee sitä yhtä asiaa, joka todennäköisesti helpottaisi heidän taakkaansa: luottaisi enemmän muihin ihmisiin. Jokaiseen kokoukseen ei tarvitse osallistua itse. Jokaisesta muistiosta, raportista ja sähköpostista ei tarvitse saada kopiota. Tai lukea niitä. Salaliitot kuuluvat – lähes varmasti – yksinomaan kirjoihin tai elokuviin.

Aletaan siis luottaa. Ei odoteta, että muut luottavat. Ei ajatella aluksi, että vastapuoli – asiakas, yhteistyökumppani tai muu – varmasti pettää minut, vaan ajatellaan, että häneen voi luottaa. Käytetäänkö luottamusta sitten joskus kuitenkin väärin? Tietysti ja varmasti.

Elämä ei ole täydellistä, ja jotkut ihmiset eivät vain ole luotettavia. Luottamus tekee elämästä kuitenkin miellyttävämmän ja vähemmän stressaavan. Luottamuksen lisääntyminen synnyttää myös positiivisen luottamuksen kierteen!

”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.” (Mark. 9:35.)

Rohkeus – hyveistä käyttövoimaisimpia

Rohkeus – hyveistä käyttövoimaisimpia

Rohkeus on yksi tärkeimmistä hyveistä, jonka ihminen voi yrittää valjastaa käyttäytymistään ohjaavaksi voimavaraksi ja jonka puoleen elämässä ylipäänsä kurottautua. Ilman rohkeaa elämänasennetta moni asia menettää merkityksensä kokonaan. Ihmisen moraali voi olla vahva ja hän voi olla kyvykäs ymmärtämään isoja, vaikeitakin kokonaisuuksia, mutta kaikki nämä ominaisuudet jäävät taka-alalle, jos riittävä rohkeus puuttuu.

Rohkeutta tarvitaan myös päätöksenteossa, koska ilman rohkeutta mikään ei muutu. Kriisin, häiriötilan tai suurten muutosten aikana päätöksentekokoneisto voi helposti myös halvaantua. Pelko ja kyvyttömyys saattavat ottaa kokonaan vallan. Mitä sitten on rohkeus ja kuinka kriittisten hetkien jälkeen voitaisiin parhaiten päästä jälleen vahvalle alustalle?

Rohkeus on uskallusta ryhtyä toimiin, jotka eivät aina ole mukavia tai tunnu helpoilta toteuttaa. Rohkeus ja mukavuus ovatkin harvoin keskenään ystäviä. 1700-luvulla elänyt englantilainen poliitikko ja kirjailija Lordi Chesterfield kirjoitti pojalleen: ”Ihminen ei voi löytää uusia valtameriä, ellei hänellä ole rohkeutta lähteä rannasta.” Rannasta lähtemällä ihminen luopuu tutusta, avaa silmänsä ja on avoin uusille kokemuksille. Rohkeat päättäjät ovat uteliaita ja pystyvät luomaan – mielikuvituksellisiakin – ratkaisuja näkemällä, ajattelemalla, tuntemalla ja toimimalla totutusta poikkeavilla tavoilla. J.R.R. Tolkienin Hobitti on niin ikään käynyt ratkaisevan sisäisen dialoginsa: “Mene takaisin? Ei ollenkaan hyvä! Mene sivulle? Mahdotonta! Mene eteenpäin? Ainoa vaihtoehto! Mennään!” Eli rohkeutta on toimia myös vastoinkäymisten edessä. Mennä vain eteenpäin. Täyttää velvollisuudet. Joskus vaikka sitkeydellä.

Vastuuta on helppo väistää ja ulkopuolisia tekijöitä syyttää myös työelämässä. Kukapa ei olisi joskus tuskaillut: ”En minä ole syyllinen, vaan johtoryhmä, työntekijät, alihankkijat, markkinat, globaalitalous, osakkeenomistajat, toimittajat, media, hallitus, ammattiliitot, kilpailijat tai jopa kuluttajat!” Rohkeat ihmiset ovat onneksi kyvykkäitä toimimaan tilanteesta ja ulkopuolisista häiriötekijöistä huolimatta. Rohkeat päättäjät uskovat vahvasti omaan kykyynsä vaikuttaa asioihin ja eteen tuleviin yllättäviinkin tilanteisiin positiivisesti. Rohkea päättäjä kantaa myös vastuun, jos joku asia menee pieleen.

Tilanteessa, jossa Suomi nyt on, erityistä rohkeutta on myös tukea toista. Se on myös Suomen Liikemiesten Lähetysliiton yksi perustehtävistä: tukea henkisesti yrittäjiä. Me olemme kiinnostuneita yrittäjän sielunmaisemasta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Rohkeasti.

Rohkeus – hyveistä käyttövoimaisimpia

Suomen Liikemiesten Lähetysliiton kaksi hallituksen jäsentä ehdolla kirkolliskokouksen maallikkojäseneksi Turun arkkihiippakunnassa

Suomen Liikemiesten Lähetysliiton kaksi hallituksen nykyjäsentä – Jouni Lehtimäki ja Pekka Heikkilä – ovat ehdolla kirkolliskokouksen maallikkojäseniksi 11.2.2020 pidettävissä vaaleissa. Kirkolliskokous on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin päättävä elin, kirkon ”eduskunta”. Jäseniä kirkolliskokoukseen valitaan koko Suomesta 96, joista 32 on pappisjäsentä ja 64 maallikkojäsentä. Turun arkkihiippakunnasta maallikkoja valitaan kahdeksan.

Jouni esittelee itsensä kolmella tyttärellä ja yhdellä pojalla siunatuksi, 55-vuotiaaksi paljasjalkaiseksi porilaiseksi. Koulutukseltaan Jouni on oikeustieteen lisensiaatti ja varatuomari, ja hän toimii lakimiehenä omassa lakiasiantoimistossaan. Vuosina 2013–17 Jouni työskenteli EU-tehtävässä Kosovon Pristinassa oikeusministerin neuvonantajana ja tuli myös vuonna 2016 nimitetyksi Kosovon ensimmäiseksi Suomen kunniakonsuliksi. Kansanedustaja Jouni oli vaalikaudella 1999–2003.

Jouni korostaa, että kristillinen rakkaus ja etiikka ovat kaiken kaikkiaan haastavia aihealueita. Niillä ei tarkoiteta, että pahan tekemisestä olisi vain pidättäydyttävä, vaan ne korostavat voimakkaasti hyvän tekemisen tärkeyttä. Rakkaus ja etiikka toimivat myös liike-elämässä. Niiden siivittämällä asenteella voi myös menestyä, ja sellaista asennetta Jouni haluaa viedä kirkolliskokouksenkin päätöksentekoon.

Seuraavan neljän vuoden aikana Jouni haluaa avoimemman, keskustelevamman ja vuorovaikutteisemman kirkon. Kirkon on oltava kannanotoissaan avoin ja kyvykäs käymään dialogia siitä, mitä kirkko edustaa ja minkälaisia mielipiteitä kirkkoon mahtuu. Erilaisia keskustelutilaisuuksia tarvitaan, jotta jäsenet voivat esittää ajatuksiaan. Lisäksi tarvitaan viestinnällisiä lisäresursseja, viestinnän tärkeyden tunnistamista ja viestinnän merkityksen tunnustamista kirkko-organisaation eri osissa.

Pekka on toimittaja, ohjaaja ja tuottaja, joka suunnittelee, kuvaa ja ohjaa erilaisia TV-tuotantoja. Hän kiertää jatkuvasti opettamassa seurakunnissa ympäri Suomea, kirjoittaa ja kouluttaa. Pekalla on pitkä ja laaja kokemus kirkon hallinnosta ja sen päätöksenteosta: Hän on ollut viimeiset neljä vuotta Kirkkohallituksen täysistunnon (kirkon hallitus) jäsen ja edelliset 8 vuotta kirkolliskokouksen maallikkojäsen sekä johtanut puheenjohtajana viimeiset 12 vuotta Mietoisten kappelineuvostoa. Saman ajan hän on vastannut vapaaehtoisena myös srk:n viestinnästä ja aikuistyön tilaisuuksista.

Pekka tekee muutenkin paljon vapaaehtoistyötä, kulkee apua tarvitsevien rinnalla, ja rukoilee heidän kanssaan. Hän ehti olla 18 vuotta töissä Kirkkohallituksessa kuvaten ja ohjaten tv-jumalanpalveluksia ja -dokumentteja. Monet muistavat mm. piispa Riekkisen isot sarjat MTV:ssä. Ensi pääsiäisenä TV 1:n ohjelmistoon on tulossa piispa Jari Jolkkosen isännöimä sekä Pekan kuvaama ja editoima dokumentti Franciscus Assisilaisesta.

Niin työssä kuin luottamustehtävissäkin Pekka on hankkinut laajat yhteistyöverkostot – suhteet ovat kunnossa kaikkiin suuntiin. Sydämellään Pekalla on elämää muuttavan sanoman julistus, vapaaehtoistyö, nuoret aikuiset sekä viestintä.

Ehdokkaana Pekka haluaa antaa pitkän kokemuksensa kirkon työstä sekä oman osaamisensa ja asiantuntijuutensa yhteiseen käyttöön. Pekka kokee, että hänet on kutsuttu ennen kaikkea palvelemaan näihin tehtäviin. Samalla Pekka haluaa rakentaa siltoja eri tavalla ajattelevien ryhmien ja ihmisten välille.

Neljänä seuraavana vuonna Pekka haluaa olla uudistamassa koko nykyistä seurakuntatyötä ja sen rakennetta tähän aikaan paremmin sopivaksi. Monet kaipaavat nyt yhteisöllisyyttä ja perhettä, johon kuulua ja paikkaa, jossa käyttää osaamistaan ja lahjojaan. Sille pitää nyt saada tilaa. Samalla myös seurakuntien työntekijöiden osaamistarve ja työnkuvat ovat murroksessa; jatkossa tarvitaan hyvät viestintätaidot omaavia mahdollistajia, moniosaajia ja työntekijöitä, jotka osaavat sanoittaa Raamatun ydinsanoman elävästi tämän päivän kielellä. Kirkolliskokouksen tulee mahdollistaa tämä suuri toimintakulttuurin muutos.

Revolverikysymyksiä Jounille (J) ja Pekalle (P), mitä tulee ensiksi mieleen.

Kirkko | luottamus (J) – elävä yhteisö (P)

Usko | rakkaus (J) – kaiken keskus (P)

Koti | suoja (J) – rakkaat (P)

Lähimmäinen | ystävä (J) – rakkauden kohde (P)

Rukous | turva (J) – yhteys Isään (P)

Punainen | mansikka (J) – tuli (P)

Ruusu | Pauliina (J) – juhla (P)

Missionmen | rakkain luottamustehtävä (J) – tärkeä mahdollistaja (P)

Rohkeus – hyveistä käyttövoimaisimpia

Stressi on hallittavissa!

Stressinsieto- ja hallintakyky on nykypäivän aikataulutetussa elämänrytmissä tullut monelle yhtä tärkeämmäksi. Muistan itse, miten eräässä ajanhallintakoulutuksessa luennoinut psykologi käveli ympäri luentosalia ja nosti ilmaan täyden vesilasin. Kaikki odottivat kysymystä: “Puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä”? Mutta ei, hymy kasvoillaan, psykologi kysyikin: “Kuinka paljon tämä lasi painaa?”

Vastaukset vaihtelivat 150 grammasta 300 grammaan.

Psykologin ”oikea” vastaus oli, että absoluuttisella painolla ei ole mitään väliä. Ratkaisevaa on, kuinka kauan lasia joutuu pitämään ylhäällä. Jos on pidettävä vain hetki, ei ongelmaa. Jos tunti, kädet alkavat särkeä. Jos lasia on pidettävä ylhäällä koko päivä, kädet puutuvat ja menevät varmasti tunnottomiksi. Ja aina lasin paino on sama. Mutta mitä kauemmin lasia joutuu pitämään ylhäällä, sitä raskaampi siitä tulee.

Psykologi jatkoi, että jännitykset, huolet ja stressi elämässä ovat kuin tämä vesilasi. Jos ne tulevat mieleesi ja ajattelet niitä hetken, mitään pahaa ei yleensä tapahdu. Jos ajattelet niitä hieman pidempään, ne alkavat satuttaa mieltäsi. Jos ajattelet koko päivän, tunnet halvaantuvasi – kykenemättä tekemään mitään. Viime päivinä olen – muutaman ison oikeudenkäynnin alla – taas itsekin joutunut miettimään näitä asioita ja huomannut, että stressinsieto- ja hallintakykyä todella tarvitaan. Mutta on osattava myös rentoutua. Se on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää stressiä. Puhumattakaan liikunnasta, terveellisestä ravinnosta ja riittävästä unesta. Markuksen evankeliumin mukaan (Mark. 6:31): ” Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän.”

On tärkeää muistaa vapauttaa mieli huolista ja stressistä. Joka päivä, niin ajoissa kuin vain voit, laske taakka – laske vesilasi. Älä kanna sitä läpi illan ja yön!