Armon vuotta 2020, hyvät ystävät!
Vuoden vaihtumiseen tiivistyy aina koko joukko suuria tunteita – toiveita, haaveita, unelmia, ajatuksia ja lupausta paremmasta, jollakin ratkaisevalla tavalla erilaisesta itsestä tai huomisesta. Siinä missä älylaitteet muuttavat aika- ja päivämääränäytön uudenvuodenyönä kello kaksitoista kokonaan uuteen muotoon, moni toivoo saman tapahtuvan omalle elämälleen ja mieluiten sillä siunaamalla sekunnilla ennen kuin viimeiset raketit ovat laskeutuneet maahan. Tänä vuonna vuosiluku on vielä graafisestikin kovin toisenlainen kuin yksikään aikaisempi. Näyttää kivalta silmään tuo 2020. New Year – New Me!
Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa ilokseni havainnon, ettei ainakaan sosiaalinen media pönkittänyt turhaan tämän uudenvuodenlupauksia tekevän pienen ihmisen harrastustoimintaa, vaan suhtautui asiaan ennemminkin huumorilla. Vaihtoehtoiset otsikot vilisivät silmissä: ”Mistä lupauksesta lipsut tällä kertaa ensimmäisenä? Viikon, päivän vai tunnin päästä sen tekemisestä?” Jokainen tietää minkälaista tahdonvoimaa omasta arjesta merkittävästi poikkeavien uusien tapojen ja rituaalien omaksuminen vaatii.
Toki on olemassa myös lupauksia, joiden tekemiseen olisi hyvä kannustaa. Lupauksia, joiden pitämisen todennäköisyyksiin ei tulisi suhtautua turhan kyynisesti. Elämäntapamuutoksia, jotka koituvat parhaimmillaan koko ihmiskunnan hyväksi. Jokainen ilmastonmuutosta vähääkään hillitsevä teko ansaitsee ison kiitoksen ja heikossa asemassa olevan lähimmäisen – yksinäisen, syrjäytyneen, nuoren tai vanhuksen – hyväksi työskennellyt vapaaehtoistyötunnit ovat mittaamattoman arvokkaita. Listaa erilaisista hyvänlupaamisen mahdollisuuksista voisi jatkaa lähes loputtomiin. Ei lupaaminen siis kategorisesti ole hölmöläisten puuhaa, vaan hienoimmillaan hyvinkin hedelmällistä. Aina voi myös luvata olla tekemättä epärealistia tai yksinomaan itseä hyödyttäviä uudenvuodenlupauksia.
Sitten on vielä ne ikiaikaiset lupaukset – ne, jotka kestävät aikaa. Lupaukset, jotka tulevat jostakin muualta kuin omasta sisimmästämme. ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän. Hän ei joudu tuomittavaksi, vaan hän on jo siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh. 5:24.) Tämänkin Jeesuksen antaman lupauksen äärellä kalpenee uudenvuodenlupaus poikineen. Sitä ei ole tehty tyhjenevää kuohuviinilasia tuijotellen, vaan tarkassa ihmiskuntaa koskevassa tarveharkinnassa. Nauti siitä!
