Miten erottaa terve vastuullisuus hedelmättömästi asioiden vatvomisesta? Kun Turkki hyökkää, Trump ja Johnson hämmentävät puolta maailmaa, ilmastonmuutos ahdistaa, naudanlihan syöntikin on syntiä. Eduskunnassa riidellään, kirkossa riidellään, naapurissa riidellään. Taivastelemista riittää.

Oletko sinä ihminen, joka saat uutta energiaa päivittelystä ja kauhistelusta? Näpytteleekö somesormi intona viestejä? Uskotko tietäväsi asiat paremmin kuin mielestäsi tyhmemmät – mikä tarkoittaa kanssasi eri mieltä olevat? Vai oletko lopettanut asioiden seuraamisen, annatko apatialle tilaa? Vai oletko vuoroin jompaakumpaa?

Minä olen laiska somettaja, mutta tietämisen luulemisesta ja itselle kuulumattomiin asioihin puuttumisesta joudun kiinni tuon tuosta. Kävin jääkaapilla ja huomasin sen ovessa käpristyneen lapun. Siinä lukee: Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala. Se on psalmin 46 jakeen yksitoista alku. Avasin Raamatun ja luin myös jatkon:… kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa.

 Olemme pieniä kirppuja massiivisten ongelmien edessä. Voimmeko vaikuttaa asioihin millään tavalla? Kyllä, jos vapaudumme uuvuttavasta vatvomisesta ja ymmärrämme tyytyä omaan, itsemme kokoiseen vaikuttamiseen. Sitä saamme pyytää häneltä, joka ainoana on Jumala.  Olen sorvannut itselleni seuraavanlaisen aamurukouksen: Anna, Herra minun ymmärtää oma paikkani ja tehtäväni tässä maailmassa tänään. Opeta pitämään iloisesti rajani. Sulje ajatukseni ja suuni taivastelemiselta ja kauhistelemiselta, anna minulle some-sensori.  Varjele minua puuttumasta asioihin, jotka eivät minulle kuulu.  Tuomas Kempiläinen on sanoittanut asian näinkin: Siitä, mikä ei koske sinua, älä anna arviotasi, äläkä ollenkaan sekaannu siihen, jotta sinulla olisi aina rauha. Tähän jatkoksi sopii tyyneysrukous:Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa ne, jotka voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. Tapahtukoon sinun tahtosi eikä minun.  

Rukous on  vapaasti käytettävissäsi. Kun saan harteiltani pois turhia murheita – tai oikeammin, kun minulta otetaan niitä pois – vapaudun pienenä ihmisenä tekemään kulloinkin oman osuuteni.

Käy kuten nuorelle miehelle, joka kerran tuli lähetyssaarnaaja Stanley Jonesin luokse.  Hän sanoi: Veli Stanley, olen eronnut maailmankaikkeuden pääjohtajan virasta. Onnittelen sinua, sanoi saarnaaja. Minäkin olen tehnyt samoin ja elämä on paljon helpompaa. Valitettavasti kaikki eivät ole ymmärtäneet tätä ja siksi he kantavat turhaan raskaita taakkoja ja uupuvat.

Kun meinaan lyyhistyä maailman ongelmien edessä, voin kysyä: millainen Jumala minulla on? Unohdanko, että hän on Kaikkivaltias, että hänellä on ikuinen suunnitelma koko maailmaa ja historiaa varten? Lainaan tähän vain yhden Raamatun jakeen, se on Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa: SiinäJumala esittelee itsensä profeetta Johannekselle: Minä olen A ja O, alku ja loppu», sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias. (jae 8)

Läpi Raamatun kulkee sisäkkäin kaksi historian linjaa, yhtäältä langenneen ihmiskunnan historia luopumisineen, sotineen, katastrofeineen. Sen keskellä Jumala vie eteenpäin  ikuista pelastussuunnitelmaansa, joka päättyy hänen voittoonsa pahan valloista ja Kristuksen kuninkuuteen.

Kun tuon kirjoitan, joudun rehellisesti kysymään itseltäni, uskonto todella tällaiseen Jumalaan. Jos ja kun uskon, se vapauttaa katsomaan inhimillisten arvioiden tuolle puolelle. Jumalan lupaukset avaavat sydämelleni ikuisia näköaloja, että Jumalalla on sittenkin kaikki langat käsissään. Paavali kirjoittaa Korinttilaiskirjeessä: … me emme kiinnitä katsettamme näkyvään, vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vai aikansa, mutta näkymätön ikuisesti. (2. Kor. 4:18)

Mitä Kaikkivaltias Jumala on suunnitellut tämän planeetan ja ihmiskunnan varalle, se on pitkälti meiltä salattua. Onhan hänen syvin olemuksensa salattu. Mutta yhden suunnitelman hän on kirkkaasti ilmoittanut, joka antaa meille toivon ja turvan. Hän on jo ikuisuudessa, ennen luomistekojaan valmistanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa pelastuksen koko maailmalle. Tämän tekemänsä pelastussuunnitelman hän vie kerran päätökseen. Siinä on koko Raamatun punainen lanka. Paavali ihmetteli ja kiitti Herraa, että hänelle avattiin tämä Jumalan ikuinen aivoitus. Voit lukea siitä vaikka Efesolaiskirjeen kolmannesta luvusta.

Siihen suunnitelmaan kuuluvat, Trumpit, Erdoganit, Putinit ja Johnsonit sekä kaikki muut kansojen johtajat, niin hurjalta kuin se kuulostaakin.  Lopulta Jumala panee jopa Saatanankin palvelemaan omia pyhiä tarkoituksiaan.

Tarkoittaako tuollainen usko sitä, että panemme kädet ristiin ja annamme Jumalan hoitaa hommat? Päinvastoin. Se vapauttaa kantamaan oma vastuumme vakavasti ja iloisesti. Joku ottaa kantaa julkisesti, joku menee politiikkaan, toiset mielenosoitukseen. Kaikilla on lähipiiri, monilla työ, eläkeläisillä omat ympyrät. Kaiken keskellä meidät kristityt on kutsuttu kertomaan iloista uutista Jeesuksesta, rakastamaan, palvelemaan ja tekemään hyvää niin paljon kuin kerkiämme. Muutaman millin verran jokainen voi parantaa tätä kaoottista maailmaa.

Haastattelin kerran Afganistanissa vuosikymmeniä toiminutta lääkäriä, Leena Kaartista. Kysyin häneltä, miten hän kristittynä onnistuu toimimaan muslimimaassa, ja voiko hän julistaa siellä evankeliumia. Hän kertoi, että hän elää kansan parissa, tekee työnsä, palvelee, rakentaa luottamusta ja vastaa kun kysytään. Hänen tunnuslauseensa on 1. Pietarin kirjeessä (3: 15-17): … pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana – silloin ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne kristittynä, joutuvat häpeään juuri siinä, mistä teitä panettelevat.