mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Näin päättyy Lasse Heikkilän laulun ”Runsasta leipää” kertosäe. Mutta onko paljon tavoittelu oikein vai väärin? Johtaako varallisuus, varsinkin itse ansaittu, meidät ylpeyteen ja omahyväisyyteen estäen meitä olemasta Jumalan käytössä ja ohjauksessa? Suomalainen kristillinen kulttuuri on perinteisesti kannustanut vaatimattomaan elämään. Paavalikin opettaa: ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin” (1 Tim. 6:8). Monissa seurakunnissa opetetaan myös kymmenysten antamista sekä oman ajan antamista, jotta seurakunta rakentuisi ja evankeliumi leviäisi. Tämä kaikki on hyvää ja tarpeellista.
Mutta ajatus taloudellisen kasvun tavoittelusta, jotta voisi antaa enemmän, on varsin harvinainen suomalaisten kristittyjen piirissä. Yrittäjällä on usein tavallista työntekijää suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa sekä omaan että yrityksen tulovirtaan. Liiketoiminnan kasvattaminen rahan haalimiseksi itselle on vaarallista. Tästä Raamattu varoittaa. Mutta liiketoiminnan kasvaessa kannattavasti kasvavat myös mahdollisuudet luoda sekä ajallista että iankaikkista hyvää.
Millään sukupolvella ennen meitä ei ole ollut sellaista tilaisuutta täyttää taivasta ja tyhjentää kadotusta kuin miellä. Apostolien aikaan maailmassa oli noin 300 miljoonaa ihmistä, nyt lähes 8 miljardia. Meillä on globaalisti tavoittavat sähköiset viestintävälineet. Meillä on lentokoneet, joilla pääsee nopeasti mihin tahansa maailmassa. Eri alueilla ja eri tavoin toimivia lähetys- ja muita kristillisiä järjestöjä on valtavasti. Monet näistä tosin kituuttavat selviämisen rajamailla. Vaikka taloudelliset vaikeudet kasvattavat meitä elämään Jumalan huolenpidon varassa, Herran töissä riittää haasteita ilman jatkuvaa taloudellista kamppailuakin.
Voisiko Suomeen nousta paljon yrityksiä, jotka antavat Afrikan evankelistalle fillarin, Aasian katulapselle kodin ja Euroopan uuspakanalle kirkkaan evankeliumin Kristuksesta. Yrityksiä, jotka pyyhkivät muutaman hikipisaran kristillisten järjestöjen johtajien otsalta ja auttavat heitä toteuttamaan sen näyn, jonka Herra on heille antanut. Yrityksiä, joiden kasvua ei motivoi ahneus ja kunnianhimo, vaan Jeesuksen rakkaus ja lähetyskäsky.
Kun yritys alkaa ottaa askeleita tähän suuntaan, kaikki ei välttämättä suju leppoisasti tai ollenkaan suunnitelmien mukaan. Kasvun luominen ei ole helppoa inhimillisestikään, ja odotettavissa on myös yliluonnollista vastustusta. Tarvitaan paljon rukousta ja rohkeaa etenemistä vaikeuksista huolimatta.
Kun kerran iankaikkisuudessa tapaat ihmisiä, joiden pelastumiseen olet pieneltä osaltasi vaikuttanut, tiedät tehneesi oikean valinnan. Olit mukana toteuttamassa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä omalla paikallasi. Tai oikeastaan sinä et tehnyt valintaa, vaan Jumala valitsi sinut. Ehkä Hän kutsuu juuri sinua toteuttamaan yrityksesi kautta Hänen hyviä suunnitelmiaan.
Viimeinen sadonkorjuu on käynnissä. Ollaan siinä mukana. Laitetaan yrityksemme kasvamaan ja annetaan paljon. Paljosta hyvä on antaa.
Vesa Erkkilä
mennessä Missionmen | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Kukapa meistä ei olisi joskus elämässään ollut myrskyssä. Tilassa, jossa tunteet ja olosuhteet heittelevät, eikä oikein enää tiedä minne tarrautua. Ahdistus painaa rintaa, kurkkua kuristaa. 90-luvun laman alla moni yrittäjä ei jaksanut, vaan päätyi omaan vapauteensa päättää oma elämä. Eikä tarvitse olla yrittäjä kokeakseen elämän liian raskaana: masennuksesta on tullut jo meidän kansantauti.
Monta vuotta olen säännöllisesti yrittäjäarjessani palannut tuttuun Raamatun kohtaan, joka kertoo, kuinka Jeesus kutsuu Pietarin kävelemään veden päällä Matteuksen 14. luvussa:
”Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin.
Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: »Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.» Silloin Pietari sanoi hänelle: »Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.» »Tule!» sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.
Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. »Herra, pelasta minut!» hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: »Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?» Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: »Sinä olet todella Jumalan Poika.»
Ennen tapahtumaa, Jeesus oli yhdessä opetuslasten kanssa ruokkinut 5 000 miestä. Takana oli suuri työ ja Jeesus lähetti heidät lepäämään vastarannalle. Mietin itseäni tuossa tilanteessa: Tiukka työrupeama takana, suuria ihmeitä ja voittoja myös. Rättiväsynyt olo. Herra lähettää lepäämään jo edeltä, tarvitaan vain kokeneelle kalastajalle tuttu venematka.
Mutta alkaakin kesken kaiken myrskytä. Herra varmasti näki sen! Miksi lähettää väsynyt ja paljon työtä tehnyt uskollinen palvelija keskelle myrskyä, vaikka lupasi lepoa?
Myrskyn keskelle keskellä yötä, odottamatta saapuu Jeesus. Epätodellinen hetki saa Pietarin haastamaan Jeesusta ja pyytää itsekin saada kokea ihmeen. Ja niin Jeesus kutsuu Pietarin tekemään jotain, johon oma voima, ymmärrys eikä edes maailman lait yllä. Ja hän onnistuu siinä.
Sitten tapahtuu jotain: ”Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota.” Pietari vilkuilee ympärilleen, näkee aallokon hirmut, joihin ehkä ystäviäkin on vajonnut. Pelko valtaa sydäntä – eihän tässä ole mitään järkeä eikä tämä ole edes mahdollista. Olosuhteet ja tunteet ottavat vallan.
Kun saamme kutsun, se on yleensä suuri. Se on mahdoton omalle voimallemme, jopa maailmalle. Kun pidämme katseemme Jeesuksessa, pysymme pinnalla. Mutta jos huomiomme kiinnittyy olosuhteisiin tai tunteisiimme, uskomme horjuu ja aallokko alkaa heitellä. Jeesus ei kieltänyt olosuhteita eikä hän tyynnyttänyt aallokkoa Pietarin jalkojen alta. Hänessä on kysymys uskosta. Siksi kai totesikin Pietarille ”Vähäinenpä on uskosi. Miksi aloit epäillä?”.
Onko sinulla kutsu johonkin suureen? Kyteekö sydämelläsi unelma, joka sinulle voi tuntua liian isolta, mutta ei jätä sinua rauhaan? Kiinnitä katse kutsun antajaan ja kulje häntä kohti – askel kerrallaan, kävele rohkeasti veden päällä. Anna myrskyn pauhata ja tunteiden tulla ja mennä. Usko vaan.
Jos olet jo askeleita ottanut, mutta keskittyminen on herpaantunut ja askel upottaa, muista, että aina voit tarrata hänen käteensä – sillä Hän pitää sinusta huolen.
Anna Kotamäki
Yrittäjä, Siivouspalvelu Kota
mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yleinen
Charles Spurgeon kertoo eräässä kirjassaan tarinan rikkaasta länsimaisesta miehestä, joka halusi auttaa köyhää afrikkalaista kylää saamaan puhdasta vettä. Kylä oli kärsinyt puhtaan veden puutteesta jo kauan ja oli nyt kroonisesti sen tarpeessa. Mies päätti käyttää hyväksi kaupallisia yhteyksiään ja varojaan lähettämällä kylään työntekijöitä tekemään kaivon. Kaivo syntyi ja kylän ihmiset saivat ammennettua siitä vettä tarpeisiinsa. Kaikki oli sitä myöten kunnossa. Myöhemmin useiden kuukausien kuluttua kylässä vieraili joukko asiantuntijoita, jotka tutkivat kaivoa. He antoivat siitä surkean lausunnon. Kaivo oli rakennettu täysin ilman tarvittavaa asiantuntemusta ja tekniikkaa. Asiantuntijat miettivät ”Kuka tällaista edes rakentaa tänä päivänä?”. Kaivon rakennuttaja kuuli palautteen ja sanoi. ”Ei kiinnosta ollenkaan. Kyläläiset saavat vettä ja heidän elämänlaatunsa on kohentunut, se riittää”.
Lähetystyössä ollaan jossain määrin saman kysymyksenasettelun äärellä. Toimintatapoja on monia. Lähetystehtävän toteuttamiseen on olemassa monta menetelmää, ammattia, organisaatiota ja strategiaa. Pääasia on, että se toteuttaa sitä mikä on sen päätarkoitus. On turhaa lukita tiettyjä toimintamuotoja, ammatteja tai mielikuvia sulkemaan lähetystyötä sisälleen. Maailma muuttuu ja toimintatavat muuttuvat. Samoin lähetystyö muuttuu ja mukautuu ajan tarpeisiin sopivaksi.
Lähetystyö saa useita eri lisäliitteitä ja synonyymeja sisältönsä kuvaamiseksi. Termit ovat varsin kirjavia. Puhuttavan kuulee esim. kokonaisvaltaisesta lähetystyöstä, kirkon missiosta, sanojen ja tekojen evankeliumin levittämisestä, Jumalan valtakunnan työstä, lähetyskäskyn toteuttamisesta. Kysymyksen asettelu lähetystyön olemuksesta ei ole enää siinä, mikä on tasapaino julistuksen ja auttamistyön välillä. Molemmat kuuluu asiaan. Ajankohtainen kysymys lähetystermien sekamelskassa on kysyä, mitä lähetystyöstä puhuva taho kulloinkin lähetystyö -termillään tarkoittaa.
Lähetystyö-käsitteen kirjavuuden keskellä joudutaan helposti ideologisiin ristiriitoihin. Erityisesti kovin laveaksi lähetystyötä määrittelevät tahot aiheuttavat kovasti mietintää. Esimerkkinä tästä käsitys, jonka mukaan kaikki, mitä kirkko tekee on lähetystyötä. Määritelmä on hiukan ongelmallinen perinteisen lähetystyö- käsitteen ymmärtämisen näkökulmasta. Jos lähetystyötä on kaikki mitä kirkko tekee silloin väestökirjanpito, hautaustoimi, museokohteiksi luokiteltujen kiinteistöjen ylläpitäminen ja tarvittavat talousalan liiketoiminnalliset suunnittelutkin ovat lähetystyötä. Tämä ei vastaa perinteistä kuvaa lähetystyötä, vaikka kaikki tapahtuisikin ulkomailla lähetysjärjestön tuen avulla. Eihän kirkko ole kuin lastensadun kuningas Midas, jonka kosketuksesta kaikki muuttuu kullaksi. Yhtä vähän kaikki mitä kirkko tekee, olisi väistämättä lähetystyötä. Toki satuihin saa uskoa, jos haluaa.
Mitä on evankeliumi?
On yleistä liittää sana evankeliumi ja lähetystyö yhteen niin, että lähetystyöllä tarkoitetaan evankeliumin eteenpäin viemistä. Määritelmä on päällepäin oikea, mutta on viisasta varmistaa, mitä evankeliumilla tarkoitetaan. Se ei ole aina ihan varmaa. Evankeliumikin ymmärretään aika valikoivasti. Evankeliumille yritetään näet laittaa uusia merkityksiä samalla tavoin, kuin sanalle lähetystyö. Raamatussa tämä termi esiintyy UT:n puolella mm. Matt. 4:23, Luuk. 4:18-19 18, Apt. 13:32-33, Apt. 10:36-43, Room. 1:16-17 sekä 1.Kor. 15:1-5. Esimerkkinä valikoivasta merkityssisällöstä otetaan vaikkapa Luukkaan evankeliumin kohta.
Perinteessä, jossa evankeliumin halutaan muistuttavan kansainvälistä diakoniaa tai kehitysyhteistyötä, lainataan mielellään Luuk. 4:18-19 tekstiä. Kohtaa valikoivasti tulkitsemalla saadaan kristillisen lähetystyön identiteetti muutettua aika tehokkaasti uusiin painopisteisiin pois julistustavasta työstä.
Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta”
Sosiaalisen työn painotuksella luettaessa teksti muistuttaa köyhien auttamisen tärkeydestä. Samoin tekstistä poimitaan mielellään sana sokea, jonka perusteella nähdään vammaistyö ensisijaisena kohderyhmänä. Sorrettujen vapauteen saattamista tulkitaan mielellään koskemaan valtaeliitin alapuolella olevaa kansaa tai jotain marginalisoitunutta ryhmää, joka halutaan valita kohderyhmäksi. Tämä kaikki voi kuulostaa ihan järkevältä. Mutta, lähetystyön näkökulmasta Luukkaan teksti on paljon syvempi, kuin vain tätä elämää varten tehtävä auttamistyö. Kohdassa mainitut verbit ovat: julistaa, saarnata, päästää, saarnata. Teksti puhuu siis keskeisesti julistustyöstä eikä auttamistyöstä. Se korostaa julistamisen ja saarnaamisen tärkeyttä, ei sitä, että välitämme kansainvälisen diakonian instrumentteja kolmansiin maihin.
Toiseksi tekstin olemuksesta tulee määrittää, onko kyseessä Jumalan lupaus vai käsky? Jos lupaus ja käsky menevät Raamatuntulkinnassamme sekaisin vaikuttaa se toimintaammekin haitallisesti. Tässä kohtaa näyttäisi kysymyksessä olevan lupaus, jonka voimme vain vastaanottaa ilman sen kummempaa tehtävän antoa. Näemme tässä, mitä Jeesus tekee maailmassa. Olemme siitä nöyrän kiitollisia.
Usein tällaista ristin vaakatasoa kohtaava työ perustellaan myös Johanneksen evankeliumin kohdalla: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Joh. 20:21. Kohta on ainut evankeliumien neljästä lähetyskäskystä, jossa julistustyötä ei suoranaisesti mainita.
Jeesuksen mallia lähetystyöstä tulee miettiä kokonaisvaltaisesti hänen elämänkaarensa perusteella. Hän tuli maailmaan profeettojen ennustamalla tavalla syntien sovittajaksi. Hän julisti, teki ihmetekoja ja ennen kaikkea kuoli ihmisten syntien tähden. Hän nousi kuolleista, näyttäytyi ihmisille ja astui taivaaseen. Kokonaismission näkökulmasta Jeesuksen päätyö oli ihmisten sielujen pelastukseen tähtäävä toiminta. Tämän tiedon välittämiseksi tarvitaan julistustyötä. Markuksen evankeliumissa Jeesus sanoi julistustyön olevan hänen toimintansa keskipisteessä. ”Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.” (1:38)
Lähetystehtävään kuuluu ensisijaisesti suusanallinen evankeliumin julistus – evankeliointi. Tätä tehdessä ei kannata unohtaa auttamistyötä, eikä mitään muutakaan siihen liittyvää tarpeellista elementtiä. Lähetystyön edetessä tulee usein vaihe, jolloin on aika tehdä rakenteita ja tukea kristillisten yhteisöjen perustamista. Tällöin avainasemassa toimijoina ovat jo lokaalit toimijat ja heidän tukemisensa. Lähetyksen keskeinen sisältö on silloinkin oltava opettava ja opetuslapseuttava.
Lähetystyön tukijan ei tarvitse ymmärtää kaikkia teologisia koukkuja, joita lähetyskysymykseen liittyy. Jokaista ratasta, mitä lähetyskoneistosta löytyy ei tarvitse tarkastella kriittisesti. Sen sijaan lähetystyön tukijana on hyvä olla tarkkana siitä, mitä tuettava työ pitää sisällään.
Juri Veikkola
Kirjoittaja on teologian maisteri ja pappi, työskennellen Lähetysyhdistys Kylväjän hankekoordinaattorina ja Mongolian työaluevastaavana. Hän toimi lähetystyöntekijänä Hongkongissa vuosina 2008-2016 (SLS).
