mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yleinen
Voidakseen hyvin ihminen tarvitsee hiljaisuutta. Hiljaisuutta voi saavuttaa monellakin tavalla. Monesti lähestymme hiljaisuutta uskonnon, kirkon ja mahdollisesti seurakuntatyön kautta, mutta tällä kertaa kirjoituksessani lähestyn asiaa puutarha-ihmisen näkökulmasta. Puutarha tarjoaa kauneutta, terveyttä ja liikuntaa, rentoutumista ja hiljentymistä monissa eri muodoissa. Kasvillisuus on elintärkeä ihmiskunnalle.
Puutarhaan on aina liitetty monia muita määreitä ruuantuotannon lisäksi. Siinä on kauneutta ja symboliikkaa, jotka liittyvät ihmisen hengellisiin tarpeisiin. Viherympäristön vaikutusta ihmisen hyvinvointiin on tutkittu paljon. Jo kuvien katselu lievittää stressiä ja jännitystä. Värejä tutkiessa on tultu siihen tulokseen, että nimenomaan vihreä väri rauhoittaa kun taas keltaiset ja oranssit piristävät. Tuoksuvat kasvit voivat luoda tunnemuistoja. Isot kivet ja puut luovat aikaperspektiiviä ihmisen elämä on lyhyt, mutta luonto on pysyvää.
Ympäristön vaikutuksella näyttää olevan tärkeä merkitys. Kasvillisuudella on siis tärkeä rooli sekä ihmisen fyysiselle selviytymiselle, että henkiselle hyvinvoinnille. Mitä teknisemmäksi jokapäiväinen ympäristö muuttuu, sitä suurempi arvo puutarhan luomalla kauneudella ja vihreydellä on. Näistä syistä puutarhoja on perustettu myös kaupunkien keskustoihin suojaisille paikoille, pihoille ja rakennusten katoille suomaan kiireen keskelle hetken rauhoittumista.
Siinä vaiheessa, kun puutarha vapautui ruuantuotannosta virkistykseen, ei tyydyttykään pelkkään ruumiin virkistykseen, vaan ymmärrettiin, että siihen liittyy olennaisesti myös henkinen virkistäytyminen. Puutarha ei siis ollut mikä tahansa alue, jossa levättiin ruumiin rasituksista, vaan alusta alkaen tarkoitus on luoda esteettistä mielihyvää. Rauhoittava luonto käsitetään yleensä kaukaiseksi, laaja-alaiseksi ja luonnonmukaiseksi, mutta aivan yhtä hyvin pienet kaupunkipuistot, takapihat ja hoitamattomatkin lähiviheralueet voivat olla rauhoittavia. Isot pihapuut ovat pitkäikäisiä ja niistä muodostuu ajan myötä merkityksellisiä ja niiden alla on rentouttavaa istua turvassa. Tehorakentamisen alta katoaa herkästi ja huomaamatta luonnonrauha-alueita, jotka ovat muodostuneet ihmisille tärkeiksi rauhoittumis paikoiksi.
Hyvinvoinnin ja hiljaisuuden kokemus ei välttämättä synny täydellisestä hiljaisuudesta, vaan siihen kuuluu pieniä ääniä. Varsinkin luontoäänien katsotaan kuuluvan hiljaisuuteen. Luontoäänet voivat joskus olla koviakin, kuten kosken pauhu, tuulen tuiverrus ja sateen ropina. Niitä ei koskaan koeta samalla lailla häiritseviksi kuten liikenteen melu tai raitiotien kitinä.
Neljä vuodenaikaamme suovat meille mahdollisuuden nähdä ympäristömme monimuotoisena ja rikkaana. Syksyn väri rikkaus muuttuu joulun odotukseksi ja kevät on ennen kuin huomaammekaan.
Jarmo Suominen
Puutarhaneuvos
mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yleinen
Tervehdys Suomen Liikemiesten Lähetysliiton ystävät!
Olen uusi jäsen joukossanne ja voisin esittäytyä pienen jatkokertomuksen kautta. Tai lähinnä tuoda näkyväksi omaa ajatusmaailmaani kaiken kiireen ja arjen paineiden keskellä eläville. Yli 20 vuoden kokemus kristittynä terapeuttina, on avannut aivan uudenlaisen näkökulman kristilliseen elämäntapaan ja auttanut ymmärtämään, miten erilaisia elämänkokemuksia ihmisillä on. Olen myös joutunut tämän takia paljon tutkimaan ja pohtimaan Raamattua ja sen viestiä meille kaikille. Eteenkin näiden erilaisten ihmiskohtaloiden kautta, olen saanut nähdä miten parantavaa viestiä Raamattu särkyneille jakaa. Olen oppinut näkemään Raamatun hyvinkin selkeänä ja realistisena oppikirjana hyvään ja tasapainoiseen elämään. Seppo Jokinen on usein sanonut, että jos ihmiset eläisivät todellisen Raamatun opetuksen mukaan, et sotia ja sovittamattomia riitoja olisi.
Nimeni on Tor Spiik ja vuodesta 1995 asti tehnyt kristillistä terapiatyötä ammatikseni. Jos jotakin kiinnostaa enemmän tietää kuka olen ja millainen on taustani ja koulutukset tähän ammattiin, voi käydä tutustumassa www.kristillinenterapiakeskus.fi sivustolla. Olen kesän alussa perjantai-iltaisin aloittanut Sinitaivassalissa, Levon illat nimisen tapahtumasarjan, joka on saanut erinomaisen vastaanoton. Kymmenestä kahteenkymmeneen aktiivista kuulijaa joka kerta paikalla, ja mukaan tulleista moni haluaa jatkossa olla myös tekemässä. Olemme toistaiseksi sopineet Erkin kanssa, että illat jatkuvat ainakin ensi vuoden alkuun, joka toisena perjantai-iltana. Nyt kuitenkin ideasta vähän syvemmin.
Aihe on oikeastaan erittäinkin ajankohtainen, kaiken tämän aikamme luoman paineen keskellä eläville. Jatkuva kiire, suorittaminen, välinpitämättömyys, epäoikeudenmukaisuus ja muut elämänarvojen muutoksen keskellä elävät, ovat hukassa itsensä kanssa. Meille kristityille on elintärkeää, että löydämme kuitenkin myös sellaisen totuuden, että Jumala on yhä edelleen kaiken tämänkin keskellä läsnä ja pitää huolen omistaan. Huolimatta siitä, miten me kristityt olemme Hänen Sanaansa vääntäneet ja vähätelleet, Hän ei ole koskaan väistynyt, ollut olematta, eikä Hänen läsnäolonsa ole riippuvainen siitä, miten me sen koemme tai miten uskoamme suoritamme. Hänen läsnäolonsa on nyt, aina ja ikuisesti kaikkialla totta. Kuten Hän Sanassaan toteaa, myös meidän uskomme on edelleen voimassa:
Matt 21: 22 “Totisesti minä sanon teille: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, niin ette ainoastaan voisi tehdä sitä, mikä viikunapuussa tapahtui, vaan vieläpä, jos sanoisitte tälle vuorelle: ‘Kohoa ja heittäydy mereen’, niin se tapahtuisi. Ja kaiken, mitä te anotte rukouksessa, uskoen, te saatte.”
Miten vahvasti uskomme tämän viestin olevan totta meidän jokapäiväisessä elämässämme tänään? Olemme sitäkin pohdiskelleet yhden illan aiheena. Usein tuntuu siltä, että olemme luovuttaneet uskomme ja ihmekokemuksemme lääkäreille ja parantajille. En usko, että Jumala on kovinkaan tyytyväinen siihen, että laistamme Hänen opetustaan ja luovumme Hänen parantavasta ja terveeseen ajatusmaailmaan ohjaavasta Sanasta. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.
Tor Spiik
mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Näin päättyy Lasse Heikkilän laulun ”Runsasta leipää” kertosäe. Mutta onko paljon tavoittelu oikein vai väärin? Johtaako varallisuus, varsinkin itse ansaittu, meidät ylpeyteen ja omahyväisyyteen estäen meitä olemasta Jumalan käytössä ja ohjauksessa? Suomalainen kristillinen kulttuuri on perinteisesti kannustanut vaatimattomaan elämään. Paavalikin opettaa: ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin” (1 Tim. 6:8). Monissa seurakunnissa opetetaan myös kymmenysten antamista sekä oman ajan antamista, jotta seurakunta rakentuisi ja evankeliumi leviäisi. Tämä kaikki on hyvää ja tarpeellista.
Mutta ajatus taloudellisen kasvun tavoittelusta, jotta voisi antaa enemmän, on varsin harvinainen suomalaisten kristittyjen piirissä. Yrittäjällä on usein tavallista työntekijää suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa sekä omaan että yrityksen tulovirtaan. Liiketoiminnan kasvattaminen rahan haalimiseksi itselle on vaarallista. Tästä Raamattu varoittaa. Mutta liiketoiminnan kasvaessa kannattavasti kasvavat myös mahdollisuudet luoda sekä ajallista että iankaikkista hyvää.
Millään sukupolvella ennen meitä ei ole ollut sellaista tilaisuutta täyttää taivasta ja tyhjentää kadotusta kuin miellä. Apostolien aikaan maailmassa oli noin 300 miljoonaa ihmistä, nyt lähes 8 miljardia. Meillä on globaalisti tavoittavat sähköiset viestintävälineet. Meillä on lentokoneet, joilla pääsee nopeasti mihin tahansa maailmassa. Eri alueilla ja eri tavoin toimivia lähetys- ja muita kristillisiä järjestöjä on valtavasti. Monet näistä tosin kituuttavat selviämisen rajamailla. Vaikka taloudelliset vaikeudet kasvattavat meitä elämään Jumalan huolenpidon varassa, Herran töissä riittää haasteita ilman jatkuvaa taloudellista kamppailuakin.
Voisiko Suomeen nousta paljon yrityksiä, jotka antavat Afrikan evankelistalle fillarin, Aasian katulapselle kodin ja Euroopan uuspakanalle kirkkaan evankeliumin Kristuksesta. Yrityksiä, jotka pyyhkivät muutaman hikipisaran kristillisten järjestöjen johtajien otsalta ja auttavat heitä toteuttamaan sen näyn, jonka Herra on heille antanut. Yrityksiä, joiden kasvua ei motivoi ahneus ja kunnianhimo, vaan Jeesuksen rakkaus ja lähetyskäsky.
Kun yritys alkaa ottaa askeleita tähän suuntaan, kaikki ei välttämättä suju leppoisasti tai ollenkaan suunnitelmien mukaan. Kasvun luominen ei ole helppoa inhimillisestikään, ja odotettavissa on myös yliluonnollista vastustusta. Tarvitaan paljon rukousta ja rohkeaa etenemistä vaikeuksista huolimatta.
Kun kerran iankaikkisuudessa tapaat ihmisiä, joiden pelastumiseen olet pieneltä osaltasi vaikuttanut, tiedät tehneesi oikean valinnan. Olit mukana toteuttamassa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä omalla paikallasi. Tai oikeastaan sinä et tehnyt valintaa, vaan Jumala valitsi sinut. Ehkä Hän kutsuu juuri sinua toteuttamaan yrityksesi kautta Hänen hyviä suunnitelmiaan.
Viimeinen sadonkorjuu on käynnissä. Ollaan siinä mukana. Laitetaan yrityksemme kasvamaan ja annetaan paljon. Paljosta hyvä on antaa.
Vesa Erkkilä
mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
”Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.”
Tämä sanamuoto on ekumeenisesta Isä meidän–rukouksesta ja se on aina puhutellut minua.
Minulle velka on jokapäiväistä; yrittäjänä olen joutunut ottamaan velkaa, että olemme saaneet pidettyä yrityksemme hengissä. Toisinaan velkaa otetaan, jotta voidaan investoida, sijoittaa tulevaisuuden hankkeisiin tai hankkia jotain, jolla mahdollistetaan lisää tuloa. Asiakkaani ostavat yrityksemme palveluita ja niin kauan, kun lasku on maksamatta, ovat he minulle velassa. Kehottaako Isä meidän -rukous meitä unohtamaan rahalliset velat ja tekemään tappiota?
Uskon, että Jumala kutsuu meitä ottamaan vastuun henkisestä velasta, jota meistä ihan jokainen kantaa mukanaan. Kannamme velkaa paratiisin lankeemuksesta; Eevan tuskaa hylkäämisen haavasta, Aatamin kipua kyvyttömyydestä puolustaa puolisoaan. Kannamme velkaa Suomen sodista; traumoista rintamalla, isättömyydestä ja pärjäävistä puolisoista. Kannamme velkaa omista epäonnistumisistamme sekä meitä kohdanneista pettymyksistä, menetyksistä ja toisten aiheuttamista haavoista.
Mutta mitä me tuolle velalle teemme? Maksatammeko henkistä velkaa korkojen kera ystävyssuhteissa ja perhesuhteissa? Kiskommeko pääomaamme takaisin työpaikoilla työnantajalta ja työkavereilta? Perintäpalvelut toimivat usein tehokkaasti jokaisella meistä; reagoimme tunteella ja haavoista käsin tilanteissa, jotka muistuttavat haavoittavia hetkiä. Joku työnantaja on voinut esimerkiksi olla ilkeä, käyttänyt hyväkseen tunnollista työntekijää ja laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Se on kerryttänyt henkistä velkaa työntekijälle, joka oitis perii velkojaan uudelta työnantajalta varovaisuutensa, epäluuloisuuden ja hitaan luottamuksen rakentumisen kautta. Joka päivä myös meidän oville korot kolkuttavat: sanojamme ja tekojamme arvioidaan ja punnitaan kuin valuuttaa, jolla nollata toisen velkasaldoa, sitä vain kutsutaan kommunikoinniksi.
Joka päivä meillä on myös tilaisuus antaa anteeksi. Antaa anteeksi itsellemme omat mokat, joilla satutimme itseämme ja toisia. Antaa anteeksi toisille, että he haavoista käsin velkovat jotain, jota emme voi täysin täyttää. Mitä jos vain antaisikin anteeksi ja päästäisi irti? Ottaisin uuden mahdollisuuden vastaan, avaisi sydämen ja uskaltaisi luottaa? Siihen meitä kutsutaan, sillä meidän velat on jo maksettu.
Anna Kotamäki
Yrittäjä, Siivouspalvelu Kota
mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yleinen
Raikkaan vihreä rairuoho tuoksuu ja näyttää pääsiäiselle. Mikä tekee pelkästä ruohosta niin suurta ja arvokasta, että sitä voi verrata kristikunnan suurimpaan ja tärkeimpään juhlaan, pääsiäiseen?
”Oo – tipu on muninut! Äiti, kato! Tipu on muninut mulle pääsiäismunan rairuohoon!” Ja päälle hymyä korvasta korvaan, innostusta, iloa ja helpotuksen huokaus, kun odottaminen päättyi riemullisesti.
Näin sen opetamme lapselle konkreettisesti. Opetamme, mikä on pääsiäisen ihme. Se on se, että syntyy uutta! Rairuohon pienestä vaatimattomasta siemenestä pöllähtää tuuhea raikas ruohomatto. Pääsiäistipu antaa lahjansa – uutta elämää edustavan munan, jonka sisältä kuoriutuu jotain, mitä emme vielä tiedä. Mutta siitä saamme olla varmoja, että jotain kivaa ja mieluista sieltä paljastuu.
Pääsiäisenä juhlimme juuri sitä, että kuolleesta syntyy uutta elämää. Eikä se ole pelkkää lasten leikkiä ja tarinaa rairuohosta ja pääsiäismunista, vaan totista totta. Ja sen uuden elämän lahjan saamme me kaikki, sinä ja minä. Ja saamme avata jännittävän lahjan, emmekä etukäteen tiedä, mitä hyvää ja mieluista saamme. Jeesus teki sen ihmeen, että nousi elämään kuolleista. Ja Jeesus tuo mukanaan meille uutta sekä tänne maanpäälliseen elämään että tulevaan taivaalliseen.
Ja vielä loppukaneettina arkinen vertaus omasta elämästäni:
Nyt kun olen jäämässä eläkkeelle, avaan ikään kuin pääsiäismunan: en tiedä, mitä edessä on, mutta uskon että jotain hyvää ja kaunista.
Lämmin kiitos teille kaikille, joiden kanssa olen saanut olla tekemisissä tavalla tai toisella. Olette tehneet elämästäni iloista, vaihtelevaa ja kiinnostavaa.
Siunausta sinulle elämääsi!
Riitta Westerholm
Liiton pitkäaikainen sihteeri
