mennessä Vieras | kesä 4, 2021 | Päivän Sana
Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut Kansanlähetyksen Ari Salminen.
VIIKKO 1:
Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt! Luukas 12:49
Kesäkuuhun sopii hyvin ajatus lämmöstä. Myös ihmisestä voidaan sanoa, että hän on lämminhenkinen. Voidaanko Jeesuksesta sanoa, että ”onpa lämminhenkinen ihminen”? Kyllä Jeesus varmasti sitäkin oli, mutta Raamattu ei ensisijaisesti opeta meille sellaista Jeesusta. Enemmänkin Jeesukseen liittyy ajatus tulesta. Tulesta, joka polttaa kaiken likaisen ja synnin tuomion tulella. Jeesuksen luo tuleminen on tuomiolle tulemista: Minä olen syntinen ihminen. Armahda minua, Jeesus!
Katso, minä kannoin sinun syntisi; minä huusin: ”Isä, miksi minut hylkäsit?” sinun paikallasi. Usko minun haavoissani syntisi anteeksi.
VIIKKO 2:
Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Psalmi 23:1-2
Suomen kesän vihreys on yksi hienoista Jumalan lahjoista. Siksikin Daavidin kuvaus siitä, kuinka Herra vie omansa vihreille niityille ja virvoittaville vesille, on puhutteleva. Oikeastaan hengellisessä elämässä ympäristömme täällä maan päällä on aina enemmän tai vähemmän erämaata. Jos ei Herra meitä johdata ja vie, elämme kuivuudessa ja kuoleman vankina. Mutta kiitos Vapahtajallemme, Hän tahtoo viedä meitä joka hetki syntien anteeksiantamuksen, Pyhän Hengen uudistuksen ja Jumalan sanan rohkaisun vihreille niityille. Joskus Jumalan sanan on hyvä myös meitä vähän tönäistä, että paimen saisi näin ohjata meitä oikeaan suuntaan ja oikeaan ymmärrykseen itsestämme ja Hänestä.
VIIKKO 3:
Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: ”En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” 1. Moos. 8:21-22
Kesä on hienoa aikaa, mutta toisaalta kaikki muutkin vuodenajat tuntuvat tulevan aina suurin piirtein juuri sopivaan aikaan. Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala puheli näistä ja muista luomakunnan kiertokulkuun liittyvistä asioista. Vedenpaisumus oli merkinnyt sen ajan maailman normitoimintojen tuhoa. Mutta Jumala ei halunnut sellaista enää, ei niinkauan kuin maa pysyy. Vaikka Hän juuri tätä ennen oli todennut, että ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Eli oikeastaan ihminen ansaitsisi uudestaan ja uudestaan vedenpaisumuksen kaltaisen rangaistuksen, jopa hurskas Nooakin, sen aikaisista ihmisistä hurskain. Ajattelen niin, että tässäkin me elämme yksinomaan ristillä uhrina kuolleen Jumalan Karitsan armoveren suojissa. Hänen verensä suojissa meillä on vielä kesä ja tämä kaunis luomakunta.
VIIKKO 4:
Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Hebr. 4:9
Loman pitäminen on nykyelämän rajussa rytmissä tärkeää. On hyvä joskus vaan antaa arkielämän kovilla kierroksilla käyvän olemuksemme pysähtyä. Mahtavan luomistyönsä jälkeen Jumalakin pysähtyi ja piti seitsemännen päivän lepopäivänä. Tämä on seikka, joka silloin tällöin tulee esille keskustellessani muslimeiden kanssa. Se, että Jumala lepää, ei ole heidän mielestään Jumalalle sopivaa. Eikä ole sopivaa myöskään se, että ihminen Jumalan kasvojen edessä lepäisi. Islamin ja monen muunkin ihmistekoisen ideologian ja uskonnon ajatus on se, että Jumalalle pitää aina tuoda jotain. Kuitenkin Jumala on ilmoittanut sanassaan, että ”Jumalan kansalle on sapatinlepo varmasti tuleva”. Tulee aika, jolloin kaikki tarvittavat teot on tehty. Tulee Jeesus Kristus, minun ja sinun vanhurskautenasi. Lepää ja lomaile siinä jo nyt.
mennessä Vieras | huhti 28, 2021 | Päivän Sana
Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut Turun Helluntaiseurakunnan johtaja Pekka Havupalo.
VIIKKO 1: ”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” 1. Moos. 1:1
Jumala ei selittele olemistaan eikä olemustaan. Hän esittäytyy tekojensa kautta, jotka ovat käsittämättömiä mittasuhteiltaan. Taivas – miljardeja galakseja, joissa jokaisessa miljoonia tähtiä, kaikki Jumalan käsialaa. Maa – elämää, värejä, monimuotoisuutta, solu- ja atomirakenteita, DNA -koodeja, todisteita yli-inhimillisestä älykkyydestä.
Miksi Jumala loi – sitä voimme vain aavistella. Joka tapauksessa tekijä on tekojaan suurempi. Jumala on mahtavampi kuin maailmankaikkeus, eikä silti hävitä pienintäkään silmistään. Mikään ongelmamme ei ole hänelle liian suuri. Mikään elämämme yksityiskohta ei ole hänelle merkityksetön.
Jumalan luoma ja siksi arvokas. Jumalan luoma ja siksi merkityksellinen. Jumalan luoma ja siksi rakastettu.
VIIKKO 2: ”Jumala sanoi: ”Tulkoon valo!” Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä.” 1. Moos. 1:3-4
Jumalan sanoissa on käsittämätön voima. Ensimmäiset Raamattuun taltioidut Jumalan sanat saivat valon tulvehtimaan kaikkialle. Pimeys joutui pakenemaan valkeuden tieltä.
Tämä valo ei ollut luonnollista valoa, ei auringon paistetta, kuun kumotusta tai tähtien loistoa. Nämä valon lähteet Jumala sinkautti radoilleen vasta myöhemmin, luomisen neljäntenä päivänä. Tämä valo oli lähtöisin Jumalasta itsestään. Se oli Jumalan kirkkauden murtautumista näkyvään maailmaan.
Olosuhteista riippumaton valo oli tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Jumala kykenee sytyttämään toivon liekin kaikenlaisen pimeyden keskelle. Jeesus on maailman valo. Hänen luonaan mikään yö ei ole sysipimeä.
VIIKKO 3: ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” 1. Moos. 1:27
Luomistyönsä lopuksi Jumala teki ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala on yksi, mutta silti yhteisöllinen: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Yksi osa Jumalan kuvaa meissä on kaipaus aitoon yhteyteen toistemme kanssa.
Jumalan kuvaa ihmisessä on myös kyky ajatella ja tehdä valintoja, kyky tuntea ja rakastaa, taito luoda kauneutta ympärillemme, taito puhua ja luoda sanoillamme merkityksiä sekä kyky olla yhteydessä Jumalan kanssa.
Jokainen ihminen kantaa olemuksessaan Jumalan kuvaa, väärien valintojemme seurauksena rikkinäistä ja murrettua, mutta kuitenkin aitoa. Siksi jokaisella ihmisellä on luovuttamaton, yhtäläinen ja mittaamaton arvo. Ihminen on lähtöisin Jumalasta, Jumalan tekemä, Jumalan kuva, Jumalan rakkauden hedelmä.
VIIKKO 4: ”Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa ja kaikki mitä niissä on. Jumala oli saanut työnsä päätökseen, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään.” 1. Moos. 2:1-2
Kuudentena päivänä Jumala loi ihmisen ja sai työnsä valmiiksi. Seitsemäntenä päivänä, ihmisen ensimmäisenä elinpäivänä, Jumala mallinsi levon periaatteen. Vaikka työ on meille Jumalan lahja, meitä ei luotu työskentelemään tauotta. Työmme tulisi virrata levosta käsin.
Jumala loi lepopäivän ihmistä varten. Hän halusi lahjoittaa jokaiseen viikkoomme yhden päivän, jolloin voimme ladata sisäisiä akkujamme hengellisesti, fyysisesti, emotionaalisesti ja henkisesti. Lepopäivä antaa meille mahdollisuuden keskittyä Jumalaan ja läheisiimme. Lepopäivä on avain armotahtiseen elämään. Fyysinen lepo uudistaa voimavaroja. Sisimmän lepo löytyy Jeesuksen luona.
mennessä Laura Kalaja | huhti 4, 2021 | Päivän Sana
Tämän kuukauden Päivän Sanat on kirjoittanut liiton lähetyssihteeri Laura Kalaja ja ne on kerätty sosiaalisen median kristillisistä julkaisuista.
VIIKKO 1: ”Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus.” 1. Kor. 1:21-24
Jos Jeesus on vain hyvä mies ja hyvä opettaja, joka opettaa viisauksia, tai jopa hyvä profeetta, Hän on täysin hyväksyttävä. Kaikki uskonnot ovat tyytyväisiä Häneen, kun Hänet kuvataan hyvänä opettajana.
Mutta sillä hetkellä, kun ylität viivan ja sanot Jeesuksen olevan enemmän kuin opettaja, enemmän kuin profeetta, että Hän on ihmiseksi tullut Jumala, Jumala kanssamme, niin yhtäkkiä he, jotka olivat ennen kanssasi samaa mieltä, asettuvat sinua vastaan.
Muilla uskonnoilla on omat eroavaisuutensa, mutta yhteistä niillä on olla Raamatun Jeesuksen evankeliumia vastaan. Mielenkiintoista.
VIIKKO 2: ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” Room. 5:8
Jumalan rakkaus on niin erilainen, kuin ihmisen rakkaus, onneksi. Jos mietit, rakastaako Jumala sinua, on hyvä muistaa, että meissä ei ollut mitään rakastettavaa alun perinkään, joten ei voi olla vähemmän nytkään. Jeesus ei kuollut puolestamme tehdäkseen Isästä rakastavaa Jumalaa, vaan Hän kuoli, koska Isä ON, on aina ollut, ja tulee aina olemaan rakastava.
Koska Jumala on elävä Jumala, Hän voi kuulla meitä. Ja koska Hän on rakastava Jumala, Hän myös haluaa kuulla meitä. Hyvät tekomme eivät voittaneet Jumalan mielisuosiota eivätkä pahat tekomme voi vähentää sitä. Ihmeellinen rakkaus.
VIIKKO 3: ”Mutta he eivät antaneet periksi vaan huusivat yhä kovemmin ja vaativat, että Jeesus oli ristiinnaulittava. Huutonsa voimalla he saivat tahtonsa läpi. Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat – miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden – mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa.” Luuk. 23:23-25
Raamatussa on erikoinen tarina kahdesta miehestä. Heidät tuotiin ihmisjoukon eteen. Ihmiset saivat valita, kumpi miehistä pääsee vapaaksi ja kumpi ristiinnaulitaan. Toinen miehistä oli Jeesus Kristus, joka ei ollut koskaan tehnyt mitään väärää eikä ansainnut kuolemaa. Toinen oli roisto Barabbas, varas, tappaja ja kaiken kaikkiaan huono mies.
Miten ihmisjoukko valitsi? He valitsivat päästää Barabbaan vapaaksi ja ristiinnaulita Jeesuksen. Hullut ihmiset, miten he voivat valita niin! On helppo tuomita ihmisjoukko, joka lähetti Jeesuksen kuolemaan. Heidän olisi pitänyt lähettää Barabbas kuolemaan, hän ansaitsi rangaistuksen.
Mutta sitten ymmärrän. Minä olen Barabbas. Minä olen se syntinen, jonka tulisi kärsiä ja kuolla tekojeni tähden. Mutta olen myös se Barabbas, joka ei saanut mitä ansaitsi, koska Jeesus kuoli puolestani. Tätä on evankeliumi.
VIIKKO 4: ”Herran kunnia ilmestyy, kaikki saavat sen nähdä. Näin on Herra puhunut.” Jesaja 40:5
Muslimiystäväni kysyi, miksi Jumala loi tämän maailman ja ihmiset tänne. Hän oli etsinyt vastausta tähän vuosia. Etsin ystävälleni vastausta Raamatusta.
Jumalan vastaus on, että Hän loi meidät omaksi kunniakseen. Tämä ajatus pysäytti minut. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen. Kuvan tarkoitus on heijastaa ja tuoda kunniaa alkuperäiselle kuvalle. Maailmassa on lähes 8 miljardia Jumalan kuvaa, ettei kenellekään jäisi epäselväksi luomisen tarkoitus.
Raamattu kuvaa, miten myös luomakunta julistaa Jumalan kunniaa. Ihminen maapalolla on vain pieni osa tätä suurta universumia, joka sekin on Jumalan kunniaksi luotu. Kaikessa on kyse Hänestä, ja että oppisimme tuntemaan Hänet ja Hänen rakkautensa. Jokaisessa luomakunnan osassa on vihje Jumalasta. Kuinka vähän me tuotammekaan Jumalalle kunniaa! Mutta pointti ei olekaan meissä.
Jumalan kunnia tulee kaikkein kirkkaimmin näkyviin Jeesuksen elämässä ja ristinkuolemassa. Se Jumalan kuva, mikä meissä on synnin tähden turmeltunut, näkyy Jeesuksen elämässä täydellisenä. Uskomalla Häneen, Jumalan kuva saa meissäkin jälleen kirkastua, ja kauttamme tuoda valoa myös ympärillemme. Se rakkaus, mitä meidän olisi tullut Jumalan kuvina loistaa, näkyy Jeesuksen kuolemassa täydellisenä. Hänen armoaan ja uhrautuvaa rakkauttaan meitäkin kutsutaan välittämään. Millaista elämä olisi, jos oman kunniamme sijaan eläisimmekin Jumalan kunniaksi. Siinä olisi elämän tarkoitusta kerrakseen.
mennessä Missionmen | maalis 1, 2021 | Päivän Sana
Tässä kuussa Marja Kalajoki jakaa kanssasi Raamatun löytöjä Jumalan lapsen matkasta ja repusta.
1. VIIKKO: Minun ääneni vinkuu kuin tervapääskyn ääni, kyyhkysen tavoin minä valitan ja vaikerran. Minun silmäni väsyivät tähytessään korkeuteen. Herra, minä olen ahdingossa, auta minut siitä. Jes. 38:14 Etkö ole jo oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen, ja antaa heikolle voimaa. Jes. 40: 28-29
Eikö tämä jo lopu? Tuleeko enää tavallista elämää? Tavallisen suomalaisen ja suuren osan ihmiskuntaa tsemppivarastot hupenevat. Meille näytetään nyt pienuutemme ja avuttomuutemme näkymättömän viruksen kautta. Herra, armahda meitä luotujasi. Armahda minua, että kuulisin, mitä Sanassasi puhut avuttomille ja heikoille! Anna minun elää lupauksiesi varassa ja sinun voimastasi ammentaa toivoa ja rakkautta yksinäiseen, ankeaan tai työn raskauttamaan arkeeni. Anna lupaamasi ilo, ja joku, jonka kanssa jakaa sitä. Suo, että olemme tässä ajassa sinun suuruutesi pieniä todistajia, yhdessä muiden Jeesuksen omien kanssa!
2. VIIKKO: Illan tullessa vene oli keskellä järveä ja Jeesus oli yksin maissa. Hän näki, että opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen. Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. Kaikki he näkivät hänet ja säikähtivät. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille:” Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.” Mark. 6:47-50.
Ei ole vaikea ymmärtää opetuslasten reaktiota. Huutoa, pelkoa käsittämättömän kohdatessa!
Tänäänkin ihmisen elämässä yhden päivän aikana voi kaikki mullistua. Sairaus, onnettomuus, järkyttävän todellisuuden paljastuminen, työn menetys, hometalo. Eikö ihminen huutaisi? Mutta ratkaisevaa on yhä se, että Jeesus sanoo: ” Pysykää rauhallisina, minä tässä ole. Älkää pelätkö.” Se tarkoittaa sitä, että synnin, kuoleman ja Perkeleen vallan voittanut Herra on kanssamme. Harvoin saamme kaipaamiamme vastauksia kysymyksiimme nopeasti, tai näemme reittiä kauas eteenpäin. ”Uskokaa minuun. Älkää pelätkö. Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät.” Se riittää. Sen varassa askel kerrallaan.
3. VIIKKO: Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1.Tim. 2:3-4
Kun mietimme, miten ja mitä rukoilla, oman elämämme tarpeiden lisäksi, tässä se on! Kun rukoilemme oman maamme ja yhteiskuntamme päättäjien puolesta, se on oikein ja mieluista Jumalalle. Yhdessä lauseessa luemme, millainen Kaikkivaltiaan Jumalamme sydän on. Hänen tahtonsa on, että Jeesuksen pelastusteko kirkastuisi kaikille ihmisille ja me saamme olla rukoustemme kautta avaamassa tietä ihmisten sydämiin ja vaikuttamassa Jumalan totuuden kirkastumista tämän maailman keskellä. Läheisemme, meille annetut ja ”suuret nimet”, yhtä lailla sisältyvät tähän lupaukseen. Älkäämme väsykö, jos vastaus viipyy. Se tulee, kun Jumalan aika on. Ehkä saamme olla todistamassa sitä suurella riemulla jo täällä, tai sitten perillä taivaan ilossa! Hän, Iankaikkinen Jumalamme, pitää sanansa.
4. VIIKKO: Pysy erossa typeristä ja asiattomista väittelyistä; sinähän tiedät, että niistä syntyy riitoja. Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia. Ehkäpä Jumala antaa heidän mielensä muuttua, niin että he tulevat tuntemaan totuuden ja selviävät Paholaisen ansasta, johon tämä on heidät vanginnut pakottaakseen heidät tahtoonsa. 2.Tim. 2:23:26.
Herra, sinä tunnet omasi ja meidän vajavuutemme. Mutta tiedät myös, kuinka paljon saamme kuulla ja nähdä väitteitä, jotka eivät ole totta. Kuulemme syytöksiä ja mielipiteitä, joissa Sanaasi vääristellään ja pilkataan ja sinun omiasi ivataan ja syytellään elämän ja hyvän vihollisiksi. Tiedät, kuinka joskus tekisi mieli antaa samalla mitalla takaisin. Herra, varjele meitä omiasi siitä. Jos joudun keskusteluun vastustajan kanssa, anna viisautta ymmärtää, kannattaako se. Anna sinun katseesi ja sydämesi rakkaus näihin kohtaamisiin. Kiitos, että Sinä voit vaikuttaa mielenmuutoksen, ei minun väittelytaitoni. Sitä samaa pyydän eri asioita painottavien siskojen ja veljien kanssa. Ja varjele turhilta uskovien nettikiistoilta. Nimessäsi, aamen.
mennessä Laura Kalaja | helmi 1, 2021 | Päivän Sana
USKO & KUULIAISUUS
VIIKKO 1: ”Minä kuljin harhateitä, kunnes jouduin nöyrtymään. Nyt olen kuuliainen, elän ohjeittesi mukaan.” Ps. 119:67
Kuuliaisuus kuulostaa vanhentuneelta sanalta. Tässä ajassa on usein tärkeämpää, että muut ovat kuuliaisia meidän tarpeillemme ja oikeuksillemme, kuin että itse nöyrtyisimme olemaan kuuliaisia. Aiemmin ajattelin, että kuuliaisuus on jotain, mitä Jumala vaatii kristityltä, jotain mikä on haastavaa ja epämukavaa. Myöhemmin ymmärsin, että usko ja kuuliaisuus kuuluvat yhteen: uskon minua täydellisesti rakastavaan Jumalaan, joka lupaa antaa tulevaisuuden ja toivon. Kuuliaisuus on luottamista uskossa siihen, mitä Hän lupaa. Kuuliaisuus onkin siten jotain, mikä auttaa minua elämään onnellista elämää, seuraanhan Hänen ohjeitaan, joka näkee tulevaisuuden ja jolla on parhaat suunnitelmat elämäämme ja iankaikkisuuttamme varten.
VIIKKO 2: Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille vahvempi usko!” Luuk. 17:5
Jeesus oli juuri opettanut ystävilleen, että heidän tulisi antaa anteeksi niille, jotka rikkovat heitä vastaan. Tämä kirvoitti apostolit pyytämään vahvempaa uskoa. Anteeksi antaminen on ihmiselle niin vaikeaa, varsinkin jos pitää antaa anteeksi uudelleen ja uudelleen. Usein se ei ole edes yhdellä kerralla selvä, vaan monta kertaa pitää tehdä päätös siitä, että olen antanut anteeksi enkä ota asiaa enää esille. Kyllä siinä uskoa tarvitaan. Apostolit olivat oikeassa pyytäessään uskoa Jeesukselta. Omassa voimassa anteeksi antaminen ja vapaaksi pääseminen, siis todella asian unohtaminen, ei onnistu ainakaan minulta. Mutta usko antaa toisenlaiset silmät. Näen, miten Jeesus antaa minulle anteeksi, aina uudelleen ja uudelleen, eikä muista syntejäni. Siksi Hän on paras lähde uskon, anteeksiantamuksen ja rakkauden vahvistumiseen elämässämme.
VIIKKO 3: Jeesus sanoi heille: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” Mark. 4:40
Olen huomannut erikoisen asian elämässä. Pelkään asioita tai tilanteita, joita olen tottunut pelkäämään lapsesta asti, niin sanottua opittua pelkoa. Usein pelkäämme myös asioita, joita ei järjellisesti edes kannattaisi pelätä. Mutta silloin, kun elämässä on tullut todellisia vaarallisia tilanteita, jopa hengenvaarallisia, niin usko on näyttänyt voimansa ja antanut rauhan. Ulkoiset olosuhteet eivät ole voineet riistää sisäistä uskon tuomaa rauhaa. Tästä olen päätellyt, että koska usko on lahjaa, sitä annetaan sen mukaan kuin kulloinkin tarvitsemme. Miksi siis pelkäisimme?
VIIKKO 4: Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? Room. 10:14
Olen katsonut Vikings – sarjaa, joka on historiallinen draama viikinkien ajoista Skandinaviassa. Sitä katsoessa on useamman kerran noussut kiitollisuus siitä, että kristinusko on tavoittanut myös meidän pohjoiset rantamme. Onhan se ihmeellistä, että aikanaan kaukana Lähi-Idässä tietyt ihmiset vakuuttuivat niin voimallisesti siitä, kuka Jeesus on, että Hänestä oli pakko lähteä kertomaan oman henkensäkin uhalla. Ja että sanoma Raamatun Jumalasta levisi niin nopeasti, muuttaen ihmissydämiä ja kokonaisia maanosia. Missä vaiheessa olemme unohtaneet, mitä hyvää kristinusko on meille antanut, niin ajalliseen kuin iankaikkiseen elämään? Jos minulle ei olisi lapsena kerrottu Jeesuksesta, mistä olisin saanut avun, kun aikuisena tuli hätä siitä, mihin olen matkalla? En halua unohtaa, kuka ainoana antoi sieluuni rauhan. Hänestä haluan kertoa muillekin!
mennessä Vieras | joulu 21, 2020 | Päivän Sana
Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Open Doors -järjestön johtaja Miika Auvinen.
MAANANTAI: ”Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli. Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan.” (Fil. 2:5-7)
Jouluevankeliumi Paavalin mukaan löytyy” Filippiläiskirjeen 2. luvusta. Siinä ilmenee Jumalan rakkaus meitä kohtaan – uhrautuva rakkaus. Se on luopumista omastaan toisen takia. Jouluna annamme lahjoja muistutuksena saamastamme suuresta lahjasta.
TIISTAI: ”Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa.” (Fil 2:7)
Jeesus on tullut rinnalla kulkijaksi meille. Hän on ihmisenä läpikäynyt kaikki ihmiselämän ilot ja surut. Korona-joulun lähestyessä, yksinäisyydenkin keskellä Jeesus on vierellä.
KESKIVIIKKO: ”Hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti.” (Fil. 2:8)
Eläinten syöttökaukaloon syntynyt maailman hallitsija koki julmimman mahdollisen teloituksen. Miksi? Sinun ja minun tähden, jotta saamme syntimme anteeksi. Niin suurta on Jumalan rakkaus.
TORSTAI: ”Sen tähden Jumala on korottanut hänet, yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman.” (Fil 2:9)
Hetkellinen alennustila ei ole ikuinen päämäärä. Jeesuksen kärsimystä ja ristinkuolemaa seurannut ylösnousemus avasi tien taivaaseen ja antaa meille tänäänkin toivon. Hyvä voittaa.
PERJANTAI: ”Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: ”Jeesus Kristus on Herra”. (Fil 2:10-11)
Kerran jokainen ihminen näkee joulunlapsen kunniassaan. Uskossa me saamme jo nyt tunnustaa Isän Jumalan kunniaksi Jeesuksen kuninkuutta ja herruutta. Uskossa saamme rohkeasti kulkea uuteen vuoteen tietoisena, että Jeesuksella on kaikki valta maailman epävarmuuden keskellä.
