mennessä Laura Kalaja | kesä 19, 2023 | Yleinen
”Mutta Minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä Hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” Matt. 5:44–45
Aurinko paistaa niin pahoille kuin hyvillekin. Sade kastelee niin väärät kuin vanhurskaatkin. Miten paljon tämä maailma pyrkiikään pyyhkimään Raamatun Jumalan pois näkyvistä, ja silti yhä Hän vaikuttaa antaen armon aikaa luomilleen ihmisille. Jokainen päivä, joka meille tänäkin kesänä elettäväksi annetaan, on kutsu Isältä, joka odottaa tuhlaajapoikiaan ja – tyttäriään kotiin. Ei herätyskello meitä aamuisin herätä, vaan Luojamme.
Jumalan mielenlaatu näkyy siinä, mitä Jeesus kehottaa meitä tekemään, ja mitä Hän itse teki ja tekee. ”Rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat.” Näytin tämän kohdan ystävälleni, joka edustaa toista uskontoa. Hän sanoi, että jos tekisimme näin, miten Jeesus kehottaa, ei olisi sotia. Jumalan rakkaus ja kutsu ulottuu vihamiehiinkin, niihin, jotka ovat meidän mielestämme pahoja. Olen rukoillut muutamien vihamiesten puolesta tämän elämän aikana. Seuraukset ovat olleet ihmeellisiä ja vapauttavia. En olisi voinut sitä tehdä, ellei taivaallinen Isä olisi ensin kutsunut minua ja muuttanut sydämeni väärää asennetta rakkaudellaan. Tajusin olevani aivan samalla viivalla vihamiesten kanssa, yhtä lailla armoa tarvitseva.
Kun tänä kesänä nautit valoisuudesta, auringosta ja sateesta, avaa sydämesi Isän kutsulle. Monia kutsuja sinulle esitetään tämän elämän aikana, mutta vain yksi Kutsuja on täydellinen armossa, rakkaudessa, totuudessa ja oikeudenmukaisuudessa. Hänelle on turvallista vastata ”kyllä”. Elämään saapuu auringon valoakin kirkkaampi valo, joka ei himmene sateisenakaan päivänä, vaan kirkastuu matkan edessä kohti todellista kotia.
Valoisaa kesää jokaiselle tätä lukevalle, Jumalan parasta siunausta koko elämääsi! Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja lukuisille vapaaehtoisille tästä kevätkaudesta, jolloin olemme saaneet jälleen viedä valoa eteenpäin Suomessa ja muualla maailmassa!
mennessä Laura Kalaja | maalis 19, 2023 | Yleinen
”Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen.” Sananlaskut 4:7
Kuningas Daavid jakaa yhden tärkeimmän elämänohjeen pojalleen Salomonille yllä olevin sanoin. Viisauden ja ymmärryksen etsiminen ovat avaimia elämään.
Monet tavoittelevat kaikkea muuta, paitsi viisautta. Mitä viisaus sitten on? Se on sitä, että osaa arvioida asioita oikein ja tehdä oikeita valintoja elämän eri tilanteissa. Se on sitä, että osaa ajatella, puhua ja toimia niin, että voi olla hyvissä väleissä sekä Jumalan että ihmisten kanssa.
Ilman viisautta teemme valintoja, jotka tuovat kipua, ongelmia ja menetyksiä. Viisaus sen sijaan tuo terveyttä, rauhaa ja yltäkylläistä elämää.
Ymmärrys ja viisaus kulkevat käsi kädessä. Tarvitsemme ymmärrystä, että voimme nähdä syvemmälle, kuin vain sen, mitä silmämme näkevät. Osaamme arvioida asiaa oikeista näkökulmista. Ilman ymmärrystä meitä johdetaan helposti harhaan ja olemme tuuliajolla. Ymmärrys auttaa näkemään sudenkuopat ja estää putoamasta niihin.
Tutkintoakin tärkeämpää on viisauden ja ymmärryksen hankkiminen. Viisaus ei näy ansioluetteloissa ja todistuksissa.
Viisaus alkaa Jumalan tuntemisesta. Opetammeko lapsillemme ensisijaisesti asioiden oikein arvioimista, ymmärrystä ja viisauden etsimistä, vai jotain vähempiarvoista? Tässä maailmanajassa on paljon mahdollisuuksia keskustella jälkikasvun kanssa ihmisten hullutuksista ja verrata sitä Jumalan hyvään tahtoon Raamatussa.
Luukkaan evankeliumi kertoo Jeesuksen varttumisesta: ”Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi Häntä.”
Kolossalaiskirje kertoo, että Jeesuksessa on kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.
Siksi viisauden etsiminen onkin todellisuudessa Viisauden, Jeesuksen, etsimistä ja Hänen lähellään elämistä.
Viisautta ihmisten ja Jumalan edessä toivon sinulle näillä Efesolaiskirjeen sanoilla:
”Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät.”
mennessä Laura | maalis 19, 2023 | Yleinen
mennessä Erkki Haarala | helmi 11, 2023 | Yleinen
Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 14.4.1963 9-kerroksisen talon sortumisesta: ”Talo luhistui sekunneissa maan tasalle. Ihmishenkiä ei menetetty”. Perjantai-iltana 12.4.1963 vesikattovaiheessa oleva kerrostalo Lahden Mustankalionmäellä luhistui todellakin muutamassa sekunnissa. Vanhempani olivat ostaneet osakkeen juuri tuosta talosta. Olin kuusivuotias, muistan tapahtuman, en tosin vielä silloin voinut ymmärtää tapahtunutta, enkä sitä kuinka juuri tuo vuosi vaikuttaisi elämääni.
Pian tuon tapahtuman jälkeen isäni ja äitini erosivat ja minä muutin vuosiksi äidinäitini luo asumaan Lahden Kilpiäisten kylään, niin kuin tuohon aikaan sitä kaupunginosaa kutsuttiin. Sisareni oli jo aiemmin ”adoptoinut” eläkkeelle jäänyt Waltarin perheen lastenhoitaja neiti Fanny Lang, joka noukki sisareni hiekkalaatikolta. Aluksi sisareni oli satunnaisesti hänen luonaan, mutta pikkuhiljaa asui pysyvästi.
Kilpiäisissä kävin pyhäkoulua, niin kuin lähes kaikki kylän lapset, kävin myös poikakerhossa. Mummo muistutti iltarukouksesta ja niinpä rukoilin litanian joka ilta. Isäni muutti pari vuotta talon sortumisen jälkeen Metsäpellontielle lähelle Joutjärven kirkkoa. Äitini muutti pysyvästi Ruotsiin asumaan. Kävin Niemen kansakoulua ja minulla oli luokanopettajana Irja Huttunen. Hänen uskonnontuntinsa ja Raamatun kertomukset ovat jääneet lähtemättömästi muistiini. 15-vuotiaana 1972 lähdin kaverini kanssa riparille Ranta-Vaahlaan ja samoihin aikoihin muutin isäni luokse asumaan.
Saman kesänä olin bussissa matkalla seurakunnan kesäkodille Mäntylinnaan nuorten iltaan. Bussissa istuin hieman minua vanhemman kaverin, Leivon Ollin viereen, juttelimme niitä näitä, mm. että missä riparilla olin ollut. Yllättäen kaveri kysyi, olenko uskossa. Hieman nikottelin, mutta vastasin myöntävästi. Sen jälkeen olen tiennyt olevani uskovainen ja tiesin, että Jeesus kuolemallaan sovitti myös minun syntini ja ylösnousemuksen ansiosta olen pelastettu, tosin pikkuhiljaa ymmärsin mitä se kaikki tarkoittikaan.
Kävin Keski-Lahden ja Joutjärven seurakuntanuorissa, mutta ”aito Jovilainen” minusta kuitenkin tuli. Kiinnostuin uskosta, joten kävin syksyllä 1972 Lennart Pinomaan ”Tunnustuskirjat” – luennoilla, sekä Risto Santalan ”Johanneksen evankeliumi” – luennoilla. Ostin itselleni tunnustuskirjat. Toki luin Nicky Cruzin Juokse poika juokse – kirjan ja Kallishunajanpisara – teoksen sekä muita kirjoja.
Halusin muuttaa pois isäni luota, joten päätin lähteä 17-vuotiaana Suomen Raamattuopiston nuorten raamattuperuskurssille, tämä jälkeen olen ollut omillani. Emme ehtineet muuttaa Mustakallionmäelle, enpä varmaan olisi tässä kirjoittamassa tätä tarinaa, jos olisimme ehtineet muuttaa. AS OY Säästöhuipun luhistuminen Juustilankadulla muutti elämäni kulkua ja näin jälkeenpäin tarkasteltuna voin todeta, että kaikella oli tarkoituksensa.
Uskon Jumalan johdatukseen ja hyvän Paimenen huolenpitoon. Olen juuri tuo lammas, jota Jeesus lähti etsimään jättäen, jotta löytäisi minut. Elämäni ei aina ole mennyt ihan putkeen. On ollut aikoja, jolloin olen ollut kaukana Jumalasta, mutta olen saanut palata. Elämässäni monia asioita olisin halunnut tehdä toisin. Joskus anteeksi pyytäminenkin tuntuu riittämättömältä, tilanteet ovat vain menneet liian pitkälle.
Jumala anna anteeksi rikkomukseni, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Anna anteeksi, kun hienotunteisesti en ole puutunut, kun ystävämme käyttäytyy itsekkäästi ja tavoittelee omaa etuansa ystäviemme kustannuksella tai heistä välittämättä. Hienotunteisuuteni esti minua puuttumasta, kun ystävämme loukkasi toista ystäväämme. Hienotuntuneisuuteni esti, etten kysynyt ystävältäni, miten on hänen sielunsa laita ja nyt se on myöhäistä, tosin onneksi Sinä Jumala et jätä asiaa minun hienotunteisuuteni varaan.
Hartaustekstin on kirjoittanut liiton toiminnanjohtaja Erkki Haarala.
mennessä Jouni Lehtimäki | maalis 11, 2021 | Yleinen
Ystäväni vaivutettiin koronan takia koomaan, ja pidettiin siinä neljä viikkoa. Se sai minut todella pysähtymään ja ajattelemaan ”ystävyyttä”. Mitä ystävyys tarkoittaa? Ensimmäinen ystävä päiväkodissa? Samanlaiset reput tai samat suosikkiohjelmat televiossa. Milloin viimeksi tapasin lukioaikaisia ystäviäni? Tai sen kanssa, jolle kerroin kaikki salaisuuteni. Verivalan vahvistamana? Totta puhuen, en ole edes varma, muistanko ensimmäisen ystäväni.
Suurin osa ystävyyssuhteista, joita muodostamme elämämme aikana, hajoavat valitettavasti ajan myötä. Varusmiestuvan ystävyys on vahvaa, mutta varusmiespalveluksen päätyttyä harvat näistä ystävyyssuhteista kestävät. Samoin rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä syntyneet ystävyyssuhteet.
Ystävyys kestää erilaiset näkemykset sekä arvot, ja perustuu kunnioitukseen ja hyväksymiseen. Hyväksymme ystävät sellaisina kuin he ovat, koska he hyväksyvät meidät sellaisina kuin itse olemme. Ilman tätä todellinen ystävyys on vaikeaa. Hyväksymme myös ystäviemme virheet. Ilman tarvetta korjata niitä, tai itsekkäästi muuttaa ystävää omaksi eduksemme.
Moni meistä muistaa varmasti luottamusharjoituksen, jossa yksi henkilö kaatuu selälleen seisoma-asennosta ja silmät suljettuina, ja toinen henkilö on hänen takanaan ottamassa kiinni ennen törmäämistä maahan. Tämä on hyvä esimerkki luottamuksesta, joka on myös olennainen osa todellista ystävyyttä. Toiseen luottaminen tekee meistä haavoittuvia. Avaamme ja jaamme salaisuuksia. Tunnemme olomme turvalliseksi. Meidän on vain uskottava, että meitä ei vahingoiteta. Meidän täytyy luottaa siihen, että ystävät eivät loukkaa meitä.
Ystävyys ei katoa huonoina aikoina, ja ilmesty uudelleen, kun ongelmat ovat hävinneet. Ystävä ei valitse, milloin on ystävä. Ystävyys punnitaan juuri vaikeina aikoina, kun tarvitaan joku, jolle puhua tai olkapää, jota vasten itkeä. Ystävyydellä on elintärkeä merkitys nyt korona-aikana! Alussa mainitun ystäväni hapenottokyky ei vieläkään ole entisensä …!
Jouni Lehtimäki
Kirjoittaja on Suomen Liikemiesten Lähetysliiton hallituksen jäsen, varatuomari, oikeustieteen lisensiaatti sekä Kosovon Suomen kunniakonsuli.
mennessä Jouni Lehtimäki | elo 16, 2020 | Yleinen
Googlasin hetki sitten sanan ”luottamus”. Tulos oli yllättävä. Lukemattomia osumia ilman, että luottamus esitettiin todellisena suhtautumisena (asenne) johonkin henkilöön tai asiaan. Osumissa oli yrityksiä ja järjestöjä, jotka vannoivat luottamuksen nimiin. Rahoituslaitoksia, jotka tarjosivat luotettavia rahastoja. Vaalimainoksia. Hyväntekeväisyysrahastoja. Yhtä kaikki hyvin vähän luottamuksen lisäämisestä toista henkilöä tai jotakin asiaa kohtaan. Osuvasti monessa osumassa oli vieläpä kyse epäluottamuksesta. Hakutulosten joukosta löytyi muun muassa psykiatrin mainos, jossa tarjotaan apua petetyille ihmisille!
Luottamus on elämän perusta. Ilman sitä elämästä tulee sietämätöntä. Jatkuvaa taistelua paranoiaa vastaan. Hyvät ystävyyssuhteet perustuvat luottamukseen. Läheisyys riippuu luottamuksesta. Luulen, että jopa avioliittoja tuhoutuu enemmän luottamuksen puutteeseen kuin todelliseen uskottomuuteen.
Luottamus on välttämätöntä myös työpaikoilla. Jos esimiehet eivät luota alaisiinsa, he valvovat jatkuvasti, korjaavat “virheitä” ja muistuttavat tekemättömistä töistä. Kollegat, jotka eivät luota toisiinsa viettävät enemmän aikaa niin kutsutusti selkänsä varmistamiseen kuin minkään hyödyllisen työn tekemiseen.
Organisaatiot yrittävät aina leikata kustannuksia. Säästää. Mutta entäpä lisätehtävät, jotka johtuvat suoraan luottamuksen puutteesta? Erilaiset tarkastusosastot ovat olemassa vain sen takia. Yrityksillä on tapana kirjata pienimmätkin asiat sopimuksiin, koska ne eivät luota toimittajiin, urakoitsijoihin ja asiakkaisiin. Suuri osa hallinnollisesta työstä syntyy siksi, ”ettet voi nykyään luottaa kehenkään tai mihinkään”. Tarkistamme ja suoritamme asiat monesti itse, koska emme usko muiden tekevän niitä oikein – tai ollenkaan. Jos luottaisimme ja delegoisimme, kuinka paljon lisäaikaa saattaisi yhtäkkiä löytyä päivästä? Kuinka suuri osa työpaineesta katoaisi?
Minua hämmästyttää usein se, miten ihmiset väittävät olevansa täysin ylityöllistettyjä ja jatkuvan paineen alaisia, mutta eivät kuitenkaan tee sitä yhtä asiaa, joka todennäköisesti helpottaisi heidän taakkaansa: luottaisi enemmän muihin ihmisiin. Jokaiseen kokoukseen ei tarvitse osallistua itse. Jokaisesta muistiosta, raportista ja sähköpostista ei tarvitse saada kopiota. Tai lukea niitä. Salaliitot kuuluvat – lähes varmasti – yksinomaan kirjoihin tai elokuviin.
Aletaan siis luottaa. Ei odoteta, että muut luottavat. Ei ajatella aluksi, että vastapuoli – asiakas, yhteistyökumppani tai muu – varmasti pettää minut, vaan ajatellaan, että häneen voi luottaa. Käytetäänkö luottamusta sitten joskus kuitenkin väärin? Tietysti ja varmasti.
Elämä ei ole täydellistä, ja jotkut ihmiset eivät vain ole luotettavia. Luottamus tekee elämästä kuitenkin miellyttävämmän ja vähemmän stressaavan. Luottamuksen lisääntyminen synnyttää myös positiivisen luottamuksen kierteen!
”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija.” (Mark. 9:35.)
