Uusi aamu
Jumala kysyi Jobilta: ”Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen?” Job 38:12
Minä olen ihminen ja Jumala on Jumala. Kaikki elämäni aamut Jumala on kutsunut esiin, en minä. Kun ensimmäisen kerran avasimme silmämme synnyttyämme elämämme ensimmäiseen aamuun, sen elämän henkäyksen Jumala kutsui esiin. Tai jos olet elänyt sen hetken, kun ihminen tajuaa että on olemassa vain kaksi tietä, pimeyden tie ja valon tie, ja olet lähtenyt valon tielle, niin Jumala itse kutsui sinut sille tielle. Niin monta aamua kuin elämässämme onkin ollut, jokaisen niistä Jumala on kutsunut esiin, ja jokaiseen niistä Hän on antanut sinulle ja minulle elämän lahjan.
Tärkein aamu on vielä edessä. Se on se aamu, kun kaikki ajallinen ja maallinen on päättynyt, ja me seisomme uuden aamun kynnyksellä. Katsomme kasvoihin Häntä, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden, mutta joka voitti kuoleman pimeyden ja kolmantena aamuna nousi ylös. Minusta se on ihana ajatus, että Jeesuksen kuolema pesi puhtaaksi meidän menneisyytemme. Ja Jeesuksen elämä on meidän elämämme voima ja esimerkki jokaisena aamuna, johon heräämme. Netissä liikkuu hauska muistutus, että ole sellainen nainen/mies, että kun aamulla nouset ylös, niin paholainen sanoo: ”Voi ei, nyt se on taas hereillä”.
Ennen sitä tärkeintä uutta aamua, iankaikkisuuden ja taivaan ihanuuden aamua, on yksi hetki Raamatussa joka on puhutellut viime aikoina: Kaikki kansat kootaan hänen (Jeesuksen) eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.
Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään
Tämä on rankka kohta. Jeesus puhuu tässä siitä, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä uskonveljille ja – sisarille. Totta kai tarkoitus on tehdä hyvää myös niille jotka eivät usko, palvella heitä kaikin tavoin, kutsua heitä valon tielle. Mutta tässä erottelu tehdään sen perusteella, miten olemme kohdelleet toinen toisiamme kristittyinä.
Jesajan kirjassa puhutaan tästä samasta asiasta ja siinä on lupaus meille jokaiselle: Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Ajattelen, että Jumala haluaa meidän haavamme kasvavan umpeen. Monet niistä parantuvat kun me elämme yhdessä ja tuemme toinen toisiamme uskon ja elämän tiellä. Ajattelen, että Jumala haluaa valon puhkeavan meissä näkyviin kuin aamunkoin. Hän kutsuu uuden aamun meissä esiin, loistamaan kuin tähdet pimeällä taivaalla. Se ei ole meidän valomme joka loistaa, vaan Hänen joka on maailman valo. Hänen valonsa josta Raamattu sanoo; todellinen Valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Ja kaikille, jotka ottavat hänet vastaan, Hän antaa oikeuden tulla Jumalan lapseksi, kaikille, jotka uskovat Häneen.
Jos et tänään ole varma, oletko pimeyden vai valon tiellä, tai jos et ole varma, onko se elämäsi tärkein aamu kerran myös elämäsi paras aamu, niin tänään Jumala kutsuu sinut esiin. Hän kutsui tänään aamun esiin ja asetti aamuruskon paikalleen, Hän kutsuu sinutkin esiin ja kutsuu sinut parhaalle paikallesi.
Voit vaikka mielessäsi yhtyä tähän rukoukseen. Rakas Jeesus, Sinä olet todellinen valo, joka valaiset meidät läpikotaisin. Sinä voit sen tehdä, koska Sinä kannoit syntimme ja syyllisyytemme. Meissä ei ole mitään niin pimeää, etteikö Sinun valosi ja sovitustyösi sitä voittaisi. Anna syntimme anteeksi, pese meidät puhtaaksi, ohjaa meidät valon tielle, iankaikkisuuden tielle. Ja auta meitä näkemään jokainen uusi aamu mahdollisuutena olla siunaukseksi jollekin toiselle. Kiitos että haavamme kasvavat umpeen yhteydessä toisiimme ja Sinuun. Siunaa päivämme, kiitos että elät ja olet kanssamme. Aamen.