Raamatun ensimmäisissä jakeissa kerrotaan siitä, kuinka Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio, tyhjä ja pimeä, kunnes Jumala sanoi: “Tulkoon valo!” Ja koska valo oli “hyvä”, hän erotti valon pimeydestä ja nimitti sen päiväksi. Pimeys taas sai luvan olla yö. Oikeastaan näillä erotuksilla mennään tänäkin päivänä, eikä kukaan kyseenalaista sitä onko yöllä pimeää ja päivällä valoisaa – paitsi korkeintaan joku pohjoisen pallonpuoliskon skandinaavi keskikesän juhlissaan.
Valo ja pimeys ovat aina herättäneet käsitteinä vahvoja tunteita. Niihin on liitetty monenlaisia mielikuvia ja ne ovat olleet voimakkaasti latautuneita. Se on täysin ymmärrettävää erityisesti juuri omalla leveyspiirillämme, missä talven pimeys väsyttää ja kesän valo voimaannuttaa enemmän kuin kenties missään muualla. Kaikki eivät kuitenkaan koe kevään lisääntyvää valoa yksinomaan positiivisena asiana, vaan katselevat sen kaiken paljastavaa puolta suorastaan pelonsekaisin tuntein. Sekin on ymmärrettävää juuri siksi, että valon ja pimeyden vaihtelu neljän eri vuodenajan välillä on meillä niin voimakasta. Väittävät, että suomalainen geeniperimä on myös melankoliaan taipuvainen.
Useimmat meistä saavat valosta kuitenkin iloa, puhtia ja lisäenergiaa. Se näkyy erityisen hyvin tällaisena koronakeväänä. Pahin alakulo ja huoli tulevaisuudesta astuvat ainakin askeleen taaksepäin valon lisääntyessä. Itse kiitän Jumalaani siitä, ettei pandemia saanut alkuaan vaikkapa lokakuun harmaudessa, jolloin edessä olisi ollut kotikaranteenin lisäksi monen kuukauden pimeä ja kylmä ajanjakso. Viruksen lopullinen kulku, kurvit ja kohtalo ovat vielä hämärän peitossa, mutta mikäli tilanteesta ei olla vielä ensi lokakuuhun mennessä päästy ulos, ovat käytettävissä olevat selviytymiskeinomme todennäköisesti kuitenkin paremmat mitä ensimmäisen aallon aikana. Ehkä silloin pystymme luomaan itsekin tarvittavaa valoa elinympäristöömme, jos ei muuten niin pakon edessä?
“Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.” (1. Tess. 5:4-5) Piditpä sitten omassa arjessasi valosta tai pimeydestä, on hyvä muistaa, että maailman valo on Jeesus ja hänessä pimeys väistyy. Se valo vie syntisen ihmisen kirkkauden maailmaan ja sen valokeilan alle on hyvä asettaa itsensä viimeistään tänään.