mennessä Laura Kalaja | elo 10, 2020 | Yleinen
Paavali, tuo ehkä kaikkien aikojen vaikuttavin lähetyssaarnaaja, on muistutus siitä, että Jeesus kutsuu meitä seuraajikseen sellaisina kuin olemme. Paavali sairasti ja sen seurauksena hänen oli jäätävä Galatiaan, vaikka alun perin hän oli vain läpikulkumatkalla. Mutta Jumala voi käyttää elämämme sairauksia lähetystyön etenemiselle. Paikalle syntyi pieniä kodeissa kokoontuvia seurakuntia.
Paavali vihastui ja sen seurauksena syntyi Galatalaiskirje. Jumala voi käyttää luonteenpiirteitämme evankeliumityössä. Pieniin kotiseurakuntiin oli ilmestynyt uusia ”evankeliumin” julistajia, joiden oppi oli tyrehdyttänyt uskovien hengellisen kasvun ja Paavali vihastui näiden julistajien pyrkimyksistä. Galatalaiskirjeen sanomaa tarvitsemme yhä tänäkin päivänä, kun monenlaista ”evankeliumia” on liikkeellä.
Paavali kärsi, häntä vastaan hyökättiin monin tavoin. Mutta Jumala voi kääntää kärsimyksemme ja olosuhteemme siunaukseksi. Paavalin kärsimys ei ollut vain ulkoista, vaan hänen sydämensä kärsi, sillä väärä sanoma oli saanut uskovia mukaansa. Hänen tunteensa ja huolensa tulee läpi Galatalaiskirjeessä, se koskettaa ja saa aikaan muutosta parempaan. Paavali perusteli uskonsa sisällön Raamatun Sanalla ja hän tiesi, että se totuus voittaa väärän julistuksen.
Jeesus käytti Paavalia, hänen elämänhistoriaansa ja olosuhteitaan siunatakseen monia ihmisiä, myös meitä. Galatalaiskirje on täynnä armon sanomaa, jonka voi ottaa vastaan sellainen, joka tietää, että voimme tulla Jumalan eteen vain Jeesuksen ristintyön kautta. Kovin herkästi meitä houkutellaan pois siitä armosta tai kiellämme sen itseltämme. Toisinaan, ja aika usein, ahdistus tai epäonnistuneet yrityksemme olla hyviä uskovia, vievät meidät takaisin ristin luo.
Jos kuulet opetusta, että meidän pitäisi päästä ”eteenpäin” Kristuksen evankeliumista tai että meidän tulisi saada enemmän ”täyttä evankeliumia”, lisää ja aina vaan lisää, niin muista Galatalaiskirjeen julistus siitä, että Kristuksen armo on ehdottoman riittävä, muuttumaton ja ainutlaatuinen. Saamme juurtua siihen syvemmälle ja rakastua siihen armoon yhä uudelleen.
Paavali tunnustaa: ”Sen elämän, jota tässä ruumiissa vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.” (Gal 2:20)
Kristuksen ainutlaatuinen armo ja rakkaus olkoon kanssasi tänäänkin.
mennessä Laura Kalaja | elo 10, 2020 | Yleinen
”Etsikää ensin Jumalaa ja Hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Matteus 6:33
Kuuntelen usein apologeetta Ravi Zachariaksen opetuksia. Hän kertoo toisinaan kertomuksia, niin kuin Jeesuskin teki. Tässä yksi niistä.
Tämä avaa tuota Raamatun kohtaa, jossa sanotaan, että kun etsimme ensin Jumalaa, niin sen mukana saamme kaiken muunkin.
Oli rikas mies. Päivittäin tuo rikas mies teki kävelylenkin linnastaan kaupungille. Kaupungin laidalla istui aina sama kerjäläismies. Kerran tuo rikas mies pysähtyi juttelemaan kerjäläisen kanssa. Siitä tuli vähitellen rutiini. He vaihtoivat joka päivä kuulumisia. Rikas mies kertoi, että hänellä on poika. Ja että hän pitää taiteesta ja että hänellä on mittava taidekokoelma. Kerjäläinen kertoi, että hän on aika taiteellinen myös ja pitää piirtämisestä.
Rikas mies kysyi, voisiko kerjäläinen piirtää kuvan rikkaan miehen pojasta? Kerjäläinen lupasi, jos rikas mies tuo paperin ja kynän.
Niin rikas mies tuli poikansa kanssa ja kuva piirrettiin. Kuva ei ollut kummoinen, mutta rikas mies taittoi sen taskuun ja kiitti kerjäläistä.
Vuodet kuluivat ja eräänä päivän poika tuli yksin kerjäläisen luo. Rikas mies oli kuollut. Poika jatkoi kerjäläisen luona käymistä kuten isänsäkin oli käynyt. Eräänä päivänä poika ei tullutkaan. Muutaman päivän päästä kerjäläinen päätti lähteä katsomaan, oliko jotain tapahtunut. Hän tuli rikkaan miehen linnan ovelle ja koputti. Palvelija avasi oven ja kertoi, että poikakin oli kuollut. Ja että sisällä juuri oli alkamassa taidehuutokauppa rikkaan miehen taidekokoelmasta. Kerjäläistä hän ei kyllä päästä sisään tuon näköisenä.
Kerjäläinen halusi kovasti nähdä taidekokoelman. Hän kävi lainaamassa siistin puvun ja tuli takaisin linnalle.
Taidehuutokauppa oli juuri alkamassa. Paljon ihmisiä istui salissa. Upeat taulut olivat näytillä. Mukana oli myös kerjäläisen piirtämä kuva rikkaan miehen pojasta. Se oli kehystetty.
Niin huutokauppa alkoi. Meklari sanoi, että rikas mies oli jättänyt ehdon: huutokauppa tulee aloittaa tuosta kerjäläisen piirtämästä kuvasta. Kukaan ei halunnut huutaa sitä, koska he odottivat malttamattomina oikeita taideaarteita. Kerjäläinen löysi taskustaan lantin, ja sillä hän sai tuon piirtämänsä kuvan takaisin itselleen.
Ihmiset alkoivat malttamattomina pyydellä, että päästäisiin jo asiaan ja oikean taiteen pariin. Meklari oli hetken hiljaa ja sanoi sitten, että rikkaalla miehellä oli toinenkin ehto. Kuka ikinä osti tuon piirretyn kuvan rikkaan miehen pojasta, hänelle annetaan koko muukin taidekokoelma.
Rukous: Jeesus, Sinä olet elämän lähde. Auta meitä asettamaan Sinut elämässämme ensimmäiseksi. Tapahtukoon Sinun hyvä tahtosi silloinkin, kun emme sitä ymmärrä. Kiitos, että lupauksesi kestävät ja kantavat. Ilman Sinua meillä ei ole mitään, mutta Sinussa meillä on kaikki. Aamen.
mennessä Laura Kalaja | elo 10, 2020 | Yleinen
Suomi voitti sunnuntaina jääkiekon MM-kultaa. Jääkiekkoon liittyy lämpimiä muistoja, jo lapsena oli hauska seurata isän reaktioita pelin kulkuun. Iloa, harmitusta ja jännitystä.
Eilen olin katsomassa peliä ystävien kanssa ulkona. Huomasin monta kertaa ajattelevani isääni ja hymyilin, varmaankin hän katsoi yhtä innolla peliä kotona.
Suomi voitti, voi sitä riemun määrää! Turun keskusta täyttyi hetkessä iloitsevista ihmisistä. Ensimmäinen auto jonka siellä näin, oli vuorattu Suomen lipuilla ja pelipaidoilla ja se ajoi ympäri torvea toitottaen. Katsoimme sisään autoon, iloinen kuski tervehti meitä huonolla suomen kielellä. Hän oli ylpeä ollessaan osa iloitsevaa kansaa.
Yhteyden tunne oli käsin kosketeltava. Nuoret ja vanhat, naiset ja miehet, muualta tulleet ja täällä syntyneet, kaikki löivät käsiään yhteen, halasivat, hurrasivat, kukaan ei halunnut lähteä pois. Toisilleen vieraat tervehtivät kuin olisivat ylimpiä ystäviä.
Aamulla ajoin töihin keskustan läpi. Olisi ollut niin ihanaa, jos se sama yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteinen ilo olisi edelleen ollut ilmassa. Mutta arki oli alkanut. Toimistolla sentään tuuletettiin Riitta – sihteerin kanssa heti kun nähtiin.
Kerran taivaassa on ihmisiä kaikista kansoista yhdessä viettämässä ikuista ilon päivää, jota arki ei latista. Senkin ilon perustana on voitto. Vapahtajamme, joka uhrasi henkensä meidän syntiemme tähden, voitti meille ikuisen elämän. Hän valmisti yhteyden meidän ja Jumalan välille niin, ettei mikään synti tai häviö voi sitä estää. Voit vain ottaa sen voiton vastaan uskossa iloiten.
”Kaikki jätkät vierellä tahtoo toiselle hyvää ja se kyllä välittyy.” Näin pelaaja tiivisti eilen menestyksen salaisuuden. Siinä pohdittavaa kaikkiin kohtaamisiin, joita meillä tänäänkin on kotona ja työssä.
Niin, hymyilen myös kun ajattelen taivaallista Isääni. Voin kuvitella, että Hän katsoo elämäämme vuoroin ilolla ja vuoroin harmituksella. Parasta on, että Hänelle voimme tuoda voittomme ja tappiomme. Hän kutsuu Kotiin. Ovi on auki. Juhlat jatkuvat!
mennessä Laura Kalaja | elo 10, 2020 | Yleinen
Eri uskontojen joukossa kristinusko saattaa nykyaikana tuntua turhankin veriseltä uskonnolta. Kristittyjen vuoden tärkein juhla-aika joulun ohella on pääsiäinen, jonka aikana muistellaan Jeesus Nasaretilaisen veristä ja väkivaltaista kuolemaa. Ehtoollisessa jaetaan leipää ja viiniä julistaen niiden olevan Kristuksen ruumis ja veri. Kristillisessä puheenparressa puhutaan Kristuksen verestä ja haavoista. Koko kristinuskon tunnusmerkki on risti, kidutuspaalu, johon aikoinaan nostettiin ja naulittiin hitaasti kuolemaan Rooman valtakunnan pahimmat rikolliset ja kapinalliset.
Toisaalta kristinuskon yhteydessä puhutaan paljon lähimmäisenrakkaudesta. Tunnistan minussa itsessänikin kaipuun siihen, että minua rakastetaan. Mutta entä jos tunnistan itsessäni myös rakkaudettomuutta?
Huomaan kaipaavani myös oikeudenmukaisuutta. Mutta mitä teen, jos en itse ole oikeudenmukainen? Miten toimin, jos huomaan itsessäni itsekkyyttä, pahoja sanoja ja ajatuksia, jopa vihaakin? Miten sovitan yhteen rakkauden ja oikeudenmukaisuuden, jos en pysty toteuttamaan niitä edes omassa elämässäni?
Jumalan sanotaan rakastavan ihmistä. Rakkauden apostoli Johannes kirjoittaa, että Jumala ON rakkaus. Jos Jumala on rakkaus, hän myös toimii tämän olemuksensa mukaisesti. Jumala rakkaudessaan suhtautuu meihin ihmisiin äärimmäisen vakavasti. Hän ei voi vähentää rakkauttaan, eikä hän voi katsoa kenenkään osoittamaa ja osakseen saamaa rakkaudettomuutta tai suoranaista pahuutta sormien läpi. Pienikin loukkaus, väärä teko tai jopa paha ajatus on Jumalan silmissä niin vakava rikkomus, ettei sitä voi hyvittää muuten kuin verenvuodatuksella.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela – sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki todetaan rakkautta ylistävässä Laulujen laulussa. Tällaisella suorastaan sotaisalla kiivaudella Jumala rakastaa ihmistä. Samalla kiivaudella hänen täytyy myös rangaista kaikkia itsekkäitä ja rakkaudettomia ihmisiä, eli viime kädessä meitä jokaista. Miten tämän mahdottoman yhtälön voi ratkaista?
* * *
Kaksituhatta vuotta sitten Jumala otti meidän kohtalomme omakseen ja syntyi yhdeksi meistä. Vaikka hän itsessään on rakkaus, hän otti omaksi syykseen meidän rakkaudettomuutemme ja pahuutemme. Palavassa rakkaudessaan hän vuodatti verensä meidän rakkaudettomuutemme takia. Oikeus tapahtui, kun Jeesus Nasaretilainen kuoli syyttömänä ihmiskunnan puolesta. Tällainen on Jumalan rakkaus, joka on väkevä kuin kuolema – kuin ristinkuolema.
Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Fil. 2:6-8)
mennessä Laura Kalaja | elo 10, 2020 | Päivän Sana
(Julkaistu Turun Sanomissa viikolla 9)
MAANANTAI
Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Ps 31:2
Yksi lempipaikoistani lapsena oli kodin takana oleva metsä ja sen kalliot. Sinne kiivettyäni tuntui, että on helppo hengittää, mikään ei paina. Yllä korkea taivas ja alla kallio, joka kestää. Sisarusten kanssa leikittiin intiaaneja ja rosvoa ja poliisia, oltiin luovia ja iloisia. Kännykät ja aikataulut olivat kaukana tulevaisuudessa. Oltiin läsnä. Jotain vielä parempaa on olla läsnä Jumalassa. Hänen luo ei tarvitse kiivetä suoritusten kautta. Hänessä saan hengittää. Hän avaa uudet näköalat. Hänen Sanansa on perusta, vahva kallio, joka kestää. Luovuus ja ilo täyttävät sydämen. Tulevaisuus ei pelota. Hänessä taivas on totta jo nyt. Jeesus, tulen luoksesi tällaisena tänään. Olet rauhani, kaikkeni. Kiitos.
TIISTAI
Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt? Ps. 116: 12 (-13)
Eräässä Raamatun kohdassa mies halusi ostaa itselleen vallan käskeä Jumalan Pyhää Henkeä. Apostolit moittivat häntä, Jumalan lahja ei ole rahalla ostettavissa. Kautta aikojen ihminen on yrittänyt tehdä kauppaa Jumalan kanssa. Jospa hyvät tekoni voittavat pahat tekoni. Jospa lupaan Jumalalle jotain, niin Hän auttaisi minua vaikeassa tilanteessa. Jospa yritän elää oikein ja se riittää. Raamattu kuitenkin todistaa, että vaikka antaisin polttaa itseni tulessa tai lahjoittaisin kaikki rahani köyhille, niin se ei hyödytä ihmistä, jos häneltä puuttuu rakkaus. Ei ole kyse sinun rakkaudestasi, vaan Jeesuksen rakkaudesta. Jos olet ottanut vastaan lahjana uskon siihen, mitä Jeesus on hyväksesi tehnyt, silloin tiedät todellisen rakkauden ja tunnustat kiittäen, että se kaikki on pyhää lahjaa.
KESKIVIIKKO
He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?” Jes. 58: 1-9
Rakastan Raamatun rehellistä kuvausta ihmisestä. Siellä ei peitellä ihmisen omahyväisyyttä, pelkuruutta, epäoikeudenmukaisuutta, kostonhimoa, ylpeyttä, itsekkyyttä. Tässäkin kohdassa ihminen näkee itsensä erinomaisena uskovaisena, joka paastoaa ja kurittaa itseään, ja sen perusteella Jumalan pitäisi ilman muuta ajaa hänen asiaansa. Kuinka vaikea onkaan muistaa, että Jumala näkee kaiken, motiivimmekin. Emme ole puhtaita Jumalan edessä. Kuinka kauniita ovat ne Raamatun ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet, että Jumala on puolellamme siksi että Hän rakastaa, ei siksi että olemme onnistuneita uskovia. Emme voi ansaita Jumalalta mitään, ja silti saamme kaiken. Sen jälkeen ei tee enää mieli kehuskella miten paljon minä olen tehnyt. Tekee mieli kertoa mitä Jumala on tehnyt.
TORSTAI
Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Jes. 58: 1-9
Jeesuksella oli ihan paras työ: Hän antoi synnit anteeksi, vapautti kahleissa olevat, ruokki nälkäiset, paransi sairaat ja valmisti kodin taivaaseen meille kaikille. Voimme istua ja muistella tätä kaikkea. Tai sitten voimme seurata Jeesusta ja liittyä Hänen työhönsä. Istumme tai liikumme, Jeesus odottaa, ettemme esittäisi seuraavamme Häntä ja samaan aikaan kiellämme Hänet sulkien sydämemme kanssakulkijoiltamme. Raamattu jatkaa, että kun hyppäämme mukaan Jeesuksen työhön, meidän haavamme kasvavat umpeen ja pimeyteen tulee valo.
PERJANTAI
Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” Matt. 27:40–42
Sain viestin vaikeassa tilanteessa olevalta ystävältä. Hän sanoi rukoilleensa Jeesusta, mutta kysyi miten Jeesus voisi muka auttaa, kun Jeesus ei itseäänkään pystynyt ristillä auttamaan. Tietämättään ystäväni käytti samaa lausetta kuin ylipapit pilkatessaan Jeesusta. Olisi niin mukava luvata, että Jeesus ratkaisee kaikki asiasi ja parantaa kaikki sairautesi ja elämästäsi tulee täydellistä juuri nyt. Olennaista ei kuitenkaan iankaikkisuusnäkökulmasta ole aina se, mitä saan Jeesukselta, vaan se, tunnenko Hänet. Toinen ristin ryöväreistä ei pyytänyt helpotusta ajalliseen hätäänsä, vaan iankaikkiseen. Hän tunsi Jeesuksen ja Jeesuksen seurassa hän myös pääsi perille sinne, missä kaikki on täydellistä. Jeesus ei ristillä auttanut itseään, vaan sinua.
LAUANTAI
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor 13
Jeesus sanoo, että kun maailman tila huononee ja paha saa valtaa, monien rakkaus kylmenee. Kristittyjä vihataan, moni menee harhaan, luopuu uskosta ja viha kasvaa sydämissä. Kun yhä enemmän pahoja asioita käy ilmi, on entistä tärkeämpää vihata syntiä, mutta rakastaa syntistä. On yhä tärkeämpää muistaa, että ilman uskoa meistä jokainen on pimeydessä ja kykeneväinen kaikenlaiseen pahuuteen. On muistettava joka päivä sen olevan yksin armoa, jos olemme löytäneet tien pimeydestä valoon. Joka päivä sydämemme tarvitsee Jeesuksen puhdistusta. Kun maailma pimenee, Jeesuksessa pysyy edelleen usko, toivo ja rakkaus. Älä lähde pois rakkauden lähteestä, älä anna rakkauden kylmetä. Jeesus rakastaa sinua.
SUNNUNTAI
Jeesus sanoi: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Luuk. 18:31
Opetuslapset eivät vielä ymmärtäneet, mitä Jeesus tällä tarkoitti. Emme näe tulevaisuutta emmekä ymmärrä miksi vaikeita asioita tapahtuu. Kertomus jatkuu, Jeesuksen luo tulee sokea mies. Jeesus kysyy: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” ”Herra, anna minulle näköni.” Mies sai näkönsä ja lähti kiittäen seuraamaan Jeesusta. Ensimmäinen, mitä sokea mies näki, oli Jeesus. Niin käy, kun Jeesus avaa silmämme. Toiseksi hän ymmärsi, että Jeesus tekee mitä sanoo, ja siksi Häntä kannattaa seurata. Vaikeinakin hetkinäsi, katso Jeesukseen ja seuraa Häntä. Hän tekee, mitä lupaa. Hän voitti kiusaukset, koettelemukset ja jopa kuoleman. Hän on voimasi tänäänkin. Huomisesta emme tiedä. Rajan tällä ja tuolla puolen on vain Yksi, jota ei rajat koske. Hänelle on mahdollista sekin, mikä ihmiselle on mahdotonta.
