Rakkaus on väkevä kuin kuolema

Rakkaus on väkevä kuin kuolema

Eri uskontojen joukossa kristinusko saattaa nykyaikana tuntua turhankin veriseltä uskonnolta. Kristittyjen vuoden tärkein juhla-aika joulun ohella on pääsiäinen, jonka aikana muistellaan Jeesus Nasaretilaisen veristä ja väkivaltaista kuolemaa. Ehtoollisessa jaetaan leipää ja viiniä julistaen niiden olevan Kristuksen ruumis ja veri. Kristillisessä puheenparressa puhutaan Kristuksen verestä ja haavoista. Koko kristinuskon tunnusmerkki on risti, kidutuspaalu, johon aikoinaan nostettiin ja naulittiin hitaasti kuolemaan Rooman valtakunnan pahimmat rikolliset ja kapinalliset.

Toisaalta kristinuskon yhteydessä puhutaan paljon lähimmäisenrakkaudesta. Tunnistan minussa itsessänikin kaipuun siihen, että minua rakastetaan. Mutta entä jos tunnistan itsessäni myös rakkaudettomuutta?

Huomaan kaipaavani myös oikeudenmukaisuutta. Mutta mitä teen, jos en itse ole oikeudenmukainen? Miten toimin, jos huomaan itsessäni itsekkyyttä, pahoja sanoja ja ajatuksia, jopa vihaakin? Miten sovitan yhteen rakkauden ja oikeudenmukaisuuden, jos en pysty toteuttamaan niitä edes omassa elämässäni?

Jumalan sanotaan rakastavan ihmistä. Rakkauden apostoli Johannes kirjoittaa, että Jumala ON rakkaus. Jos Jumala on rakkaus, hän myös toimii tämän olemuksensa mukaisesti. Jumala rakkaudessaan suhtautuu meihin ihmisiin äärimmäisen vakavasti. Hän ei voi vähentää rakkauttaan, eikä hän voi katsoa kenenkään osoittamaa ja osakseen saamaa rakkaudettomuutta tai suoranaista pahuutta sormien läpi. Pienikin loukkaus, väärä teko tai jopa paha ajatus on Jumalan silmissä niin vakava rikkomus, ettei sitä voi hyvittää muuten kuin verenvuodatuksella.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela – sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki todetaan rakkautta ylistävässä Laulujen laulussa. Tällaisella suorastaan sotaisalla kiivaudella Jumala rakastaa ihmistä. Samalla kiivaudella hänen täytyy myös rangaista kaikkia itsekkäitä ja rakkaudettomia ihmisiä, eli viime kädessä meitä jokaista. Miten tämän mahdottoman yhtälön voi ratkaista?

* * *

Kaksituhatta vuotta sitten Jumala otti meidän kohtalomme omakseen ja syntyi yhdeksi meistä. Vaikka hän itsessään on rakkaus, hän otti omaksi syykseen meidän rakkaudettomuutemme ja pahuutemme. Palavassa rakkaudessaan hän vuodatti verensä meidän rakkaudettomuutemme takia. Oikeus tapahtui, kun Jeesus Nasaretilainen kuoli syyttömänä ihmiskunnan puolesta. Tällainen on Jumalan rakkaus, joka on väkevä kuin kuolema – kuin ristinkuolema.

Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti. (Fil. 2:6-8)

Rakkaus on väkevä kuin kuolema

PÄIVÄN SANA 2019

(Julkaistu Turun Sanomissa viikolla 9)

MAANANTAI

Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat. Ps 31:2

Yksi lempipaikoistani lapsena oli kodin takana oleva metsä ja sen kalliot. Sinne kiivettyäni tuntui, että on helppo hengittää, mikään ei paina. Yllä korkea taivas ja alla kallio, joka kestää. Sisarusten kanssa leikittiin intiaaneja ja rosvoa ja poliisia, oltiin luovia ja iloisia. Kännykät ja aikataulut olivat kaukana tulevaisuudessa. Oltiin läsnä. Jotain vielä parempaa on olla läsnä Jumalassa. Hänen luo ei tarvitse kiivetä suoritusten kautta. Hänessä saan hengittää. Hän avaa uudet näköalat. Hänen Sanansa on perusta, vahva kallio, joka kestää. Luovuus ja ilo täyttävät sydämen. Tulevaisuus ei pelota. Hänessä taivas on totta jo nyt. Jeesus, tulen luoksesi tällaisena tänään. Olet rauhani, kaikkeni. Kiitos.

TIISTAI

Kuinka voisin maksaa Herralle sen, minkä hän on hyväkseni tehnyt? Ps. 116: 12 (-13)

Eräässä Raamatun kohdassa mies halusi ostaa itselleen vallan käskeä Jumalan Pyhää Henkeä. Apostolit moittivat häntä, Jumalan lahja ei ole rahalla ostettavissa. Kautta aikojen ihminen on yrittänyt tehdä kauppaa Jumalan kanssa. Jospa hyvät tekoni voittavat pahat tekoni. Jospa lupaan Jumalalle jotain, niin Hän auttaisi minua vaikeassa tilanteessa. Jospa yritän elää oikein ja se riittää. Raamattu kuitenkin todistaa, että vaikka antaisin polttaa itseni tulessa tai lahjoittaisin kaikki rahani köyhille, niin se ei hyödytä ihmistä, jos häneltä puuttuu rakkaus. Ei ole kyse sinun rakkaudestasi, vaan Jeesuksen rakkaudesta. Jos olet ottanut vastaan lahjana uskon siihen, mitä Jeesus on hyväksesi tehnyt, silloin tiedät todellisen rakkauden ja tunnustat kiittäen, että se kaikki on pyhää lahjaa.

KESKIVIIKKO

He pyytävät minulta oikeudenmukaisia tuomioita, he pyytävät Jumalaa puolelleen ja sanovat: ”Miksi sinä et huomaa, kuinka me paastoamme? Etkö näe, kuinka me kuritamme itseämme?” Jes. 58: 1-9

Rakastan Raamatun rehellistä kuvausta ihmisestä. Siellä ei peitellä ihmisen omahyväisyyttä, pelkuruutta, epäoikeudenmukaisuutta, kostonhimoa, ylpeyttä, itsekkyyttä. Tässäkin kohdassa ihminen näkee itsensä erinomaisena uskovaisena, joka paastoaa ja kurittaa itseään, ja sen perusteella Jumalan pitäisi ilman muuta ajaa hänen asiaansa. Kuinka vaikea onkaan muistaa, että Jumala näkee kaiken, motiivimmekin. Emme ole puhtaita Jumalan edessä. Kuinka kauniita ovat ne Raamatun ihmiset, jotka ovat ymmärtäneet, että Jumala on puolellamme siksi että Hän rakastaa, ei siksi että olemme onnistuneita uskovia. Emme voi ansaita Jumalalta mitään, ja silti saamme kaiken. Sen jälkeen ei tee enää mieli kehuskella miten paljon minä olen tehnyt. Tekee mieli kertoa mitä Jumala on tehnyt.

TORSTAI

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Jes. 58: 1-9

Jeesuksella oli ihan paras työ: Hän antoi synnit anteeksi, vapautti kahleissa olevat, ruokki nälkäiset, paransi sairaat ja valmisti kodin taivaaseen meille kaikille. Voimme istua ja muistella tätä kaikkea. Tai sitten voimme seurata Jeesusta ja liittyä Hänen työhönsä. Istumme tai liikumme, Jeesus odottaa, ettemme esittäisi seuraavamme Häntä ja samaan aikaan kiellämme Hänet sulkien sydämemme kanssakulkijoiltamme. Raamattu jatkaa, että kun hyppäämme mukaan Jeesuksen työhön, meidän haavamme kasvavat umpeen ja pimeyteen tulee valo.

PERJANTAI

Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen.” Matt. 27:40–42

Sain viestin vaikeassa tilanteessa olevalta ystävältä. Hän sanoi rukoilleensa Jeesusta, mutta kysyi miten Jeesus voisi muka auttaa, kun Jeesus ei itseäänkään pystynyt ristillä auttamaan. Tietämättään ystäväni käytti samaa lausetta kuin ylipapit pilkatessaan Jeesusta. Olisi niin mukava luvata, että Jeesus ratkaisee kaikki asiasi ja parantaa kaikki sairautesi ja elämästäsi tulee täydellistä juuri nyt. Olennaista ei kuitenkaan iankaikkisuusnäkökulmasta ole aina se, mitä saan Jeesukselta, vaan se, tunnenko Hänet. Toinen ristin ryöväreistä ei pyytänyt helpotusta ajalliseen hätäänsä, vaan iankaikkiseen. Hän tunsi Jeesuksen ja Jeesuksen seurassa hän myös pääsi perille sinne, missä kaikki on täydellistä. Jeesus ei ristillä auttanut itseään, vaan sinua.

LAUANTAI

Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor 13

Jeesus sanoo, että kun maailman tila huononee ja paha saa valtaa, monien rakkaus kylmenee. Kristittyjä vihataan, moni menee harhaan, luopuu uskosta ja viha kasvaa sydämissä. Kun yhä enemmän pahoja asioita käy ilmi, on entistä tärkeämpää vihata syntiä, mutta rakastaa syntistä. On yhä tärkeämpää muistaa, että ilman uskoa meistä jokainen on pimeydessä ja kykeneväinen kaikenlaiseen pahuuteen. On muistettava joka päivä sen olevan yksin armoa, jos olemme löytäneet tien pimeydestä valoon. Joka päivä sydämemme tarvitsee Jeesuksen puhdistusta. Kun maailma pimenee, Jeesuksessa pysyy edelleen usko, toivo ja rakkaus. Älä lähde pois rakkauden lähteestä, älä anna rakkauden kylmetä. Jeesus rakastaa sinua.

SUNNUNTAI

Jeesus sanoi: ”Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Luuk. 18:31

Opetuslapset eivät vielä ymmärtäneet, mitä Jeesus tällä tarkoitti. Emme näe tulevaisuutta emmekä ymmärrä miksi vaikeita asioita tapahtuu. Kertomus jatkuu, Jeesuksen luo tulee sokea mies. Jeesus kysyy: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” ”Herra, anna minulle näköni.” Mies sai näkönsä ja lähti kiittäen seuraamaan Jeesusta. Ensimmäinen, mitä sokea mies näki, oli Jeesus. Niin käy, kun Jeesus avaa silmämme. Toiseksi hän ymmärsi, että Jeesus tekee mitä sanoo, ja siksi Häntä kannattaa seurata. Vaikeinakin hetkinäsi, katso Jeesukseen ja seuraa Häntä. Hän tekee, mitä lupaa. Hän voitti kiusaukset, koettelemukset ja jopa kuoleman. Hän on voimasi tänäänkin. Huomisesta emme tiedä. Rajan tällä ja tuolla puolen on vain Yksi, jota ei rajat koske. Hänelle on mahdollista sekin, mikä ihmiselle on mahdotonta.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema

Uusi aamu

Jumala kysyi Jobilta: ”Oletko sinä kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Oletko käskenyt aamuruskon paikalleen?” Job 38:12

Minä olen ihminen ja Jumala on Jumala. Kaikki elämäni aamut Jumala on kutsunut esiin, en minä. Kun ensimmäisen kerran avasimme silmämme synnyttyämme elämämme ensimmäiseen aamuun, sen elämän henkäyksen Jumala kutsui esiin. Tai jos olet elänyt sen hetken, kun ihminen tajuaa että on olemassa vain kaksi tietä, pimeyden tie ja valon tie, ja olet lähtenyt valon tielle, niin Jumala itse kutsui sinut sille tielle. Niin monta aamua kuin elämässämme onkin ollut, jokaisen niistä Jumala on kutsunut esiin, ja jokaiseen niistä Hän on antanut sinulle ja minulle elämän lahjan.

Tärkein aamu on vielä edessä. Se on se aamu, kun kaikki ajallinen ja maallinen on päättynyt, ja me seisomme uuden aamun kynnyksellä. Katsomme kasvoihin Häntä, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden, mutta joka voitti kuoleman pimeyden ja kolmantena aamuna nousi ylös. Minusta se on ihana ajatus, että Jeesuksen kuolema pesi puhtaaksi meidän menneisyytemme. Ja Jeesuksen elämä on meidän elämämme voima ja esimerkki jokaisena aamuna, johon heräämme. Netissä liikkuu hauska muistutus, että ole sellainen nainen/mies, että kun aamulla nouset ylös, niin paholainen sanoo: ”Voi ei, nyt se on taas hereillä”.

Ennen sitä tärkeintä uutta aamua, iankaikkisuuden ja taivaan ihanuuden aamua, on yksi hetki Raamatussa joka on puhutellut viime aikoina: Kaikki kansat kootaan hänen (Jeesuksen) eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.

Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle. Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.

Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’ Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’ ”Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään

Tämä on rankka kohta. Jeesus puhuu tässä siitä, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä uskonveljille ja – sisarille. Totta kai tarkoitus on tehdä hyvää myös niille jotka eivät usko, palvella heitä kaikin tavoin, kutsua heitä valon tielle. Mutta tässä erottelu tehdään sen perusteella, miten olemme kohdelleet toinen toisiamme kristittyinä.

Jesajan kirjassa puhutaan tästä samasta asiasta ja siinä on lupaus meille jokaiselle: Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.

Ajattelen, että Jumala haluaa meidän haavamme kasvavan umpeen. Monet niistä parantuvat kun me elämme yhdessä ja tuemme toinen toisiamme uskon ja elämän tiellä. Ajattelen, että Jumala haluaa valon puhkeavan meissä näkyviin kuin aamunkoin. Hän kutsuu uuden aamun meissä esiin, loistamaan kuin tähdet pimeällä taivaalla. Se ei ole meidän valomme joka loistaa, vaan Hänen joka on maailman valo. Hänen valonsa josta Raamattu sanoo; todellinen Valo, joka valaisee jokaisen ihmisen. Ja kaikille, jotka ottavat hänet vastaan, Hän antaa oikeuden tulla Jumalan lapseksi, kaikille, jotka uskovat Häneen.

Jos et tänään ole varma, oletko pimeyden vai valon tiellä, tai jos et ole varma, onko se elämäsi tärkein aamu kerran myös elämäsi paras aamu, niin tänään Jumala kutsuu sinut esiin. Hän kutsui tänään aamun esiin ja asetti aamuruskon paikalleen, Hän kutsuu sinutkin esiin ja kutsuu sinut parhaalle paikallesi.

Voit vaikka mielessäsi yhtyä tähän rukoukseen. Rakas Jeesus, Sinä olet todellinen valo, joka valaiset meidät läpikotaisin. Sinä voit sen tehdä, koska Sinä kannoit syntimme ja syyllisyytemme. Meissä ei ole mitään niin pimeää, etteikö Sinun valosi ja sovitustyösi sitä voittaisi. Anna syntimme anteeksi, pese meidät puhtaaksi, ohjaa meidät valon tielle, iankaikkisuuden tielle. Ja auta meitä näkemään jokainen uusi aamu mahdollisuutena olla siunaukseksi jollekin toiselle. Kiitos että haavamme kasvavat umpeen yhteydessä toisiimme ja Sinuun. Siunaa päivämme, kiitos että elät ja olet kanssamme. Aamen.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema

Kiitos Tuomasvapaaehtoiset

Korinttolaiskirjeessä todetaan, että kun me tulemme seurakunnassa yhteen, kaikilla on jotain annettavaa. Antamisen siunausta saamme kokea Tuomasmessussa, sillä yhtäkään messua ei voida järjestää ilman suurta joukkoa heitä, jotka laittavat itsensä likoon.

Tuomasmessun järjestäjänä on vaikea pukea sanoiksi, miten arvokas jokainen messun tekijä meille on ja miten hyvältä tuntuu, kun joka kerta tekijöitä löytyy, joskus vasta viime minuuteilla. Paikkansa löytävät kirkon koristelijat, jotka taiteilevat lahjoitusruusut penkkien päätyihin ja alttarille. Kantajat, jotka tekevät suorastaan urheilusuorituksen roudatessaan rukouspöytiä alakerrasta kirkkosaliin ja taas illalla takaisin. He, jotka valmistavat rukousalttarit ja laittavat ehtoollispikarit odottamaan. Mahtavatko tietääkään kuinka paljon rukouksia Tuomasmessun väki jättää rukouspöydille Jumalan huolenpidon alle. Bändi ja äänentoistomiehet, jotka käyttävät Tuomasmessupäivänä usean tunnin valmistautuessaan palvelemaan kirkkoväkeä musiikilla. Kryptan ihana Marja, joka leipoo kaikille messun tekijöille herkut ja keittää kahvit. Joku ystävällinen on leiponut ehtoollisleivät ja joku täyttänyt ehtoolliskannut, joista ehtoollisavustajat jakavat pyhää viiniä. Toiset valmistautuvat pesemään hartaasti pikarit ehtoollisen jälkeen, kun Kristuksen ruumis ja veri on nautittu ja matkaa jatketaan puhtain sydämin. Kolehdinkantajat haaveineen käyvät läpi jokaisen penkkirivin, että maailman vähäosaiset saisivat toivoa elämäänsä. Valokuvaaja näkee linssin läpi uusia näkökulmia ja kuvaa tärkeitä tunnelmia ja muistoja jälkipolville. Liturgi, saarnaaja, esirukousjohtaja, Raamatun tekstin lukijat, juontaja, kaikki astuvat rohkeasti ihmisten eteen puhumaan asiansa, mutta he eivät ole yksin, sillä Jeesus on heidän vierellään. Esirukoilijat ja öljyllä voitelijat asettuvat itkevien ja iloitsevien rinnalle. Ja lopuksi kun kirkkoväki lähtee jälleen kohti uutta viikkoa, heitä tervehtii samat iloiset kasvot jotka ottivat heidät myös iloisesti vastaan heidän tullessaan kirkkoon.

”Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.” (Kol. 3:17) Me järjestäjät kiitämme teitä kaikkia, jotka olette mukana Tuomasmessuissa tavalla tai toisella. Ja kiitämme Jumalaa, että ensi vuonna olemme saaneet järjestää Tuomasmessuja Turussa jo 30 vuotta. Rukouksemme on, että sillä on iankaikkista merkitystä jokaiselle messukävijälle ja messun tekijälle.

Haluaisitko sinä tulla mukaan Tuomasvapaaehtoiseksi. Ota yhteyttä Laura Kalaja p. 0400 396 000 tai sähköpostilla laura.kalaja@missionmen.fi