mennessä Vieras | joulu 14, 2020 | Päivän Sana
MAANANTAI: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot.” (Luuk.1:38)
Maria synnyttää lapsen ei luonnollisin tavoin, vaan Pyhän Hengen toimesta, ja lapsi on Jumalan Poika.'(Luuk.1:26-31) Siinä olikin Marialla paljon nieltävää lyhyen keskustelun jälkeen enkeli Gabrielin kanssa! Marian vastauksessa (’Fiat’) on mielenkiintoista se, että kreikan sana tässä jakeessa ’tapahtukoon minulle’ ei ilmaise passiivista hyväksymistä, vaan Marian taholta iloista tahtomista. Ja juuri sen vuoksi monet tutkijat niin protestantit kuin katoliset pitävät Mariaa ensimmäisenä kristillisenä opetuslapsena ja Jeesuksen malliseuraajana. Ja Jeesus sanookin Luukkaan evankeliumissa kuinka ne, jotka kuulevat Jumalan sanat ja pitävät ne, kuuluvat hänen opetuslapsi-perheeseensä (8:21). Mitä Marian sanat: ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanot”.(j38) kertovat meille? Nämä sanat kirkastavat kuinka Maria iloisesti etsii palvellakseen Herraa. Hän ei katso Herran palvelua työläänä velvollisuutena. Ei, Maria ei palvele Herraa pelkästään velvollisuudesta. Hänet motivoi rakkaus.
Maria on mallina meille siitä kuinka meidän kristittyinä pitäisi Kristusta tänään seurata. Niin kuin Marian, meidänkin tulisi vastata Jumalan sanaan iloisesti, täydestä sydämestä., ei yksinkertaisesti passiivisesti hyväksyen, vaan aktiivilla hyväksynnällä ja ’nälällä’ tehdä Jumalan tahto. Ja me? Täyttämällä Jumalan tahdon, myös meitä seuraa hänen siunauksensa.
TIISTAI: ”Siunattu naisten joukossa.” (Luuk.1:39-42)
Kuultuaan tämän uutisen, Maria lähtee välittömästi sukulaisensa luo. Hänelle oli kerrottu Elisabetin tilasta (j.36) ja nyt hän lähtee nähdäkseen Jumalan merkin. Jotkut väittävät, että Maria lähti estääkseen nasaretilaisia huomaamasta hänen raskauttaan. Jos näin olisikin ollut, hän ei olisi voinut palata kolmen kuukauden kuluttua, jolloin raskaus olisi kyllä paljastunut. Marian lähtö kertoo nopeasta vastauksesta Jumalan johtamiseen. Missä tämä Juudean vuoriseudun kaupunki sitten oli, on mysteeri. Marian tervehdys saa aikaan lapsen ’hypähdyksen’ Elisabetin kohdussa. Ja se voidaan nähdä Johanneksen profetaalisena ja ensimmäisenä merkkinä siitä, kun hän valmistaa tietä Jeesukselle.
Kuinka Elisabet tietää lapsesta, jota Maria kantaa? Ehkä Marian tervehdys sisälsi enemmän kuin vain ’hallo’. Tai Maria sanoi jotain, mikä viittasi hänen kantavan erityistä palvelijaa, Herran erityisen arvokasta. Eikä Maria kuitenkaan ole enempää siunattu kuin kukaan nainen koskaan. Mutta Elisabet tietää yhden tärkeän asian, nimittäin, että Maria on armollisesti valittu kantamaan Pelastajaa. Ja Luukas (11:27-28) tuo esille asian, jonka vain hän kertoo, ettei liika painoa laiteta Marian statukseen, koska vain se merkitsee, että on kuuliainen Jumalalle.
KESKIVIIKKO: ”…,että Herrani äiti tulee minun luokseni.” (Luuk. 1:43-45)
Elisabet pitää merkityksellisenä sitä, kun hän saa olla osallisena näissä tapahtumissa. Hänen kysymyksensä.” Kuinka minä saan sen kunnian..”. (j43) ilmaisee hänen vaatimattomuutensa. Kuinka hän on arvoinen jakamaan nämä tapahtumat? Jumalan Hengen työ ei vaan rajoitu ikään, sukupuoleen tai sosioekonomiseen statukseen. Ei! Jumala siunaa äitiyden ja lapset ja heidän kauttaan koko ihmiskunnan.
Elisabet näkee lapsen ylempiarvoisena ja niinpä hän puhuu ” minun Herrani”. Elisabetin fokus ei ole Mariassa, vaan lapsessa. Eikä ole tarvetta olettaa Marian esittelyä ’kuningatar äitinä’. Sellaista esittelyä ei ole missään Luukkaalla. Elisabet ihmettelee että Messias vierailee hänen luonaan, ja että hänen sukulaisensa kantaa tätä arvokasta lasta. Hän ei todellakaan pidä Herran vierailua joka päiväisenä, arkisena asiana. Elisabetin puhuttelu Marialle, siunattuna, onnellisena ja autuaana, onkin Evankeliumin ensimmäinen autuaaksijulistus.
Kaksi teemaa hallitsee tätä jaksoa; Ensimmäinen korostaa uskoa Jumalan lupaukseen ja sanaan, ja toinen on tuon siunauksen toteutuminen, mitkä perustuivat Jumalan tuomien lupauksien täyttymiseen.
TORSTAI: MAGNIFICAT (Luuk.1:46-48)
Ensimmäinen sana latinankielisessä Raamatun käännöksessä,Vulgatassa, on Marian laulusta (Luuk.46-55) hänen Elisabet serkkunsa tervehdyksessä, joka sanoo, että Maria on Messiaan äiti. Maria ylistää Herraa pelastajanaan. Viittaus Jumalaan puhuttelee Jumalaa Maailman hallitsijana. Puhuttelu osoittaa myös sen, että Marian lähestyminen Jumalaan kertoo hänen tietävän oman vaatimattoman asemansa (j.48).
Magnificat on yksi kolmesta hymnistä Luukkaalla (1.-2.) . Toinen on ”Benedictus” (1:68-79) ja kolmas ”Nunc Dimittis” (2:29-32). Magnificat kuljettaa kaikuja Psalmi 103 sisällöstä ja muodosta, ’Minun sieluni iloitsee’. Marian koko olemus on kuin sidottu ylistykseen Jumalalle. Maria itse ei ole vapaa synnistä, vaan tarvitsee Pelastajaa. Niin myös me. Ja Pelastajamme on Herra Jeesus Kristus. Hän meitä rakastaa ja kuulee. Hän meidän elämämme ja toivomme. ’Tänään, ei väliä sillä mitkä huolet, vaivat käyvät kimppuusi, Luota Jumalaan, Vapahtajaan. Jätä kaikki huolesi hänelle rukouksessa.’ Aamen
PERJANTAI: JUMALA MUISTAA (Luuk.1.46-52)
” Silloin Maria sanoi: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.” (Luuk.1.46-48). Magnificat hymnin ensimmäisessä puolikkaassa kuva kohdistuu Mariaan. Maria voi ylistää Jumalaa pelastajanaan, koska hän kunnioittaa Mariaa, tämän matalaa asemaa ja antoi rakkaudessa Marian kantaa Messiasta. Se mitä Jumala teki Marialle, on samaa mitä hän tekee toisillekin samassa tilanteessa (1:52).
Maria on esimerkki Jumalan armoittamasta, esimerkki uskosta. Ja Elisabetin siunaus Luukkaan 1:45:ssä on ensimmäinen monista siunauksista, jotka Maria ottaa vastaan palvelijana, jota armo on koskettanut Ilmaus ’tästedes’ on tärkeä Luukkaan ilmaus. Se osoittaa, että tärkeä muutos on tapahtunut Jumalan suunnitelmassa, asiat ovat ’tästedes’ erilaisia. (Luuk. 5:10; 12:52; 22:18,69; Ap.t 18:6). Mariaa on koskettanut Jumalan armollinen teko. Maria on suuri ihme ja kertomus Jumalan suunnitelmasta. Kuinka tutkimattomat ovat hänen tiensä, koskevat ne sitten Mariaa tai meitä.
Siunattua Adventin, Kristuksen tulemisen aikaa!
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kirkkovaltuutettu Arto Kaarma
mennessä Vieras | joulu 6, 2020 | Päivän Sana
VIIKKO 50: Tämän viikon Päivän Sanat on tuottanut Medialähetys Sanansaattajien (Sansa) aluepäälikkö Arja Savuoja.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” Matt.11:28-30
MAANANTAI: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat.”
Miksi minä niin usein hädässäni ja kaipauksessani vastaan ”kyllä” moniin muihin kutsuihin, mutta en tähän tärkeimpään?
TIISTAI: ”Minä annan teille levon”
Epävarmuuden, kiireen ja vaatimusten keskellä en kaipaa mitään niin paljon kuin lepoa. Lupaus levosta kutsuu pysähtymään, kuuntelemaan ja vastaanottamaan.
KESKIVIIKKO: ”Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä.
Maailmakaikkeuden Valtias – Vapahtaja Jeesus – lupaa asettua rinnallemme kantamaan taakkojamme. ”Katsokaa minua” ei ole paljon pyydetty.
TORSTAI: ”Näin teidän sielunne löytää levon.”
Lempeyden ja nöyryyden läsnäolossa kiire katoaa, armo avartuu. Levollisuus asettuu meihin, kun suostumme yhteyteen itseä suuremman kanssa.
PERJANTAI: ”Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.
Suuri valhe on, että Jeesuksen seuraaminen olisi raskasta. Ei aina helppoa, mutta Jeesus itse ei lisää meidän taakkojamme.
mennessä Vieras | marras 23, 2020 | Päivän Sana
VIIKKO 48: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut Pekka Havupalo Turun Helluntaiseurakunnasta ja ne on julkaistu aiemmin Turun Sanomissa 2/2019.
MAANANTAI: ”Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin.” Joh. 2:1-2
Nuori pari oli kutsunut Jeesuksen häihinsä. He saivat huomata, että Jeesus tulee sinne, minne hän on tervetullut. Hän tulee juhlaan ja arkeen, työhön ja lepoon. Hän tulee ihmisen sisimpään, jos hänet sinne kutsutaan. Joku oli tehnyt pahan laskuvirheen ja siksi tarjoilu loppui kesken. Ilojuhlasta oli tulossa lähtölaukaus elinikäiseen häpeään. Silloin Jeesus teki ihmeen, muutti veden viiniksi ja puhalsi häpeän pilvet pois nuoren parin yltä.
Meidän virheemme ovat pahempia kuin laskuvirheet. Ne ovat lähtölaukauksia iankaikkiseen häpeään. Siksi Jeesus kannattaa kutsua paikalle. Hän muuttaa häpeän iloksi, toivottomuuden toivoksi ja syntisen armahdetuksi. Mikään virhe ei leimaa lopullisesti, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.
TIISTAI: ”Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan.” Joh. 4:47
Kuninkaan virkamiehen poika oli vakavasti sairas. Kukaan ei kyennyt auttamaan häntä. Ei isä, ei läheiset, eikä lääkärit. Siksi mies hakeutui lopulta Jeesuksen luo, kauas kodistaan. Hädissään isä kertoi kaiken Jeesukselle ja kutsui tämän kotiinsa parantamaan lapsensa. Silloin Jeesus teki ihmeen, loi sanoillaan uskoa ja paransi kaukana olevan pojan. Jeesus yllätti kaikki ja näytti, että välimatka ei vähennä hänen valtaansa ja voimaansa.
Meillä on ongelmia, joita emme pysty ratkaisemaan. Meillä on tuttavia, joita emme kykene auttamaan. Viimeistään silloin on viisautta nöyrtyä ja kertoa kaikki Jeesukselle. Hän voi tehdä ihmeen myös niille, jotka ovat kaukana meistä ja rukouksistamme. Mikään ongelma ei ole ratkaisematon, kun se kerrotaan Jeesukselle.
KESKIVIIKKO: ”Jeesus sanoi hänelle: ”Nouse, ota vuoteesi ja kävele.” Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Mutta se päivä oli sapatti.” Joh. 5:8-9
Jeesus tuli vähäosaisten luokse kutsumatta, omasta aloitteestaan. Heidän joukossaan oli mies, jolla oli ollut vakava ongelma lähes neljäkymmentä vuotta. Hänen aivonsa kykenivät antamaan käskyjä, mutta hänen kehonsa ei totellut niitä. Miehen ongelmasta oli tullut astinlauta yksinäisyyteen. Silloin Jeesus teki ihmeen, nosti miehen vuodemattonsa vankilasta ja avasi oven vapauden maailmaan.
Jeesus tietää, mikä meitä sitoo ja mitä hyvää emme kykene toteuttamaan. Hän näkee yksinäisyyden muurin ympärillämme. Kun Jeesus tulee paikalle, hänet kannattaa ottaa vastaan. Jeesus muuttaa siteet vapaudeksi, yksinäisyyden ystävyydeksi ja mahdottoman mahdolliseksi. Mikään side ei ole ikuinen, kun se kohdataan Jeesuksen kanssa.
TORSTAI: ”Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille. Samoin hän jakoi kalat, ja kaikki saivat niin paljon kuin halusivat.” Joh. 6:11
Ihmiset olivat kiinnostuneet Jeesuksesta hänen ihmeittensä tähden. Siksi he tulivat sinne, missä Jeesus oli. Heitä oli tuhansia ja heillä oli nälkä. Ruokaa taas oli vähän, vain viisi leipää ja kaksi kalaa, nekin pienen pojan eväitä. Silloin Jeesus kiitti Jumalaa siitä, mitä oli käytettävissä. Kiitollisuus oli avain ihmeeseen. Se toi mukanaan yliluonnollisen siunauksen. Vähästä riitti jaettavaa kaikille.
Jeesus tietää, että elämän eväämme ovat niukat. Hän kutsuu meitä olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä on ja tuomaan sen hänen siunattavakseen. Jeesuksen siunaamat eväät riittävät yllättävän monelle. Mitkään eväät eivät ole liian pienet, kun ne annetaan Jeesuksen käsiin.
PERJANTAI: ”Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: »Mene Siloan altaalle ja peseydy.» – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.” Joh. 9:6-7
Mies oli syntynyt sokeana. Se haastoi niiden maailmankuvaa, joiden mielestä kärsimys oli synnin ja menestys pyhyyden seuraus. Siksi he kysyivät Jeesukselta: ”Kuka teki syntiä, niin että hän syntyi sokeana?” Kysymys paljasti vinoutuneen ajattelumallin. Kukaan ei ollut syyllinen. Vakuudeksi siitä Jeesus teki ihmeen, paransi sokean ja vapautti tämän ihmisten tuomion alta.
Me kaikki olemme omalla tavallamme näkövammaisia. Emme näe sokeita pisteitämme, emme syntiämme, emmekä Jumalan tekoja. Jeesus on edelleen valmis tekemään sokeasta näkevän, korjaamaan maailmankuvan ja vapauttamaan tuomion alta. Mikään sokeus ei pimennä peruuttamattomasti, kun Jeesus saa koskettaa silmiä.
mennessä Vieras | marras 16, 2020 | Päivän Sana
VIIKKO 47: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut kielenkääntäjä filosofian maisteri Ari Salminen. Salminen on toimii turkkilaistyössä Kansanlähetyksen lähetystyöntekijänä.
Maanantai: ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke.” Sananlaskut 12:18
Joskus elämä on kuin miekkailuottelu: terävät sanat lyövät meihin haavoja, ja täytyyhän meidänkin silloin vastata samalla mitalla. Tämä ei kuitenkaan ole Jumalan tahtomaa elämää. Hän tahtoo, että valvomme sanojamme. Että tunnustamme syntimme. Että tulemme aina uudestaan Hänen luokseen, Jeesuksen luo, jonka sanat parantavat meitä.
Tiistai: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” Sananlaskut 13:20
Olisi hyvä löytää itselleen rakentavaa seuraa. Ongelmana on vain se, että tässä maailmassamme ei ole muuta seuraa kuin syntistä, mukaanlukien meidät itsemme. Tämän ongelman kohtasi aikanaan Jeesuskin, silti Hän lyöttäytyi syntisten seuraan. Hän ei pelkää, että tyhmyys tarttuu muista Häneen; päinvastoin, Hän antaa oman viisautensa ja vanhurskautensa vajaille ihmisille.
Keskiviikko: ”Nauraessakin voi sydän kärsiä, ja ilon lopuksi tulee murhe.” Sananlaskut 14:13
Ilo pyyhkäisee ohi tuhatta ja sataa, mutta murhe on ainainen seuralainen. Mutta muista se Jeesuksen sana, kun Hän sanoo: ”Te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuva iloksi.” Vaikka ilon lopuksi monesti tuleekin murhe, Jeesukseen turvaavan kaikkien murheiden jälkeen tulee loppumaton ja sanoinkuvaamaton ilo.
Torstai: ”Valoisa silmänluonti ilahuttaa sydämen; hyvä sanoma tuo ydintä luihin.” 15:30
Joskus voi ihan vieraankin ihmisen iloinen ilme, tai joku hyvä sana, vaikkapa keskellä ruuhkaista markettia, ilahduttaa. Ja monien huonojen uutisten uutisvirrassa joku yllättävä hyvä uutinen tuo hyvän mielen. Aivan erityisellä tavalla hyvä sanoma Jeesuksesta, siitä että
Hän on kantanut syntisi, tuo ydintä luihin: Jopa viimeisellä tuomiolla pystyt tämän ilosanoman varassa kestämään.
Perjantai: ”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.” 16:3
On hyvä rukoilla Jumalan siunausta kaikille päivän toimille. Silloin työsi on Herraan haltuun heitetty. Hankkeesi menestyvät, mutta eivät välttämättä ihmisjärjen mukaisesti. Katso, kuinka Jeesus heitti työnsä Herran haltuun, ja mihin se Hänet johti? Ristille. Niinpä kun heität Herralle kaikki ja seuraat Ristin Miestä, hankkeesi menestyvät, ennen kaikkea ikuisuuden näkökannalta.
mennessä Laura Kalaja | marras 9, 2020 | Päivän Sana
VIIKKO 46: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut liiton lähetyssihteeri. Aiheena rakkaus.
MAANANTAI: ”Viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan, rakkaus peittää paljotkin rikkomukset.” Sananl. 10:12
Näemme päivittäin, miten viha ajaa ihmiset toisiaan vastaan. Meidän on vaikea erottaa, miten vihata pahoja tekoja, mutta rakastaa ihmistä. Miten rakkaus peittää paljotkin rikkomukset? Se ei tarkoita, että pahuus lakaistaan maton alle. Meidän tulee puolustaa itseämme ja toisiamme. Me tunnistamme ja tunnustamme, että pahuus rikkoo, ja sitä vastaan tulee taistella.
Jeesus sanoi ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi.” Anteeksiantamus on rikkomusten peittämistä, anteeksianto on rakkautta. Jeesus ei vain peittänyt syntejämme, Hän pyyhki ne pois kokonaan. Ilman Hänen rakkauttaan ihmiskunnalla ei ole lääkettä vihaa ja kostoa vastaan. Olemme kaikki samalla viivalla, tarvitsemme anteeksiantamusta. Kun muistamme tämän, ehkä meidän on helpompi pyrkiä kohti rakkautta vihan sijaan.
TIISTAI: ”Ja kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee.” Matt. 24:12
Viime aikoina olen ollut vihainen ja surullinen Euroopassa tapahtuneista iskuista ja kristittyjen raskaista tilanteista eri puolilla maailmaa. Myös kun omassa elämässä tai lähipiirissä tapahtuu kipeitä asioita, monen sisältä nousee ylöspäin hiljaisia huutoja.
Meillä on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa maailman pahuuden edessä. Kylmetämme sydämemme, sillä emme halua antaa sen vaikuttaa enää meihin, se on liikaa. Tai sitten roikumme rakkauden lähteessä, joka on ja tulee olemaan ainoa toivomme pimeän maailman keskellä.
Kärsimyksen ja pahuuden keskellä joko katkeroidumme tai kasvamme, kadotamme Jumalan tai löydämme Hänet. Meitä ei ole tarkoitettu katsomaan vain tätä maailmaa. Meidät kutsutaan nostamaan katseemme siihen todellisuuteen, jossa ei ole pimeyttä. Jos pahuus pitäisi poistaa maailmasta, meidät kaikki pitäisi poistaa täältä. On armoa, että saamme elää ja tuoda valoa ja rakkautta tähän maailmaan, joka tarvitsee sitä niin kipeästi.
KESKIVIIKKO: ”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.” Room. 13:10
Miten yksinkertaista. Mikä käsittämätön rakkauden voima! Rakkaus toteuttaa koko lain. Jumalan antama laki näyttää meille Jumalan pyhän tahdon. Se myös näyttää meille, että vaikka tekisimme parhaamme, emme hyvänäkään päivänä pysty tuota lakia täyttämään. Siksi Jumala on Jumala ja minä olen ihminen. Hänen pyhän tahtonsa tuleekin olla jotain suurempaa ja täydellisempää, kuin mitä osaisin ajatella tai toteuttaa ihmisenä. Silti moni ihminen ajattelee, että elämällä niin hyvin kuin
osaa, olemalla ”hyvä ihminen”, on asiat kunnossa Jumalankin kanssa. Haluamme yrittää itse, vaikka Jumala ei sitä meiltä vaadi. Miten Hän voisi vaatia jotain sellaista, mistä Hän tietää jo, ettemme pysty? Hän itse tuli maailmaan toteuttamaan koko lain, meidän puolestamme. Hän, Jumala ristillä, sanoi: ”Se on täytetty.” Täydellinen rakkaus toteutti siellä koko lain. Tuntemalla tämän Rakkauden, voimme rakastaa lähimmäistä niin, ettemme tee lähimmäiselle pahaa.
TORSTAI: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” 1. Kor. 13:1
Muslimitaustainen ystäväni katsoi ohjelmaa apostoleista. Ohjelmassa kuvattiin myös niitä lahjoja, joita Pyhä Henki uskoville antaa. Oli sairaiden parantamista, kuolleista herättämistä, Jumalan ylistämistä eri kielillä. Pyhä Henki on totta tänäkin päivänä. Uskovilla on Jumalan antamia armolahjoja, joilla palvella ja auttaa toisia. Joskus ne lahjat herättävät myös uskosta osattomia kysymään, kuka tämä Jumala on, joka tällaisia lahjoja antaa. Raamatusta löydämme suuntaviivat näiden lahjojen käyttämiseen. Kaiken perustana tulisi olla rakkaus. Rakkaudesta käsin palvelemme toisiamme. Rakkaudesta käsin saamme rohkeuden ottaa lahjamme käyttöön. Rakkaudesta käsin pidämme kaikkia lahjoja tärkeinä, emmekä nosta ihmisiä toista paremmaksi, kun hänellä on jokin näkyvämpi lahja. Rakkaus, eli Jeesus sydämessämme, me kiitämme ja ymmärrämme, että lahja on Hänen antama lahja, jotta Hänen rakkautensa tulisi näkyviin tässä maailmassa.
PERJANTAI: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.” 1. Kor. 13:4
Ihminen, joka tietää kuka hän on, ja millä perustalla hän seisoo, ei loukkaannu helposti. Kun ei ota kaikkea itseensä, on helpompi antaa anteeksi ja jatkaa elämää hyvillä mielin. On raskasta, jos pienetkin loukkaukset jäävät vaivaamaan pitkiksi ajoiksi ja rikkovat ihmissuhteita. Tällainen oli tuttua jo Raamatun aikoina ja siksi Paavali listasi heille ja meille, millaista on jumalallinen rakkaus. Se on usein toisenlaista rakkautta, kuin mitä tämä maailma tarjoaa, ja mitä ehkä itse olemme saaneet osaksemme. Onneksi meitä ei ole jätetty tämän maailman rakkauden varaan. Saamme Raamatussa tutustua iankaikkiseen, täydelliseen rakkauteen, Häneen joka on Rakkaus. Se Rakkaus ei ole vain tunne, vaan Persoona, vahva kallio jalkojemme alla. Paavali vakuuttaa: ” Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
mennessä Vieras | marras 2, 2020 | Päivän Sana
VIIKKO 45: Tämän viikon Päivän Sanat on kirjoittanut yrittäjä Anna Kotamäki. Psalmi 23 on kulkenut mukanani monta vuotta. Ajattelen Daavidia, joka on koditon, asuu luolissa – ja silti psalmista huokuu kiitollisuus ja yltäkylläisyys. Psalmi on lohduttanut koettelemuksien hetkissä ja virittänyt sydämelle kiitosta kun kaikki on ollut hyvin. Toivon ystäväni, että psalmi antaa sinulle voimaa ja rohkaisua tähän uuteen viikkoon.
MAANANTAI: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.”
Uusi viikko alkaa. On tehtäviä, tavoitteita, haasteita. Olet innoissasi, valmiina uuteen. Tai ehkä väsyttää ja ahdistaa jo valmiiksi. Maailma on epävarma, muuttuva, pelkoakin on ilmassa. Jo heti tänään, viikon alkuun voimme todeta, että kun Herra on kanssamme, ei minulta mitään puutu: ei viisautta, ei rakkautta, ei kärsivällisyyttä, ei työkaluja ratkaista asioita. Oli kyse taloushaasteista, markkinoinnista, henkilöstöhallinnasta, myynnistä – tai vaikka työn ja perheen yhteensovittamisesta, kun pidämme yhteyttä yllä, katseemme paimenessamme, meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Ja mikä parasta, saamme tehdä kaiken levosta käsin, virvoittavien vetten äärellä. Kun nautin jotain, joka todella virvoittaa, saan iloa, voimaa ja energiaa jatkaa. Herra, pidä minut lähellä, lähteelläsi tänäänkin – ja koko viikon!
TIISTAI: Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden.
Jeesus sanoo, että ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. (Joh, 14:27)” Jumalan rauha virvoittaa. Kun toimii yrittäjänä ja on vastuussa usean ihmisen elannosta, vastuu on iso. Päivät täyttyvät päätöksistä – isoista ja pienistä. Toisinaan päätösten tekeminen on vaikeaa. Kuitenkin ristiriitaistenkin tietojen keskellä Jeesus on totta ja totuus. Totuus tekee meidät vapaaksi ja antaa rauhan. Ja kun meillä on rauha, kuulemme ohjeet, joilla kulkea oikeaa tietä. Herra, kiitos, että Sinun virvoittavasta rauhasta käsin saan tänäänkin tehdä työni ohjeitasi kuunnellen ja Sinun nimesi kunniaksi!
KESKIVIIKKO: Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi.
Pimeät ajanjaksot ovat osa elämäämme. Ne ovat mahdollisuus kasvaa uskossa ja luottamuksessa; silloin oppii paljon Jumalasta – mutta myös itsestä. Monelle tämä aika on pimeää: ehkä on joutunut luopumaan työstään tai elinkeinostaan. Ehkä unelmat ovat joutuneet hyllylle vallitsevien rajoitusten äärellä. Silti meidän ei tarvitse pelätä; Herra on meidän kanssamme. Kuulin kerran opetuksen, jossa kerrottiin, että ”johdatat paimensauvallasi” kohta voitaisiin kääntää alkukielestä myös ”paimensauvasi on painunut selkääni”. Mieleeni nousi mielikuva sankasta sumusta ja yöstä. Mielikuvassa tunsin vahvan käden olkapäälläni ja pitkän vahvan paimensauvan selkärankaani vasten. Jokainen askel tuntui turvalliselta, johdatetulta. Jos liukastuisin, tiesin, että olkapäällä oleva käsi ottaisi heti kiinni. Tänään usva ja pimeys ovat eri asioita; en tiedä, mihin suuntaan talous kehittyy tai mitä Suomeen kuuluu puolen vuoden päästä. Kiitos Herra, että Sinun sauvasi on selkääni painuneena ja ohjaat tässä laaksossa eikä meidän tarvitse pelätä!
TORSTAI: Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen.
Koska Jumalaa ei sido mitkään rajat ja hän on ajan, olosuhteiden ja tunteidenkin yläpuolella, Hän tahtoo myös muuttaa meidän näkökulmaa. Mietin, että olisin vihollisten silmien edessä, tukalassa tilanteessa, jossa kokisin oloni uhatuksi. Mieleni ei todellakaan tekisi aterioida; viipyillä ja katsoa, mihin suuntaan tilanteet kehittyy. Mutta uskon, että Herra tahtoo, että taistelun ja vihollisten silmien edessä rauhoitumme, otamme vastaan Hänen tapansa toimia ja Hänen mahdollisuudet. Silloin Hänen työnsä saa täyttyä ja meille käy parhaalla mahdollisella tavalla. Herra, auta meitä tänään näkemään kaikissa tilanteissa, myös niissä ahdistavissa ja tukalissa hetkissä Sinun kattama pöytä, jonka edessä saamme rauhoittua ja nähdä, kuinka Sinä toimit!
PERJANTAI: Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.
Työviikko lähestyy loppua. Olemme ahertaneet, etsineet, miettineet, löytäneet ja luoneet uutta. Monta asiaa on saatu eteenpäin, monta jää kesken, odottamaan seuraavaa viikkoa. Kiitos Herra, että Sinun hyvyytesi ja rakkautesi kantaa jokainen päivä; Sinun viisauttasi saamme pyytää ja vastaanottaa aina kun tarvitsemme. Kiitos, että saamme asua Sinun huoneessa päiviemme loppuun asti. Siellä on huoneessa on aina se, mitä tarvitsemme – ja usein vielä enemmän.
Kirjoittaja: Anna Kotamäki toimii Siivouspalvelu Kotan toimitusjohtajana
https://www.siivouspalvelukota.fi/
