TUOMASMESSU 30V
(Varissuon kirkkossa 26.1.2020)
Sunnuntain evankeliumiteksti, Joh. 4:39-41: ”Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: »Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.» Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: »Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.»
Hyvät, rakkaat ihmiset. On suuri ilo olla yhdessä täällä Varissuon kirkossa. Osa teistä oli mukana jo Turun ensimmäisessä tuomasmessussa, lokakuun 21. päivänä 1990. Joku on tämän nimisessä messussa elämänsä ensimmäistä kertaa. Kaikki olette tasapuolisesti yhtä tervetulleita.
Usko on päivän sana, epistolatekstissä, Heprealaiskirjeen luvun 11 jakeissa se esiintyy peräti 14 kertaa!! Jos suorittaisimme gallup-tutkimuksen aiheesta, mitä usko mielestäsi on, saisimme ainakin 10 tai 20 erilaista vastausta. On monenlaista uskoa. Nyt etsimme hetken vastausta kysymykseen, millainen voisi olla oikea, riittävä tai pelastava usko.
Mietipä hetki omaa hengellistä tietäsi tähän päivään asti. Siinä on monenlaista mutkaa ja vaihetta. Jokaisen matka on täysin yksilöllinen. Jollakulla siihen liittyy tuomasmessujen vaikutus, ehkä hyvinkin ratkaisevana. Yksilöllinen oli Sykarin naisenkin tie. Päivän tapahtumat ovat jatkoa viime sunnuntain tekstille. Kertaan hieman. Jeesus on matkasta väsyneenä tullut Sykarin kaupungin laidalla olevalle kaivolle. Hän pyytää vettä siellä olevalta naiselta. Keskustelu syvenee elävään veteen, jota Jeesus lupaa antaa sille, joka on janoissaan. Nainen ihmettelee, kuinka juutalainen mies keskustelee hänen kanssaan, vaikka hän kuuluu samarialaisten halveksittuun sekakansaan. Jeesus paljastaa naisen elämän traagisuuden, hänellä on ollut viisi miestä, eikä nykyinen ole hänen oikea miehensä. Lopulta nainen innostuu tästä erikoisesta miehestä ja lähtee kertomaan hänestä muille kaupunkilaisille.
Mitä hän kertoo? Hänen todistuksensa on mielenkiintoinen. ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on kertoi minulle kaiken, mitä olen tehnyt. Olisiko hän Messias?” Eipä ollut kovin varma hänen todistuksensa, että halleluja, olen löytänyt Messiaan, olen uudestisyntynyt ja koko elämäni on muuttunut. Ennemminkin hyvin vaisu, vain arvelu, kysymys. Mutta niin vain ihmiset lähtivät liikkeelle.
Usein toinen ihminen, kaveri, ystävä on kutsunut meitä seurakunnan yhteyteen ja Jumalan luokse,. Minua kutsui partiokaverini Kalevi. Arkana lähdin, mutta jäin koukkuun. Rippileirillä sain epävarmuuteni ja kysymysteni keskellä kuulla, että Jeesus on kantanut ristillä kaikki syntini ja antaa ne minulle anteeksi. Sain uskon lahjan sydämeeni, hiljainen rauha laskeutui koko olemukseeni. Joskus kysytään, tuliko Jaska uskoon, vai usko Jaskaan. Minä edustan jälkimmäistä ”oppia”. Itse en osannut tulla mihinkään, mutta usko tuli minuun. Jumala antoi sen.
Myöhemmin aloin avartua oman uskoni tutkimisen pienestä kehästä: kaikki ei alkanutkaan silloin kesäkuussa -61, vaan Jumala oli valmistanut kaiken valmiiksi jo paljon ennemmin. Hän on peräti ikuisuudessa suunnitellut täydellisen pelastuksen Kristuksessa. Ja 2000 vuotta sitten hän toteutti tämän suunnitelmansa, kun Jeesus sovitti ristillä minut ja kaikki maailman ihmiset – vaikkemme sitä edes uskoisi. Eräs tämän sunnuntain teksti, Jesajan 30. luvun jae 18 kertoo juuri tästä, että kaikki on lopulta jumalakeskeistä, eikä ole oikeastaan ollenkaan minusta kiinni: ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen, hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala.”
Niinpä kastekin, jonka sain vajaan 2 kk ikäisenä, alkoi hiljalleen avautua. Ymmärsin, että jo silloin minulle lahjoitettiin Jumalan armo ja täysi pelastus, vaikken itse tajunnut siitä mitään.
Ystävä kutsui myös C. S. Lewisiä, ”Jackia”, ateistiksi julistautunutta älykköä. Hänestähän kasvoi sitten eräs viime vuosisadan merkittävimmistä kristillisistä ajattelijoista. Hänen uskonsa syntymiseen vaikutti ystäväpiirissä ollut J.R.R. Tolkien, joka houkutteli Jackin mukaan keskustelemaan kristinuskosta. Lewis vakuuttui hiljalleen kristinuskon ja Jeesuksen ainutlaatuisuudesta, ensin älyllistä tietä. Tutkiessaan kristinuskoa ja verratessaan sitä muihin ideologioihin hän vakuuttui myös kristillisen moraalin ylivertaisuudesta. Usko syveni ja hänestä tuli avoimesti Jeesuksen seuraaja.
Vielä yksi esimerkki, ennen kuin palaan Sykarin tapahtumiin. Muutama vuosi sitten aikuinen mies etsi ahdistuneena uskoa. Luki ja rukoili. Sitten hän meni lähes epävoivoisena pienessä seurakunnassaan messuun. Kertoi katselleensa paria kymmentä kirkkovierasta, joista suurin osa oli vanhoja mummoja – hänen mielestään. Tämmöistäkö tämä uskovien porukka on, hän mietti mennessään ahdistuneena ehtoolliselle. Kun pappi antoi hänelle leivän ja viinin, kaikki taakat putosivat siihen lattialle, hän myöhemmin kuvaili. Hän sai kaikki syntinsä anteeksi, suuri helpotus ja vapaus valtasivat sydämen. Siitä piti lähteä heti kertomaan perheväellekin ja kavereille. Tänäänkin ehtoollispöytä on avoinna kaikenlaisille kyselijöille ja etsijöille.
Päivän tekstissä kerrotaan, että ihmiset lähtivät kaupungista katsomaan ja kuuntelemaan tuota erikoista profeettaa, koska nainen oli hänestä niin innostunut. No, nainen saattoi pienessä kaupungissa olla hyvinkin tunnettu kyseenalaisesta elämäntavastaan, kuudesta miesystävästään, ei ihme, jos uteliaisuus heräsi. Varsinkin kun tämä sanoi, että se mies kertoi kaiken elämästäni. Niinpä kerrotaan, että ihmiset uskoivat Jeesukseen naisen puheen tähden.
Nyt tulemme päivän sanaan: usko, uskominen. Voidaan ajatella, että uskomisessa on eri asteita. Mikä aste tässä voisi olla kyseessä? Rohkenen ajatella, ettei heidän uskonsa ollut vielä kovin syvällistä. Ehkä totena pitämistä, jonkinlaista ”esiuskoa” . Kyllä sen miehen täytyy olla ”jotakin”, profeetta tai joku ihmeguru, kun se tiesi naisen elämänkin, Ja sitä paitsi, se on juutalainen, nehän eivät suin surmin tule tänne meidän keskellemme, täytyypä lähteä kuuntelemaan lisää.
Olivat motiivit millaisia tahansa, hyvä kun lähtivät.Omasta nuoruudestani voin kertoa, että minunkin eräs motiivini jäädä mukaan seurakuntanuoriin oli ihastuminen Tuulaan. Jumala käyttää monenlaisia vaikuttimia vetäessään meitä luokseen. Hänhän ei nimittäin pelasta meitä puhtaiden motiivien perusteella, vaan yksinKristuksen tähden. Kiinnostus ei loppunut minulta, eikä sykarlaisiltakaan, vaan lisääntyi: jää meidän luoksemme, haluamme kuulla lisää. Ja kun he sitten kohtasivat Jeesuksen henkilökohtaisesti ja kuulivat hänen itsensä puhuvan, he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”
Kun kysyin alussa, millainen voisi olla riittävä tai pelastava usko, riittäisikö tämä? Varmasti. Jeesus on pelastaja tai vapahtaja, johon saa uskoa. Kreikkalaisessa tekstissä oleva sana Sooter voidaan tosiaan suomentaa kummallakin tavalla.
Nyt kun olemme tulleen näin Jeesuksen, Vapahtajan eteen, nousee monta kysymystä. Millaisesta Jeesuksesta me puhumme? Mitä Jeesuksen kohtaaminen tarkoittaa? Mikä saa aikaan meissä riittävää uskoa? Miten usko kasvaa?
Vastaan vain lyhyesti, voit miettiä ja tutkia itse rauhassa asiaa tarkemmin. Tärkeintä tässä on se, että painopiste siirtyy uskon kanssa askartelemisesta uskon kohteeseen, uskon partneriin, Jeesukseen. Ettemme jää väärällä tavalla tutkimaan ja analysoimaan uskoa, sen laatua, voimaa tai heikkoutta. Se on loputon suo.
Joskus uskosta sanotaan, että se on kuin tyhjä käsi, joka ottaa vastaan lahjan, leivän, jonka Jeesus antaa. Kumpi on tärkeämpi käsi vai lahja? Älä siis jää tutkimaan sitä kättä ja sen erilaisia piirteitä. Suuntaa huomiosi lahjaan ja sen antajaan.
Usko on tarvitsemista. Joskus siihen vie tiedollinen tarve selvittää uskonasioita, joskus sielun hätä tai synnintunto, kuten kertomallani miehellä. Silloin tärkeintä on, kenen puoleen tarvitsevina käännymme. Jeesuksen puoleen. Millaisen Jeesuksen? Sellaisen, joka ei ole vain guru, tai profeetta tai loistava moraalin opettaja, vaan Vapahtaja, Pelastaja.
Hän on ristillä kantannut syntimme, sinun ja minun. Hän koki suorastaan Jumalan täyden tuomion, kadotuksen sijastamme ja voitti kuoleman ylösnousemuksellaan. Messiasprofetia Jesajan kirjan luvusta 53 kertoo tästä Jeesuksen sovitustyöstä: Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. (Jakeet 4-5)
Heprealaiskirjeen toinen luku taas julistaa sitä, kuinka Jeesus on voittanut kuoleman vallan. Siinä sanotaan meistä ihmisistä: Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. (Jakeet 14-15)
Sunnuntaipäivän otsikko on Jeesus herättää uskon. Siinä on vastaus kysymykseen, mikä synnyttää tai saa aikaan pelastavan uskon. Kun saan julistaa tänäänkin sinulle tätä evankeliumia, jota saimme kuulla jo alttarilta synninpäästön sanoissa, tahdon rohkaista sinua: ota se lahjana vastaan omaan sydämeesi. Ojenna heikko ja arka uskon kätesi, sano Jeesukselle: Herra tässä olen, ole Vapahtajani, vahvista uskoani. Ja se huokaus on jo uskoa. Kaipaus ja tarvitseminen on jo uskoa, Joku on sanonut näinkin, että usko on Jeesuksen luo tulemista – ilman uskoakin.
Uskon Isä on Jumala itse. Kuka mahtaa olla uskon äiti? Se on seurakunta. Siksi, ole mukana, mene ja tule seurakuntaan, messuun, soluun, pienryhmään, alfakurssille, raamattupiiriin, palveluhommiin. Siellä – täällä usko kasvaa. Älä jää pois esimerkiksi siksi, että seurakuntasi on niin vajavainen, porukka on niin kehnoa ja syntistä. Täydellisten seurakuntaa ei löydy. Sitä paitsi, oletko itse kovinkin erinomainen?
Jeesus sanoo Ilmestyskirjan kolmannen luvun jakeessa 20: Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Jae kuvaa erityisen lämpimästi sitä, mistä ehtoollisessa on kysymys.
Oli olosi, elämäsi tilanne mikä tahansa, olet ehkä kokenut masentavia epäonnistumisia, joskus uskosi on ollut ehjä ja valoisa, nyt kaikki on pirstaleina. Jeesus itse ylösnousseena kutsuu sinua ehtoollispöytään, siinä saat jättää uskosi sirpaleet ja epäuskosi, kaikki taakat ja synnit Vapahtajalle. Kun avaat suusi ja otat vastaan hänen ruumiinsa ja verensä siunatussa leivässä ja viinissä, avaa myös sydämesi ja tartu kiinni lupaukseen: tämä on Jeesuksen ruumis, sinun puolestasi annettu, tämä on Jeesuksen veri sinun puolestasi vuodatettu.
Siitä armopöydästä Jeesus lähettää meidät Sykarin naisen tavoin kertomaan vapauttavaa ilosanomaa eteenpäin, perheväellemme, tutuille ja kaikille ihmisille, joita kohtaamme.
