mennessä Laura Siltala | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Oivalluksia yrittäjältä yrittäjälle
Tänä syksynä toimittaja, juontaja ja valmentaja Laura Siltala tapaa yrittäjiä ympäri Suomen ja keskustelee heidän kanssaan yrittäjien oivalluksista. Suomen Liikemiesten Lähetysliitto jakaa näitä oivalluksia kerran kuussa erityisesti yrittäjän arkea rohkaisemaan.
1. Kuka olet?
Olen Minna Rintala, 45 -vuotias jyväskyläläinen kukkakauppias ja uusioperheen äiti. Perustin kukkakauppa Ruusupuun 23 vuotta sitten tänne Jyväskylään.
2. Mikä on kukkakauppiaan kiireisin päivä viikossa?
Kiireisimmät päivät ovat sekä maanantai että perjantai. Maanantaisin saapuu aina uusi kuorma; rullakkotolkulla kukkia, jotka pitää saada nopeasti veteen ja kylmiöön, tilauslistat pitää tarkastaa, kukat hinnoitella. Jokainen kukka myös putsataan yksitellen.
Perjantai on kuitenkin viikon kiireisin päivä asiakastöiden suhteen. Silloin sidomme kaikki tilatut työt ja asiakkaita liikkuu muutenkin kukkaostoksilla eniten.
3. Minkälaisia ihmissuhdetaitoja kukkakauppias tarvitsee asiakaspalvelussa?
Ihmissuhdetaitoja todellakin tarvitaan, sillä kun ovi käy, sisään voi astua niin hautajais- kuin hääjuhla-asiakaskin. Samaan päivään mahtuu surua ja iloa, arkea ja juhlaa.
Toiset haluavat kertoa todella henkilökohtaisesti omasta surustaan tai onnestaan sekä kukkatarpeistaan. Sureva asiakas saattaa heittäytyä syliin ja olla halauksia vailla, toisaalta sureva saattaa olla vihainen menetettyään rakkaimpansa. Myös ilon juhlissa voidaan tuntea monenmoisia tunnetiloja. Meidän kukkakaupan työntekijöiden pitää osata tulkita miten kukin asiakas toivoo häntä lähestyttävän.
4. Mikä on oivalluksesi johtamisesta, millainen on hyvä esimies?
Ajattelen, että hyvä esimies tekee päätöksiä johdonmukaisesti, alaisiaan kuunnellen. Hän osaa jakaa vastuuta toisille ja ottaa vastaan ideoita ja neuvoja. Hyvä esimies osaa ja uskaltaa palkata itseään viisaampia töihin.
Hyvä esimies on energinen innoittaja, esikuva työntekijöilleen. Minusta hänellä pitää olla myös empatiakykyä.
5. Milloin koet onnistuneesi yrittäjänä?
Toki kun kauppa tekee hyvää tulosta, se tuo onnistumisen riemua, onhan se edellytys kaupan alalla jatkumoon.
Minut on palkittu vuoden kukkakauppiaana sekä vuoden yrittäjänaisena. Ne ovat suuria kunnianosoituksia ja merkittäviä palkintoja, mutta silti asiakkaiden palautteet, pienetkin, ovat minulle niitä tärkeimpiä hyvän mielen tuojia. Kun asiakkaista näkee ja he kertovat, miten kukkatyö on heitä ilahduttanut, minä ilahdun. Positiivinen palaute merkitsee paljon ja auttaa jaksamaan.
6. Mitä teet silloin, kun tulee se päivä, ettei mikään mene niin kuin olit sen suunnitellut?
Koitan ottaa äärimmäisen rauhallisesti, niin kuin edesmennyt rakas ystäväni opetti. Asia kerrallaan, niin hommat hoituvat. Mottoni on, että kaikesta selvitään. Jos tarvitsen apua, niin pyydän sitä. Minulla on töissä hyvä tiimi.
7. Miten tasapainoilet perheen, työn ja levon kanssa? Miten rentoudut?
Harjoittelen vielä tasapainottelua. Olisi ihanaa jakaa päivä kolmeen yhtä suureen osaan perheen, työn ja levon suhteen, mutta se ei meinaa millään onnistua. Lataudun parhaiten silloin, kun koko perhe on kasassa, saan tehdä heille ruokaa ja vietämme yhdessä aikaa. Paras rentoutumispaikka minulle on metsä. Toki talvella sohva, salmiakki ja villasukat ovat myös oiva yhdistelmä rentoutumiseen.
8. Milloin olet viimeksi ylittänyt itsesi?
Olen aloittanut tänä syksynä englannin opiskelun. Se on vaatinut minulta suurta rohkeutta ja koen olevani todella epämukavuusalueellani sen suhteen, mutta olen päättänyt oppia kielen ajan kanssa.
9. Mistä koet kiitollisuutta?
Olen kiitollinen niin monesta asiasta! Suurin kiitoksen aiheeni on iso perheeni, samoin työ, jota saan tehdä, on minulle suuri kiitos.
Koen olevani mieheni kanssa etuoikeutettu, kun hän on hengissä, vakavan sairauskohtauksen jälkeen, jossa selviytymisprosentit olivat todella pienet.
Olen kiitollinen elämästä, näin sen on.
10. Mikä on seuraava iso unelmasi?
Työn saralla se on kirja, jota olemme työstäneet pitkään. Sen pitäisi valmistua keväällä. Henkilökohtaisessa elämässä toivon tietenkin, että saamme elää terveinä ja että saisimme tulevaisuudessa olla isovanhempia.
11. Mihin haluaisit haastaa toiset yrittäjät tänään?
Haluaisin haastaa yrittäjät heittäytymään edes pieneen hullutteluun, ettei elämä ja yrittäjyys olisi liian vakavaa.
mennessä Laura Siltala | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Oivalluksia yrittäjältä yrittäjälle
Tänä syksynä toimittaja, juontaja ja valmentaja Laura Siltala tapaa yrittäjiä ympäri Suomen ja keskustelee heidän kanssaan yrittäjien oivalluksista. Suomen Liikemiesten Lähetysliitto jakaa näitä oivalluksia kerran kuussa erityisesti yrittäjän arkea rohkaisemaan.
Kuka olet?
Olen Tomio Pihkala, laiteliitetoiminnasta vastaava johtaja Koneella. Aloitin uudessa työnkuvassa viime heinäkuussa, kaiken kaikkiaan olen ollut Koneella 20 vuotta töissä.
Kuvaile vähän työtäsi. Mitä kaikkea siihen kuuluu?
Työni on hyvin vaihtelevaa. Matkustuspäiviä tulee noin 100 vuodessa. Voisin karkeasti jakaa työni kolmeen isoon kokonaisuuteen: yksi kolmasosa työstäni sisältää liiketoiminnan lyhyen aikavälin toiminnan johtamista, toinen kolmasosa pitää sisällään pitkän aikavälin strategian jalkauttamista ja kolmantena kokonaisuutena on oman tiimini valmentaminen. Käyn tiimini kanssa läpi ajankohtaisia asioita ja autan heitä heidän toimenkuvissaan.
Mikä on sinun oivalluksesi johtamisesta, millainen on hyvä johtaja?
Johtaja on onnistunut silloin, kun saa omasta joukkueestaan parhaimman irti. Hyvä johtaja on palveleva johtaja. Hän haluaa ennen kaikkea auttaa omaa tiimiään ja alaisiaan onnistumaan paremmin. Joskus se tarkoittaa kriittistäkin palautetta, jotta joukkue kehittyisi.
Hyvä johtaminen on kuin valmentaisi jääkiekkojoukkuetta: joukkueen pelaajien pitää pystyä antamaan syöttö toisen lapaan ja hyväksyä se, että toinen tekee maalin. Tärkeintä ei ole se, että yksi menestyy, vaan että me yhdessä menestymme.
Hyvä johtaja luo hyvää yhteishenkeä, joka mahdollistaa ja voimaannuttaa tiimiläiset onnistumaan yhdessä.
Omat virheet on myös uskallettava myöntää. Tämä luo kunnioittavaa ja luottavaa kulttuuria, jossa on turvallista puhua omista heikkouksista. Ihmisillä on monesti kovat odotukset itsestään ja siitä, mihin pitää pystyä. Johtajana joutuu välillä sanomaan, että on ihan ok laittaa rimaa alaspäin, olla armollinen itselleen ja toisilleen.
Mikä tuo työhösi suurimman merkityksen?
Minulla on mielenkiintoinen ja haastava työ, joka tuo itselleni paljon iloa. Koen merkityksellisyyttä työssäni silloin, kun näen tiimiläisteni onnistuvan tai kun epäonnistumisen hetkellä opimme siitä jotain tärkeää yhdessä. Suuri osa työstäni on erilaisten ongelmien ratkaisua. Ratkaisun löytyminen on iloa tuottava, merkityksellinen asia. Samoin se, kun teemme tiiminä työtä ja kohtaamme toinen toisemme. Jos tulen töistä kotiin erityisen hyvällä fiiliksellä, se liittyy usein siihen, että päivän aikana on ollut tosi hyvät keskustelut jonkun kanssa.
Pohjimmiltaan työn merkityksellisyys on iso juttu, joka liittyy koko elämän merkityksellisyyteen ja siihen, miten työ on suhteessa koko elämään. Uskon, että jokainen haluaa, että oma työ on merkityksellistä. Itselleni on tärkeää tehdä asioita oikein ja olla hyvä esimerkki muille ihmisille. Tämä on erityisen tärkeää minulle, koska työni on johtamista.
Työn merkityksellisyyden löytäminen on tärkeää, koska se tuo työn tekemiseen tarkoituksen. Merkityksen ei tarvitse olla isoja asioita tai suuria ulkoisia saavutuksia. Ajattelen, että merkityksellisyys syntyy siitä, että itse tietää, miksi tekee sitä työtä, mitä tekee. Ketä työni palvelee ja mikä on työni merkitys isossa kuvassa. Jos iso kuva on hukassa, niin ihminen kokee tarkoituksettomuutta ja stressaantuu helposti. Tämä koskee paitsi työtä, myös koko meidän elämäämme.
Mikä sitten tuo elämääsi suurimman merkityksen?
Tämän kysymyksen kanssa olen joutunut kamppailemaan paljon. Minulla on lähetysnäky. Halusin seurata isäni jalanjälkiä ja tehdä lähetystyötä. Johtuen kuitenkin erilaisista syistä olen siirtynyt liike-elämään, yritysmaailmaan. Olen joutunut hyväksymään sen, että nämä ovat minun korttini, ja että voin tehdä tällä paikalla merkityksellistä työtä myös hengellisestä näkökulmasta. Tämän hyväksyminen on ollut tärkeä asia, koska näin olen vapautunut haikailemasta jonkinlaisen toisen
elämän perään. Voi keskittyä täysillä tähän hetkeen, tähän elämään ja löytää tästä ne merkitykselliset asiat ja hyödyntää niitä.
Niin kauan kuin me keskitymme siihen mitä meiltä puuttuu, me emme osaa olla kiitollisia siitä, mitä meillä jo on. Tämä vaikuttaa onnellisuuteen.
Elämääsi kuuluu myös perhe. Miten tasapainoilet perheen, työn ja levon kanssa?
Meillä on vain tämä elämä elettävänä. Ajattelen, että on elämän aliarviointia, jos sitä ei suunnittele, vaan kulkee ajopuun lailla fiilispohjalta eteenpäin, ”katsotaan mitä elämä tuo tullessaan.” Meille on annettu aivot sitä varten, että voimme suunnitella, visioida ja tehdä valintoja.
Elämme nyt maailmassa, jossa tuntuu, että ei ole tarpeeksi aikaa. Oikeasti aika ei ole vähentynyt, mutta me olemme tulleet huonommiksi tekemään valintoja. Ajan käyttämistä itselle tärkeisiin asioihin kutsutaan priorisoinniksi, ja näiden valintojen tekemistä strategiaksi.
Työssä -ja elämässä yleensäkin- pitää olla strategia. Mihin haluan käyttää aikaani? Stressi ja turhautuminen liittyvät siihen, että strategiaa ei ole tehty.
Elämässä olisi vaikka kuinka paljon kivoja asioita, joita voisi tehdä. Itse ajattelen, että tässä elämäntilanteessa minulla ei ole mahdollista tehdä tiettyjä asioita, vaikkapa pelata intohimoisesti golfia, mutta ehkä myöhemmin on. Haluan nyt viettää aikaa teini-ikäisten lasteni kanssa. Valintojen taustalla on tietynlainen elämän tärkeysjärjestys.
Mikä on ollut suurin oivalluksesi omaan hyvinvointiisi ja jaksamiseen liittyen?
Nukkuminen. Ihmiset nukkuvat liian vähän. Se on vielä tärkeämpää kuin syöminen, vaikka sekin on tärkeää. Kun on kiire, niin helposti tingitään juuri unesta. Itse pärjään seitsemän tunnin yöunilla, mutta yritän nukkua 7,5 tuntia. Kiireisinä viikkoina uni saattaa jäädä kuuteen tuntiin, mikä ei ole hyvä juttu. Onneksi unenlaatuni on hyvä, ja pystyn nukkumaan hyvin vaikka työmatkojen takia tulisi paljon aikaeroa.
Mikä vie sinua elämässä eteenpäin?
Se päämäärä, mitä kohti ollaan menossa. Loppupeleissä se, että on Jumalan lapsi ja tätä kautta on olemassa lopullinen päämäärä, antaa elämälle suunnan ja tarkoituksen. Elämä ei pääty tähän.
Mistä koet kiitollisuutta?
Koen että koko elämäni on lahjaa. Yritän muistaa joka aamu tämän. Olen kiitollinen ihmisistä, perheestä, kaikista niistä resursseista, joita olen saanut elämääni. Ajattelen, että me ihmiset olemme ikään kuin hyviä tai huonoja palvelijoita, joille on annettu erilaisia talentteja lahjaksi. Näiden käyttämiseen liittyy vastuu. Toivon, että osaisin käyttää omat talenttini viisaasti.
Mihin haluaisit haastaa lukijat tänään?
Haastan sinut tekemään viisaita valintoja. Tee omalle elämällesi strategia.
mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Näin päättyy Lasse Heikkilän laulun ”Runsasta leipää” kertosäe. Mutta onko paljon tavoittelu oikein vai väärin? Johtaako varallisuus, varsinkin itse ansaittu, meidät ylpeyteen ja omahyväisyyteen estäen meitä olemasta Jumalan käytössä ja ohjauksessa? Suomalainen kristillinen kulttuuri on perinteisesti kannustanut vaatimattomaan elämään. Paavalikin opettaa: ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin” (1 Tim. 6:8). Monissa seurakunnissa opetetaan myös kymmenysten antamista sekä oman ajan antamista, jotta seurakunta rakentuisi ja evankeliumi leviäisi. Tämä kaikki on hyvää ja tarpeellista.
Mutta ajatus taloudellisen kasvun tavoittelusta, jotta voisi antaa enemmän, on varsin harvinainen suomalaisten kristittyjen piirissä. Yrittäjällä on usein tavallista työntekijää suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa sekä omaan että yrityksen tulovirtaan. Liiketoiminnan kasvattaminen rahan haalimiseksi itselle on vaarallista. Tästä Raamattu varoittaa. Mutta liiketoiminnan kasvaessa kannattavasti kasvavat myös mahdollisuudet luoda sekä ajallista että iankaikkista hyvää.
Millään sukupolvella ennen meitä ei ole ollut sellaista tilaisuutta täyttää taivasta ja tyhjentää kadotusta kuin miellä. Apostolien aikaan maailmassa oli noin 300 miljoonaa ihmistä, nyt lähes 8 miljardia. Meillä on globaalisti tavoittavat sähköiset viestintävälineet. Meillä on lentokoneet, joilla pääsee nopeasti mihin tahansa maailmassa. Eri alueilla ja eri tavoin toimivia lähetys- ja muita kristillisiä järjestöjä on valtavasti. Monet näistä tosin kituuttavat selviämisen rajamailla. Vaikka taloudelliset vaikeudet kasvattavat meitä elämään Jumalan huolenpidon varassa, Herran töissä riittää haasteita ilman jatkuvaa taloudellista kamppailuakin.
Voisiko Suomeen nousta paljon yrityksiä, jotka antavat Afrikan evankelistalle fillarin, Aasian katulapselle kodin ja Euroopan uuspakanalle kirkkaan evankeliumin Kristuksesta. Yrityksiä, jotka pyyhkivät muutaman hikipisaran kristillisten järjestöjen johtajien otsalta ja auttavat heitä toteuttamaan sen näyn, jonka Herra on heille antanut. Yrityksiä, joiden kasvua ei motivoi ahneus ja kunnianhimo, vaan Jeesuksen rakkaus ja lähetyskäsky.
Kun yritys alkaa ottaa askeleita tähän suuntaan, kaikki ei välttämättä suju leppoisasti tai ollenkaan suunnitelmien mukaan. Kasvun luominen ei ole helppoa inhimillisestikään, ja odotettavissa on myös yliluonnollista vastustusta. Tarvitaan paljon rukousta ja rohkeaa etenemistä vaikeuksista huolimatta.
Kun kerran iankaikkisuudessa tapaat ihmisiä, joiden pelastumiseen olet pieneltä osaltasi vaikuttanut, tiedät tehneesi oikean valinnan. Olit mukana toteuttamassa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä omalla paikallasi. Tai oikeastaan sinä et tehnyt valintaa, vaan Jumala valitsi sinut. Ehkä Hän kutsuu juuri sinua toteuttamaan yrityksesi kautta Hänen hyviä suunnitelmiaan.
Viimeinen sadonkorjuu on käynnissä. Ollaan siinä mukana. Laitetaan yrityksemme kasvamaan ja annetaan paljon. Paljosta hyvä on antaa.
Vesa Erkkilä
mennessä Laura Siltala | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Oivalluksia yrittäjältä yrittäjälle
Tänä syksynä toimittaja, juontaja ja valmentaja Laura Siltala tapaa yrittäjiä ympäri Suomen ja keskustelee heidän kanssaan yrittäjien oivalluksista. Suomen Liikemiesten Lähetysliitto jakaa näitä oivalluksia kerran kuussa erityisesti yrittäjän arkea rohkaisemaan.
Kuka olet?
Olen Satu Näsärö, Original Sokos Hotel Vaakunan sekä Original Sokos Hotel Pasilan hotellinjohtaja. Olen toiminut tässä pestissä nyt runsaan vuoden verran, tätä ennen olin töissä Rovaniemellä Arctic Light Hotellin ja City Hotellin hotellinjohtajana. Vuodesta 1985 olen työskennellyt hotelli-, ravintola- sekä matkailualalla. Myös kokemusta oman firman pyörittämisestä löytyy.
Olet toiminut erilaisissa esimies- sekä johtotehtävissä. Mitä olet oivaltanut johtamisesta?
Johtaminen ei ole oikeasti vaikeaa. Rakastan tehdä työtä ihmisten kanssa ja haluan olla läsnä niin työntekijöiden kuin asiakkaiden keskuudessa.
Päällimmäisenä mieleen tulee kolme asiaa:
1. Teen sen minkä lupaan. Olen luotettava ja luotan.
2. Olen helposti lähestyttävä, tasapuolinen ja oikeudenmukainen.
3. Pyrin luomaan työpaikalle hyvää fiilistä -töissä saa olla hauskaa!
Mitä menestyminen sinulle merkitsee?
Koen olevani menestynyt, kun pystyn toteuttamaan haaveitani, elämään minun näköistä, itsenäistä elämää, olemaan onnellinen. Menestys merkitsee minulle myös mahdollisuutta tehdä rakastamaani työtä josta nautin sekä sitä, että saan kokea kivoja hetkiä läheisteni kanssa.
Miten saavutat rauhallisen mielentilan?
Työn vastapainoksi pidän itsestäni huolta fyysisesti. Käyn kuntosalilla ja juoksen. Aion osallistua tänä vuonna ensimmäistä kertaa 10 kilometrin juoksuun Helsingin Midnight Runissa. Pidän siitä, että minulla on pieniä haasteita koko ajan.
Olen aina ollut avoin erilaisille ideoille ja tehnyt päätökset nopeasti. Uskon intuition ja tunteen johdattavan minut oikeaan suuntaan ja olenkin tarttunut moniin erilaisiin mahdollisuuksiin luottavaisesti.
Kun Original Sokos Hotel Vaakunan hotellinjohtajan paikka tuli auki, olin varma, että tämä hotelli on juuri minulle sopiva. Omaan osaamiseen pitää uskaltaa luottaa silloin kun on sen aika ja paikka. Me suomalaiset olemme joskus liian epävarmoja oman osaamisemme suhteen.
Mikä on sinulle paras kiitos työssäsi?
Onnistumiset, työntekijöiden ja esimiesten. Asiakkaiden odotusten ylittäminen. Hyvä tulos.
Mihin haluaisit haastaa/ mitä rohkaiset tänään toiset yrittäjät pohtimaan tai tekemään?
Onnellista yksi ihminen joka päivä. Se voit olla myös sinä itse!
mennessä Missionmen | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
Kukapa meistä ei olisi joskus elämässään ollut myrskyssä. Tilassa, jossa tunteet ja olosuhteet heittelevät, eikä oikein enää tiedä minne tarrautua. Ahdistus painaa rintaa, kurkkua kuristaa. 90-luvun laman alla moni yrittäjä ei jaksanut, vaan päätyi omaan vapauteensa päättää oma elämä. Eikä tarvitse olla yrittäjä kokeakseen elämän liian raskaana: masennuksesta on tullut jo meidän kansantauti.
Monta vuotta olen säännöllisesti yrittäjäarjessani palannut tuttuun Raamatun kohtaan, joka kertoo, kuinka Jeesus kutsuu Pietarin kävelemään veden päällä Matteuksen 14. luvussa:
”Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen.
Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin.
Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: »Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.» Silloin Pietari sanoi hänelle: »Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.» »Tule!» sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo.
Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. »Herra, pelasta minut!» hän huusi. Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: »Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?» Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: »Sinä olet todella Jumalan Poika.»
Ennen tapahtumaa, Jeesus oli yhdessä opetuslasten kanssa ruokkinut 5 000 miestä. Takana oli suuri työ ja Jeesus lähetti heidät lepäämään vastarannalle. Mietin itseäni tuossa tilanteessa: Tiukka työrupeama takana, suuria ihmeitä ja voittoja myös. Rättiväsynyt olo. Herra lähettää lepäämään jo edeltä, tarvitaan vain kokeneelle kalastajalle tuttu venematka.
Mutta alkaakin kesken kaiken myrskytä. Herra varmasti näki sen! Miksi lähettää väsynyt ja paljon työtä tehnyt uskollinen palvelija keskelle myrskyä, vaikka lupasi lepoa?
Myrskyn keskelle keskellä yötä, odottamatta saapuu Jeesus. Epätodellinen hetki saa Pietarin haastamaan Jeesusta ja pyytää itsekin saada kokea ihmeen. Ja niin Jeesus kutsuu Pietarin tekemään jotain, johon oma voima, ymmärrys eikä edes maailman lait yllä. Ja hän onnistuu siinä.
Sitten tapahtuu jotain: ”Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota.” Pietari vilkuilee ympärilleen, näkee aallokon hirmut, joihin ehkä ystäviäkin on vajonnut. Pelko valtaa sydäntä – eihän tässä ole mitään järkeä eikä tämä ole edes mahdollista. Olosuhteet ja tunteet ottavat vallan.
Kun saamme kutsun, se on yleensä suuri. Se on mahdoton omalle voimallemme, jopa maailmalle. Kun pidämme katseemme Jeesuksessa, pysymme pinnalla. Mutta jos huomiomme kiinnittyy olosuhteisiin tai tunteisiimme, uskomme horjuu ja aallokko alkaa heitellä. Jeesus ei kieltänyt olosuhteita eikä hän tyynnyttänyt aallokkoa Pietarin jalkojen alta. Hänessä on kysymys uskosta. Siksi kai totesikin Pietarille ”Vähäinenpä on uskosi. Miksi aloit epäillä?”.
Onko sinulla kutsu johonkin suureen? Kyteekö sydämelläsi unelma, joka sinulle voi tuntua liian isolta, mutta ei jätä sinua rauhaan? Kiinnitä katse kutsun antajaan ja kulje häntä kohti – askel kerrallaan, kävele rohkeasti veden päällä. Anna myrskyn pauhata ja tunteiden tulla ja mennä. Usko vaan.
Jos olet jo askeleita ottanut, mutta keskittyminen on herpaantunut ja askel upottaa, muista, että aina voit tarrata hänen käteensä – sillä Hän pitää sinusta huolen.
Anna Kotamäki
Yrittäjä, Siivouspalvelu Kota
mennessä Vieras | elo 10, 2020 | Yrittäjyys
”Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.”
Tämä sanamuoto on ekumeenisesta Isä meidän–rukouksesta ja se on aina puhutellut minua.
Minulle velka on jokapäiväistä; yrittäjänä olen joutunut ottamaan velkaa, että olemme saaneet pidettyä yrityksemme hengissä. Toisinaan velkaa otetaan, jotta voidaan investoida, sijoittaa tulevaisuuden hankkeisiin tai hankkia jotain, jolla mahdollistetaan lisää tuloa. Asiakkaani ostavat yrityksemme palveluita ja niin kauan, kun lasku on maksamatta, ovat he minulle velassa. Kehottaako Isä meidän -rukous meitä unohtamaan rahalliset velat ja tekemään tappiota?
Uskon, että Jumala kutsuu meitä ottamaan vastuun henkisestä velasta, jota meistä ihan jokainen kantaa mukanaan. Kannamme velkaa paratiisin lankeemuksesta; Eevan tuskaa hylkäämisen haavasta, Aatamin kipua kyvyttömyydestä puolustaa puolisoaan. Kannamme velkaa Suomen sodista; traumoista rintamalla, isättömyydestä ja pärjäävistä puolisoista. Kannamme velkaa omista epäonnistumisistamme sekä meitä kohdanneista pettymyksistä, menetyksistä ja toisten aiheuttamista haavoista.
Mutta mitä me tuolle velalle teemme? Maksatammeko henkistä velkaa korkojen kera ystävyssuhteissa ja perhesuhteissa? Kiskommeko pääomaamme takaisin työpaikoilla työnantajalta ja työkavereilta? Perintäpalvelut toimivat usein tehokkaasti jokaisella meistä; reagoimme tunteella ja haavoista käsin tilanteissa, jotka muistuttavat haavoittavia hetkiä. Joku työnantaja on voinut esimerkiksi olla ilkeä, käyttänyt hyväkseen tunnollista työntekijää ja laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Se on kerryttänyt henkistä velkaa työntekijälle, joka oitis perii velkojaan uudelta työnantajalta varovaisuutensa, epäluuloisuuden ja hitaan luottamuksen rakentumisen kautta. Joka päivä myös meidän oville korot kolkuttavat: sanojamme ja tekojamme arvioidaan ja punnitaan kuin valuuttaa, jolla nollata toisen velkasaldoa, sitä vain kutsutaan kommunikoinniksi.
Joka päivä meillä on myös tilaisuus antaa anteeksi. Antaa anteeksi itsellemme omat mokat, joilla satutimme itseämme ja toisia. Antaa anteeksi toisille, että he haavoista käsin velkovat jotain, jota emme voi täysin täyttää. Mitä jos vain antaisikin anteeksi ja päästäisi irti? Ottaisin uuden mahdollisuuden vastaan, avaisi sydämen ja uskaltaisi luottaa? Siihen meitä kutsutaan, sillä meidän velat on jo maksettu.
Anna Kotamäki
Yrittäjä, Siivouspalvelu Kota
